moretolove

white

white

perjantai 4. syyskuuta 2009

Sinetöity sopimus ja kilpailu teille ihanille!

Koska oon nyt sairastanut jo laittoman pitkään ja nukkunut viime päivät melkein kokonaan ohi, on tänään jo huomattavasti parempi olo. Tylsyys on toki myös jo iskenyt aikoja sitten ja tuntuu, että alkais olla jo energiaa tehdä vaikka mitä. Meinaan vielä viikonlopun olla rauhassa, mutta ajateltiin Unon kanssa, et tänään voidaan vähän siivoilla viikonloppua varten..


Haettiin kaapista pölyhuiska ja se on Unon mielestä aivan huippu lelu. Olikin pakko ottaa pari matsia pölyhuiskan kanssa lattialla, et sai leikkihalut hetkeks pois ja pystyi keskittyä olennaiseen..

Äiti keskittyi jutustelemaan henkeviä huiskan kanssa..

Tässä meidän siivoustiimi. Ollaan aika tehokkaan näkösiä, eikö?

Uno ehdotti äidille, että eikö voitais siirtää tää siivouspäivä vähän tuonnemmaksi. Äiti kuunteli tyytyväisenä..

Sopimus sinetöitiin pusulla ja päätettiin olla kertomatta isille vielä, että siivouspäivä on siirtynyt sellaiseen hetkeen kun sekin on kotona.

Uno oli todella tyytyväinen.

Ja niin oli äitikin.

Koska sopimus tehtiin ja siivous siirtyi tuonnemmaksi, niin soitettiin Mimmille, että mitä kivaa voitais keksiä. Päädyttiinkin laittamaan pienimuotoinen kilpailu pystyyn teille kivoille näin viikonlopun ja turhan mustavalkoisen postauksen piristykseksi.


Säännöt:
Kerro meille joku hauska/kiva/nolo hetki elämästäsi. Se voi olla ihan minkälainen tahansa ja mistä tahansa. Uno käy kaikki vastaukset läpi tarkasti ja valkkaa sieltä muutaman lempparistoorinsa. Näille henkilöille mr. Uno lähettää
jo aiemmin hehkuttamamme L'anzan Powder Up Texturizer - hiuspuuterit!


Osallistua voi sunnuntaihin (6.9.2009) klo 16:00 saakka. Anonyymit keksikää itellenne nimimerkit! :)

Kuva tytöistä: Niko Rakkolainen

57 kommenttia:

  1. Heippa!

    Kyllä nyt tämän kesän ehdottomasti ikimuistettavin hetki on ollut oman tyttären syntymä :)

    Mukavaa viikonloppua!

    -Marika-

    VastaaPoista
  2. Kun lähdimme kaverin kanssa kuntosalilta ja olimme juuri ovilla, näin 2 jätkää jotka tietenkin herätti kiinnostusta ja jäin katsomaan heitä. Otin oven jälkeen pari askelta eteenpäin ja yritin tehdä vaikutusta, enkä muistanut että ovista vähän matkan päässä on porras, astuin suoraan ohi ja lensin konttausasentoon maahan, tietenkin persvako vilkkuen kun paita nousi ja housut laski.. ja reppu lensi selästä suoraan niskan päälle... :D En jäänyt katsomaan miten jätkät reagoivat :D mutta tämän muistan aina...

    VastaaPoista
  3. Ihan heti hienolle Unolle rapsutusterveiset!

    Hetkeksi täytyy ehdottomasti valita viime aikoijen kaikkein hauskin kokemus eli Zumba hauskanpitotunti Ylistaron eräällä nuorisoseuran talolla. Talo on aika rapistuneen oloinen ja piha oli aivan täynnä autoja, kun ystäväni kanssa saavuttiin paikalle ja hiippailtiin kurkistelemaan sen aivan ensimmäisen Zumba tunnin menoa. Ihmeteltiin, kun naiset (ja pari miestäkin) näyttivät tosi hikisiltä, mutta äärettömän nauravilta ja hyppivät ilmaan läiskäyttäen käsiään jne. Ei oikein suomalaisen oloista meininkiä!

    Pian oli sitten meidän vuoro pitää hauskaa ja vaikka me kaksi tukevahkoa naista varovasti aloiteltiin, niin hetken päästä oltiin aivan hiestä märkiä ja yritettiin pysyä siinä hauskuuden tahdissa joka ikisellä voimavaran rippeellä, mitä jostain löytyi. Ei sitten ensimmäisten viiden minuutin jälkeen enää ollut kylmä ja seuraavaksi kerraksi varaan ainakin kaksi litraa vettä mukaan hörpittäväksi.

    Tuntia muuten säesti loppuvaiheessa koira haukahtelemalla avonaisesta ulko-ovesta sisälle. Siellä joku isäntä odotteli kyytiläistä, eikä malttanut olla ihailematta salintäydeltä hyppiviä mammoja. ;)

    VastaaPoista
  4. Kivoja sun muita hetkiä on niin paljon, etten jaksa kertoa, joten kerron nolon, ne naurattaa enemmän! :D

    Yksi mieleeni pöllähtänyt nolo tapahtuma on ainakin se, kun olin kerran tunnilla ja mun kaveri lähti jonnekin yhtäkkiä. Päättelin että se lähti vaan käytävään ja päätin, että syöksyn sen eteen ja säikäytän sen. Otin vauhtia ja tein sellasen kunnon loikan sinne käytävään ja huusin jotain "HUAAAAAA" IHAN täysillä kunnes tajusin että mun edessä olikin mun ihastus ihan säikähtäneen näköisenä eikä se mun kaveri. :) Näytin joltain leijonalta ja olin sellasessa kunnon leveässä haara-asennossa... Ihastukseni varmaan rakastui mun eläimellisiin muuveihin heti! Mun kaveri oli kaukana koko käytävästä eli hyvät päätelmät oli mulla.

    VastaaPoista
  5. Voi perkule, en keksi mitään tähän hätään ja tietty oon poissa tietotekniikan piiristä sunnuntaihin asti. Höh. No, avaudun sit joskus elämäni nolouksista oman plokin puolella.:)

    VastaaPoista
  6. yksi ihanimmista hetkistä on ollut tänä kesänä se kun näin ekan kerran auringon laskun. hei, oon 21 ja nyt vasta näin sen ekan kerran!! mutta nyt olen nähnyt sen: istuskelin rakkaani kanssa kesämökin laiturilla ja sinne se laski vasta rannan taakse. se oli romanttista ja sulosin hetki koko kesältä <3 hyvänä kakkosena tulee hetki kun lentokone toi pienen pienen koira-rukan espanjasta. nytten tytöntyllörö on pulskempi ja entistä sulosempi <3

    VastaaPoista
  7. Nolot hetket on yleensä myös niitä hauskimpia :D

    Olin herttasesti auttamassa mummoani siivouksessa ja lähtiessäni ajattelin vielä viemässä roskat. Ikävä kyllä tuuli paiskas roskisten oven kiinni. Joko lukko oli rikki/tai sitten en vain ymmärtänyt sen teknisiä hienouksia, mutta pois en pääässy. Meinas vähän mennä sormi suuhun, mutta fiksuna tyttönä päättelin, että kyllä joku asukkaista kuule, jos vähän alkaa mekastamaan. Jyskytin varsin hillitysti sitä ovea alkuunsa, mutta kun ketään ei tullut, piti tietysti vähän koventaa otteita. Kuulin sitten miehen äänen: "Ai, joku on tainnu jäädä jumiin roskikseen", jonka jälkeen mulle jäi kaks sekuntia aikaa valmistautua näyttämään siltä, että ihan tarkotuksella siellä hengasin, enkä itku kurkussa mekkaloinut. Hemmetti, että hävetti, kun sellanen adonis toljotti ovelta huulet nykien ja kaverinsa vieressä virnuillen.

    VastaaPoista
  8. Yksi noloimmista hetkistä oli kun sain ensimmäisen kunnon työpaikkani. Olin siellä kaksi kesää ja niiden välisen ajan tein keikkaa. Työpaikkani oli yksityinen hoivakoti.

    Tämä tapahtui kun olin ollut töissä reilun kuukauden. Paikan omistaja eli pomoni yhdessä älyttömän hyvännäköisen poikansa kanssa tuli kurkkaamaan miten töissä sujuu. Otin juuri lääkkeitä potilaan dosetista (lääkkeiden säilytys lokero) ja eiköhän vain minun tuurilla koko dosetti tippunut lattialle ja koko viikon lääkkeet oli ympäri lattioita ja pöytiä. Ja voitte kuvitella olinko nolona. Hävetti!!! :)

    VastaaPoista
  9. Mä oon opiskelujen ohessa kaupassa töissä. Meille tuli parikymppinen poika kassalle kaverinsa kanssa (tunnen nämä silleen semisti, kun ne on meidän vakkareita ja kaverini kavereita). Olin moikannut toista poikaa bussipysäkillä edellisenä päivänä ja poika sanoi nyt kassalla ettei meinannut tunnistaa mua silloin. Möläytin kauniin vastauksen "joo, mut on varmaan vaikee kuvitella ilman vaatteita". Tarkoitin siis työvaatteitani... Sain pitkiä katseita ja yritin selitellä sanomisiani, mutta mikäs siinä enää auttanut :D

    VastaaPoista
  10. No mulle ei tuu kyl mitää hauskaa tai noloo mieleen, kotona notkun muksujen kanssa vaan :D niitten syntymät on mieleenpainuvampia ja tuskasempia mun elämässä :D

    VastaaPoista
  11. Kaupunkiin oli avattu uusi ravintola, ja päätimme ystäväni kanssa lähteä katsastamaan ruoat ja paikan muutenkin. Sisustukseen kuului somat koko pöydän peittävät pitsiliinat. Ravintolassa oli astioidenpalautuspiste, joten kun lähdin viemään omia astioitani pois, sain huomattavan paljon katseita muilta ruokailijoilta. En sen enempää jäänyt miettimään, vasta kun ystäväni puhkesi nauramaan ja tarjoilija tuli huomauttamaan, että liinan voisin jättää tänne. Olin siis kanniskellut takkini vetoketjussa roikkunutta pitsiliinaa jonkun aikaa mitään huomaamatta.

    VastaaPoista
  12. En ois ikään uskonu, että muistutan vielä itseäni tästä tapahtumasta, koska toivon, että ainakin ne muut osapuolet on sen unohtanu.

    Elettiin 2000-luvun alkua, olin jotain 13-vuotias ja tyylitajuni huipulla. Perjantai-illan ohjelmassa oli ensimmäiset oikeat Humala-tilan hankinnat, jota varten oli suunniteltu viikkotolkulla, juomia ja asuja myöten. Jostain syystä en muista illasta mitään muuta kuin sen, että jostain tuon seiskaluokkalaisen tyylitajuni perukoilta olin päätynyt aikuismaiseen ja niin tyylikkääksi luulemaani luukkiin, että voisin pelkän asun takia pyyhkiä koko seiskaluokan ja mukana olleet kaverit tältä maailmankartalta pois.
    Vai miltä teistä kuullostaa 13-vuotias, hieman ylipainoinen ekoja kännejä vetävä tyttö, jolla on päässään BASKERI (ei helvetti :D), viininpunainen polviin yltävä vetoketjullinen toppatakki ja VAELLUSKENGÄT. Eikä mitkään ihan leikkivaelluskengät, vaan kunnon goretexit. Muistan vielä käyneeni kyykkypissalla useaan otteeseen illan aikana, eikä tuo pitkä takki oikein antanut periki kyykkimiselle, joten virtsaa levisi pitkin takkia ja kenkiä joten tuo hajukin on sinetöitynyt mun aivoihin. Kuvamateriaalia ei onneksi löydy, mutta niin moni siitä tyylistä ja kunnosta (lähinnä perheen sisältä) muistutti mua pitkään, että voin tämän kertoa olleeni the lowest pointtini ikinä. Nimimerkillä Goretex forever NOT.

    VastaaPoista
  13. Viime helmikuussa oli perjantai 13. päivä ja sattuipa meillä olemaan silloin duuniporukan "virkistysilta". Käytiin tutustumassa ja kokeilemassa curlingia (ihan Uuspaavalniemen ohjauksessa), ja myöhemmin oli tarkoitus rentoutua saunan ja alkoholin merkeissä keskustassa. Itse en koskaan ole ollut urheilevaa tyyppiä (ja sen myös näkee ulkomuodosta!!!) enkä tietenkään ollut ottanut mitään vaihtovaatteita mukaan. Luulin myös, että kyseessä oli pelkkä lajiesittely ja sitten viimeiset 5min saataisiin kokeilla vähän pelaamista. Näin ei kuitenkaan ollut pahaksi onnekseni. Siinä sitten kolmannen heittoni kohdalla kuului oikein kovaääninen *CRUNCH* ja tajusin, että housuni olivat revenneet haaravälistä oikein kunnolla. Ja ympärillä oli tietty kaikki läheisimmät ja parhaat duunikaverit, pari pikkupomoakin ja sit se Uuspaavalniemi. Eipäs ollut yhtään noloa, ei ei!!! Onneksi kamalan moni ei asiaa ollut ehtinyt noteerata kun olivat niin keskittyneitä omaan peliinsä mut silti! Minä sitten pinkaisin ennätysvauhtia ogelista keskustaan vaateostoksille, enkä kyllä ikinä ole löytänyt uusia housuja niin lyhyessä ajassa! Kun saavuin saunalle kaikki katselivat mua vähän ihmeissään ja kysyi "Oliks noin paskat deitit?". Olin aika ihmeissäni, jolloin duunikaverini Sari nykäisi hihasta ja kuiskasi sanoneensa kaikille mun olevan treffeillä ettei kukaan ihmettelisi missä oikein luurasin :D Kiitti Sari peitetarinasta :P Noh, ilta oli kuitenkin tosi onnistunut ja hauska ja mieleenpainuva! :) mut silti supernoloa....

    VastaaPoista
  14. Mä oon huomannu, että mulla on taipumusta sanoa joku muu sana sen sanan asemasta mitä siinä tilanteessa pitäisi sanoa.

    Esimerkiksi yks kerta mä olin menossa päiväksi sijaiseksi yhteen kerhoon, ja siellä sit oli se toinen ohjaaja kenen kaveriksi menin. No se sitten esitteli itsensä ja käteltiin, no munhan siihen olisi pitänyt vasta hei tai jotain muuta siihen tilanteeseen sopivaa. Ja mitä mä sit sanoin: KIITOS! :D

    Mä olin itsekin itselleni, että mitä mä oikein sanoin. Ja toinen tietysti varmaan myös kummasteli vähän, että mistä mä nyt kiitin :D Ja siis näitä tapauksia on muitakin.

    VastaaPoista
  15. Olin kesällä töissä festareilla lipunmyynnissä ja siihen tuli iso porukka, joilla oli nimet listassa ja heille siis kuului ilmaiset rannekkeet tapahtumaan. Porukan viimeiselle sitten täräytin reippaalla ja kuuluvalla äänellä, et kättä tänne ni saat sen rannekkeen, että pääset sisään. Miespuolinen henkilö (jonka tunnistin liian myöhään) kaivoi taskustaan artistipassin ja kysyi:"Eikö tämä riitä sisäänpääsyyn?" Saattoi naamani siinä hieman punoittaa, koska kysessä oli illan pääesiintyjä. Kaunis hymy vaan naamalle ja: "Kyllähän sillä pääsee ilman rannekettakin".

    Nimimerkki: Girl from Malta

    VastaaPoista
  16. Pakkohan tähän oli osallistua :D

    Joskus ihan pienenä muutaman vuoden ikäisenä oltiin mummin ja äidin kanssa pääpostissa Helsingissä, ja siellä oli vielä sillon jotain isoja pyöreitä sohvia (en muista kyllä itse o.O), johonka minä tomerana sitten hyppäsin seisomaan ja huudahdin kauniilla, kirkkaalla lapsen äänellä "Hyvät naiset ja herrat!". Tässä vaiheessa äiti ottaa lapsen syliin kun vieressä olleet ihmiset naureskelivat. Mitä asiaa minulla oli? No sen kun tietäis :D

    Toinen ihana kommellus sattui kanssa pikkulapsena kun oltiin bussissa äidin kanssa ja joku nousi penkistä ylös, näin kaljapullon. Taas kerran kirkas lapsenääni kuului "Äiti, kato, kaljapullo!". Äiti yritti nolona selittää että ei, se jätetään nyt sinne. Oli siis vanhemmillani tapana kerätä kaljapulloja ja viedä niitä sitten kierrätykseen vähän extra rahan toivossa, ei ollut muuta kokemusta näistäkään niin pienenä, eikä vieläkään :P

    VastaaPoista
  17. Yksi elämäni noloimmista hetkistä tapahtui ollessani yläasteella (josta on siis jo, voi luoja, 7 vuotta aikaa...) Asuimme uudella omakotitaloalueella. Vastapäisessä talossa asui ah-niiiiiin-ihq ja ihana poika (joka osoittautui myöhemmin mulkuksi, yllättävää xD).

    Oli kesäloma, ja olin yksin kotona. Menin yli-isot ja ylipitkät Snoopy-yöhousut jalassa hakemaan postia. Tullessani takaisin sisälle päin, oikea lahje juuttui kuistin portaankulmaan kiinni ja housut putosivat puolitankoon! Revin jalkaani hädissäni, mutta koska housut olivat sellaista venyvää kangasta niin ne antoivat myöden eivätkä irronneet portaankulmasta. Onneksi oli alushousut jalassa, mutta silti hävettää... kuinkakohan moni näki ahterini sekä epätoivoisen yöhousujen tempomisen portaasta? Suurinpiirtein kuolin miettiessäni että mitä jos se vastapäisen talon poika oli nähnyt sen.. xD

    Nyt kun aloin kommentoida, niin pakko sanoa että bloginne on aivan ihana ja virkistävä!! <3

    - Sipulirengas

    VastaaPoista
  18. Olimme ystävieni kanssa istumassa iltaa pienessä kuppilassa. Seuraamme liittyivät erään ystäväni söpöjä poikapuolisia kavereita ja esittäydyimme heille. Ensin ystäväni Anne kätteli yhtä pojista ja esittäytyi Anneksi. Sitten oli minun vuoroni kätellä tätä saamarin söpöä poikaa ja paniikissa puristin sitten pojan kättä ja esittäydyin myös Anneksi. Siinä sitten naama tulipunaisena änkytin, että eiku Kristiina..Haha :D Vähän meni pasmat ja sanat sekaisin!

    VastaaPoista
  19. Peppimusraksumus! Oot niin kaunis :)

    Vastaus:

    Mut tunnetaan (tunnettiin) siitä etten käytä usein alkoholia, ja jos käytän, se on pari siideriä / MAX. Noh.. tänä kesänä (nti 21v) olen opetellut juomaan enemmän ja mulle itselleni noloa oli se, kun oltiin tyttökamujen kanssa autoilemassa, ja kun tämä neiti astui autosta ulos, kaaduin kengännauhoihini (oikeesti!!) ja muut toisella puolen autoa luulivat tietty että kaaduin humalan takia. Noh, eipä auttanut selittely ja se jäi jotenkin mieleen nolona tilanteena.

    Tämän kesän paras muisto on uneton yö ennen Mallorcan reissua, se jännitys ja into!! :)

    VastaaPoista
  20. Olin just alkanut seurustella yhden ihanan pojan kanssa, ja sen takia joutui vähän joustamaan säähän ja olosuhteisiin sopivasta pukeutumisesta. Oli talvi ja älyttömän liukasta, eikä mun luota kulkenut julkiset mitenkään järkevästi pojan luo, niin mun piti mennä se 3km joko kävellen tai fillarilla. Koska mulla oli jalassa ylikorkeet korot, et olisin pojan mielestä nätimpi, enkä jaksanu kävellä niillä niin pitkää matkaa, niin päätin mennä pyörällä. Ne korkkarit ei sopinu kauhean hyvin yhteen liukkaiden kelien kanssa, mut ei se mun hamekaan mikään loistovalinta ollut.

    Ilta sujui pojan kanssa hyvin, mut sit aamulla kun olin lähdössä kotiin, niin onnistuin jotenkin sotkemaan sen ylikorkean korkoni pitkän hameeni helmaan, kun olin lähdössä liikkeelle pyörällä. Kaaduin fillarin kanssa siihen jäätikölle, kun korkkarit luisti, kengästä katkesi korko ja hameesta repesi nappi, minkä seurauksena se valahti polviin. Siinä sitten keräilin itseäni ja omaisuuttani hiekoittamattomalla jääkentällä hame polvissa reikäiset sukkahousut vilkkuen eräänä helmikuisena sunnuntaiaamuna armon vuonna 2007. Mut onneks oli sunnuntai, niin ei kauhean moni ollut näkemässä mun sulohetkeä! Kotipihassa kaaduin vielä uudelleen, mut sillon ei enää edes kiinnostanut näkikö kukaan, kun nolousmittari oli jo tapissa.

    Jälkikäteen oon miettinyt, et miks ne superkorkeet korkkarit piti edes laittaa jalkaan poikaa ilahduttamaan, kun kuitenkin olin menossa pojan luokse, eikä sisällä pidetä kenkiä.

    VastaaPoista
  21. Jännä hetki koettiin poikakaverin kanssa Brittein saarella hotellissa (lue: maailman kämyimmässä hostellissa). Otettiin halpa huone, ja hokattiin heti et tätähän ei oo siivottu, tyyliin edellisten asiakkaiden tyhjät pullot lattialla ja pedit petaamatta. Mentiin valittamaan -> saatiin uusi huone. Se ei ollut paljon edellistä kummempi, mutta ainakin se oli "siivottu". Ei uskallettu jättää kamppeita sinne, joten toinen kävi kaupassa ja toinen vahti kamppeita.

    Illalla kun laitettiin nukkumaan, alkoi yhtäkkiä ovelta helvetinmoinen "Open the door!!! NOW!!!!" huuto ja reuhaus - ei tietty avattu. Hetki menee, niin sama ryske alkaa ikkunasta! Ja oltiin tosiaan jossai kolmannessa kerroksessa. Edelleenkään ei aukastu, niin möykkä siiryi taas ovelle. Silloin jyskyttäjä tajusi ilmoittaa, että on vartija (kaiken sen kiroilun ja huudon lomassa - ihan vähän pelotti!).

    Asia onneksi selvisi - respaneiti ei ollut muistanut ilmoittaa huoneenvaihdosta sinne niiden kirjaan, ja yövartija luuli että ollaan omatoimisesti kiivetty paloportaista ikkunasta sisään ja aiottiin yöpyä maksamatta.

    Huhhuh.

    VastaaPoista
  22. Tässä pari viikkoa sitten olin ystäväni kanssa baarissa. Olin laittanut jalkaani kesälomalla ostetut ihanat ja tiukat farkut. Menin farkkuineni vessaan, ja vetäessäni vetoketjua kiinni vedin jäikin käteeni. Ja vetoketju auki. Siis olihan farkkuni kyllä tiukat, mutta oikeesti?! Ei kai mulla mitään lomakiloja ole? No, farkut ei tietty pysyneet jalassa, joten lähdinpä sitten hyvinkin nopesti taksilla kotiin housujen vaihtoon. Taksikuskiakin nauratti, ja onneksi itseänikin :D

    VastaaPoista
  23. Meikä oli vaihdossa tuossa muutama vuosi sitten Ameriikan ihmemaassa, ja vaikka englanti oli lähtiessä ihan perus-ok niin ihan parhaimmalla tavalla ei kuitenkaan raksuttanut WalMartin onnittelukorttiosastolla kun olin etsimässä kirurgi-host-isukilleni synttärikorttia. Oltiin oltu viikkoa aikaisemmin vaeltamassa Kalliovuorilla, joten tuumasin että tällainen orava-korttihan on kiva kun siinä on vähän samanlainen elukka kannessa (pähkinä käpälässä) kuin ne maaoravat mitä reissulla nähtiin. Tekstikin oli naseva: "Scoffy (tai joku vastaava ässällä alakava nimi)the Squirrel would give his left nut to make sure you have a happy birthday!

    Siinä sitten herrasväen syntymäpäivillä korttini kiersi vieraalta toiselle eikä vielä siinäkään vaiheessa sytyttänyt mille ne oikein lievästi kiusaantuneena hymyilee... No, muutama kuukausi myöhemmin koin suuren ahaa-elämyksen että eipä siinä taidettu ihan maapähkinöistä puhuakaan :-) Hyvä ensivaikutelma ennen kaikkea!

    VastaaPoista
  24. no vähänkö noloo kertoo ku tää oli oikeesti supernoloo, mut kerron silti ku en muista muutakaan tähän hätään.

    oltiin mun ensirakkauden kans sen kaverin luona ja tapasin tän kaverin ekaa kertaa. olin tosi väsyny ja pojat pelas vaan jotain pleikkaria ni mä päätin ottaa pienet nokoset siinä sohvalla. heräsin sitten ikiomaan, valtaisan äänekkääseen pieruuni. yritin pistää uljaan pöräyksen poikaystäväni syyksi, mutta hän ei selvästi halunnu seivata mua, joten hän oli idiootti ja kielsi vaan kaiken. hävetti.

    no ehkä se oli ainaki lähtemätön ensivaikutelma.. haju ei ainakaan meinannu hälvetä millään..

    kiitos ja anteeks.

    VastaaPoista
  25. No, täyyyhän nyt omakin nolo kommellus keksiä.

    Kerran talvella (yläasteella) kävimme ystävän kanssa ruokailussa (eri rakennuksessa). Koska matka ei ollut pitkä, emme tietenkään ottaneet takkeja päälle.

    Kun tulimme takaisin päin jäimme ulkoovelle (ulos siis) katsomaan muutamia mainoksia, vaikka ulkona olikin reippaasti pakkasta. Muutamat ihmiset katselivat meitä ihmeellisesti, mutta emme välittäneet. Vasta kun itse rehtori (hyvin ankara-maineinen) kulkee meidän ohitse ja sanoo "mitäs te tytöt siinä pidättelette, menkää nyt vessaan kun on noin kova hätä". Siinä sitten yritimme noloina selitellä, että me hytisemme vain kylmästä.

    Oli se kyllä noloa pienille 15-vvuotiaille.

    VastaaPoista
  26. Ei mulla ole muuta kuin noloja tarinoita. :D

    Tässä teille hieman tarinaa vaalikampanjoinnista..

    Asuessani vielä kotona vanhempani olivat unohtaneet kertoa minulle seuraavana aamuna saapuvista putkimiehistä. Herättyäni kömmin pelkissä kirkuvan punaisissa rintaliiveissä ja alushousuissa alakertaan ja kuulin saunalta kolinaa. Ajattelin isäni siellä puuhailevan jotakin ja sain loistoajatuksen mennä säikäyttämään hänet. Otin vauhtia saunan porstuasta ja hyppäsin teatraalisesti äx-asennossa keskelle suihkuhuonetta huutaen kovalla ja korkealla äänellä "Hyvää huomenta!!!!".

    Kuinka ollakaan saunanlauteiden alta ei päätään nostanutkaan isäni vaan putkimies Suhonen (kyllä ihan oikeasti sen nimi oli Suhonen) ja hänen nuori apupoikansa.

    Siinä sitten koitin kokoilla itseni normaaliin seisoma-asentoon ja estää naama helahtamasta yhtä punaiseksi alusvaatteiden kanssa ja putkimiehet toivottelivat myös hyviä huomenia takaisin melkoinen virne naamallaan. Mutisin siinä heille oikein hyvät työpäivän jatkot ja lähdin omaan huoneeseen hakkaamaan päätä seinään. Hetken kuluttua apupoika tuli koputtelemaan huoneeni ovea päästäkseen 'säätämään vähän pattereita'.

    Nöyryytys ei tietenkään tähän loppunut, vaan lauantain koittaessa piti lähteä tietenkin paikalliseen baariin tekemään hieman 'vaalityötä'. (Olin todellakin tuohon aikaan 18 vuotiaana kunnalisvaaliehdokkaana.)

    Jossain vaiheessa ilta näkökenttään hiipi kovin tutun oloinen naureskeleva kundi, Suhosen apupoika kukas muukaan. Jätkä tuli luo ja sanoi: "ei ollut huonot maisemat teidän kylpyhuoneessa silloin tiistai-aamuna!" Minä: *punastus*
    Jätkä: "Ajattelin sitten äänestää sua niissä kunnallisvaaleissa!"

    Että jep jep.. Ihan ei äänet riittäneet valtuustopaikkaan vaan ainoastaan varasijalle. Olisiko pitänyt paljastella muotojaan useamminkin äänten toivossa.. :D

    VastaaPoista
  27. Heipsis!

    Mulle ihanimpia ja elämänmakuisimpia hetkiä ovat olleetnä vuosein varrelta ovat jääneet hetket, joissa on saanut nauraa ystävän kanssa oikein olan takaa! Tiedättekö sen tunteen, kun jossain tilanteess ei sais nauraa, mutta joku asia naurattaa ja yhdessä kaverin kanssa yrittää pidätellä naurua - turhaan.Toinen yleensä aina purskhta nauruun tai ainakin vähtintään hytkyy siihen malliin, että oman naurun pidättelemisestä ei tule enää mitään. Huuleni ovat monesti olleet melkein verillä, kun olen yrittänyt estää naurukohtaustani pääsemästä valloilleen. Tämäkään ei kyllä ole kertaakaan täydellisesti tepsinyt.

    Tällaisi naurukohtauksia mulle on sattunut ties missä! Muutamin esimerkkeinä voin mainita lasten näytelmän, jonka kesken rupesimme nauramaan lavalla toisen näyttelijän kanssa hulvattomasti, koska olimme juuri hullutelleet esiripun takana. Naurunkyyneleet pyyhittyämme saimme näytelmän vedettyä äänet täristen loppuun:D Myös venäläisessä kirkossa ehtoollisella nauruhermoni eivät pitäneet. Osa porukastamme ei ymmärtänyt naurun hillitsemisen mahdottomuutta ja minä ja ystäväni saimme muutaman tiukan tönäisyn kylkiimme. Yksi mieleen jäänyt kerta taas oli eräässä kaupassa, jossa olimme kämppikseni kanssa solmimassa nettisopimusta. Kumpikaan meistä ei ole varsinainen internetnero, ja niinpä aloitimme asiamme esittelyn miespuoliselle myyjälle jokseenkin tönkösti. Tämän seurauksena olimme molemmat kohta tiskin luona kyykyssä naurusta ulvoen ja yritimme samalla parhaamme mukaan selostaa asiaamme ja antaa tarvittavia tietoja. Listaa tällaisista kohtuksista voisi jatkaa vaikka miten!

    Vaikka moni voisi ajatella näitä kohtauksia noloina (ja sillä hetkellä ne ovat saattaneet olla itsellekin häivähdyksen verran noloja) niin en vaihtaisi niitä mihinkään! Hetket ovat jääneet mieleeni ihanina, ja toivon kokevani niitä vastaisuudessakin vaikka iän karttumisen myötä ne ovt hieman vähentyneet! ;)

    VastaaPoista
  28. Olin kerran koulun wc:ssä ja laitoinpa housujani jalkaan, niin tietysti vetoketju meni rikki. Ja koulua oli jälellä vielä useempi tunti, enkä voinut lähteä pois silläå kotiin oli 7 km. Ja että oli tukalat oltavat!!
    -Aiski-

    VastaaPoista
  29. Oma hauska/kiva/nolo hetkeni tapahtui noin 8 vuotta sitten talvella tarhaikäisen pikkusiskoni kanssa. Häntä oli vaikea saada lähtemään ulos kävelylle, joten keksin aina kävelylenkeille jonkun hauskan tarinan, jota samalla esitimme. Sillä kertaa olimme urheita ritareita kuningattaren aarretta pelastamassa pahoilta noidilta, autot olivat lohikäärmeitä joita piti visusti varoa ja kaikki muut jalankulkijat noitien ilkeitä apulaistonttuja. Ulkoilu sujui rattoisasti ja sisko viihtyi.
    Sitten vastaan käveli joukko ranskalaisturisteja ja siskoni huusi ihan leikin lumoissa turisteja osoittaen, että "Hui, tuolta tulee ilkeitä tonttuja, äkkiä piiloon!", ja juoksi kadun viereiseen ojaan lumihangen taakse piiloon. En millään raaskinut pilata leikkiä ja siskoni iloa, joten hieman nolona painelin perässä hangen taakse ranskalaisia piilotteleman.
    Turistit katsoivat koko touhua hieman ihmeissään ja ohikävellessään katsoivat meitä ojassakykkiöitä hyvin, hyvin pitkään. Pikkusisko oli aivan roolileikin pauloissa, itseä vähän nolotti lisää.
    Sitten eräs ranskalaismies palasi takaisinpäin, kumartui puoleemme, ja kysyi huolestunut ilme kasvoillaan: "Can I help you?"
    Sössötin siihen sitten että me tässä vain leikimme, ei mitään hätää.. Turistit sitten poistuivat ja selitettyäni keskustelun suomeksi pikkusiskolleni naurettiin koko jutulle siellä ojassa kykkiessä.

    VastaaPoista
  30. Hellurei!
    Luin taas hurjan hauskoja juttujanne ja löysin kilpailun... pysähdyin miettimään mitä tarinoisin, kun avokkini tuli tuohon viereeni naureskelemaan ja mieleeni tulikin sitten tarina tapaamisestamme. Jokainen päättäköön itse, mihin kategoriaan (hauska, nolo, kiva) se kuuluu.

    Olin lähdössä JÄÄTÄVÄSSÄ humalassa baarista kotiin, kun viereen tuli komea vanha jenkkiauto (olen ollut hulluina kyseisiin nelipyöräisiin kauan). Ikkuna aukesi ja kyydistä huikattiin; Kelpaako tytölle kyyti. No kelpasinhan se! Sitten muutaman ringin jälkeen alkoi tehdä mieli, no tiedätte kyllä kaikki mitä (ja nyt en puhu suklaasta). Ajauduimme siinä sitten rantsuun ja auton (joka ei edes ollut tämän mieheni oma, vaan laina-auto) takapenkille tohinoimaan. Juurikin kun olimme pääsemässä asiaan persauksiemme alla alko ikävästi pyöriä pari takapenkille jäänyttä kaljapulloa. Minä ne siitä penkiltä näppäränä tyttönä otin ja nakkasin etupenkille.... kamala kopsahdus ja suorastaan formulamainen juomasuihku alkoi tursuta etupenkin puolelta. Siinäpä meni sitten ne fiilikset ja äkkiä autoa edes suurinpiirtein kuivaksi putsailemaan, ettei nahkapenkit täysin ime kaikke karjalaa itseenä. Nolona sitten vain sanoin et "vietkö mut kotiin". Aivan varma olin, että siihen jäi se homma, mutta mitä vielä, huomenna vietämme kolmevuotis päivää :)

    VastaaPoista
  31. Kaikkein ihanimmat ja ikimuistoisimmat muistoni liittyvät jotenkin autoiluun. Ensinnäkin ajoin kolarissa inssin, mutta ei siitä sen enenmpää, koska mielestäni vielä ikimuistoisempaa on ensimmäisen parkkilippuni osto.

    Olin siis 18-vuotias juuri kortin saanut nuori, joka ajoi ensimmäistä kertaa autolla kaupunkiin ja jätti auton parkkiin maksulliselle parkkipaikalle. Hain parkkilipun, no problem, tehty miljoona kertaa aikaisemminkin. Mutta, mihin se lippu laitetaan? O-ou. Päädyin tulokseen että varmasti tuulilasiin (sisäpuolelle) ja siihen kuskin puolelle. "Näkyykö se nyt varmasti?" "Missä muiden liput on?" Pohdin tätä kaikkea kuumeisesti samalla ovea sulkiessani. "No onko se nyt hyvin?" "Katotaan vielä kerran ja lyödään ovi kiinni."

    Huomaatteko tässä kohdassa ristiriidan? Mikä jäi väliin? Kyllä, pääkky jäi väliin. Ja jäikin oikein kunnolla koska halusin tietenkin lyödä oven kunnolla kiinni ettei tarttisi hermoilla siitä jäikö ovi raolleen.

    Ensimmäinen ajatus kaiken sen kivun keskellä oli se normaali: näkikö kukaan. No näkihän moni. Seuraava ajatus: ai saatanan saatana, tuleeko mun päästä verta, onko tuo märkä verta. Voiko veripäisenä ajaa autoa?

    Ei muuta kun sisälle autoon ja tarkistamaan tilanne. Ylireagointia, ei verta missään, ehkä vähän epätavallisen valkoinen otsa. Pankkiin siis suunnitelmien mukaan, vilkuilin itseäni peilistä matkalla ostoskeskuksen pankkiin, normaalilta näytti vaikka päähän tekikin kipeää.

    Pankissa nainen vilkuili kummasti, mutta ei sanonut mitään. Samaa tekivät monet ostoskeskuksen asiakkaat. Autoon palatessa paljastui syy, otsaani oli kehittynyt oikein kunnon sini-puna-liila patti! Ei mikään kuhmu vaan kunnon patti.

    Ei siinä mitään, näin minä opin parkkilipun oikean sijoitus paikan ja pään paikan ovea sulkiessa, kaikesta tästä jäi vielä hyvät muistotkin!

    VastaaPoista
  32. Moikka!
    Mulla näitä noloja tilanteita riittää ja tässä tulee yks joka tuli päälimmäisenä mieleen :D

    Olin Englannissa kielikurssilla ja minun piti esitellä muille espanjalainen poika jonka nimi oli Herman. Poika sanoi minulle "my name is Herman" ja tajusin siitä että poika sanoi olevansa saksalainen "German" . Luokan edessä esittelin pojan olevan Saksasta ja muut espanjalaiset repesivät nauruun. Tässä ei ole pahinta se että itse häpesin tilannetta, vaan myös esittelemäni poika oli nolona korjaamassa väärää esittelyä itsestään.
    Ainakin kielikurssi tuli tarpeeseen :D

    VastaaPoista
  33. Yksi oudoimmista ja hauskimmista ( ainakin jälkeenpäin ajateltuna ) muistoistani tapahtui noin vuosi sitten. Kävin laulutunneilla malmilla iltaisin kerran viikossa ja usein näillä reissuilla jouduin erilaisten spussejen ahdistelemaksi, mikä ei sinänsä ole uutta, sillä pidän itseäni muutenkin jonkinlaisena spusse magneettina. :D

    Tällä kertaa bussipysäkillä istuessani viereeni raahautui suhteellisen vanha ja erittäin haiseva mies, joka aloitti keskustelun kehumalla kuinka kaunis olen ja kertoi kuinka näytin posliininukelta. "Kuin pieni sairaanhoitaja-nukke, vähän samantapainen kuin se nainen, joka hoiti eilen kuollutta vaimoani, mutta paljon kauniimpi." ( hivuttautuu lähemmäs ) Tilanne tuntui ihan absurdilta, mutta otin osaa miehen tilanteeseen ja suunnittelin huomaamatonta pakenemista. Seuraavaksi mies kertoo, että haluaisi saada kanssani lapsia ( hivuttautuu lähemmäs ) ja ylistää kuinka hänen ja minun geenit yhdistettäessä voisi tulle jotain taianomaista ( ääni korotettuna, hullunkiilto silmissä ). Onnekseni bussi saapui ja luikahdin ensimmäisten joukossa sisään eikä uusi rakastajani päässyt kyytin rahan puuttumisen takia. Istuin koko matkan kotiin suu auki ja aloin nauraa vasta bussista pois jäätyäni. :D

    VastaaPoista
  34. Paras ja haikein hetki: pitkä jäähyväishalaus miehen kanssa, johon olen ollut rakastunut ensinäkemältä . Mies muutti kauas pois, en tiedä milloin näemme, vai näemmekö enää koskaan. Mutta parasta on muisto miehestä, muisto hellästä kosketuksesta ja läheisyydestä, muisto intohimosta. Muisto miehestä, josta jäi ihana kutittava tunne vatsaan, miehestä jonka kanssa olisin halunnut jakaa elämäni, mikä käytännössä olisi ollut mahdotonta. Nimim. Yksi Veneestä pudonnut

    VastaaPoista
  35. Oli herran vuosi 2006 ja tämä tytsky oli juuri rantautunut Madridiin vaihtariksi. Olin ensimmäinen asukas kuuden hengen solussa ja ehtinyt jo tottua parin päivän aikana yksinelooni.

    Eräs aamu olin suihkun jälkeen riemukkaana kuunnellut mussiikkia läppäriltäni ja taisin vetää Mc Hammerin "Can't touch this"-biisiä autenttisine tansseineen melkein ilman rihmankiertämää, tukka pystyssä ja harja - kuinkas muutenkaan - mikrofonina. Tanssin ympäri huonettani ja annoin palaa ja juuuuuuri kun olin nautinnollisessa telemark-tyylisessä ilmakitaraosiossa tajuan etten ole yksin. Nostan katseeni olohuoneen suuntaan ja siellä seisoo tuleva italialainen kämppikseni VANHEMPIENSA KANSSA suut auki tuijottaen. Ensin nolostun tanssistani ja mekkaloinnistani ja olen jo menossa hyvinkasvatettuun tyyliin sanomaan käsipäivää, kunnes tajuan olevani yläosattomissa ja boksereissani. Whoopsiedaisie!

    Että Suomesta päevöötä! Näin sitä kulttuuria jaetaan..

    VastaaPoista
  36. Mulle sattui kerran tälläinen juttu, en oikein tiedä mihin kategoriaan tää kuuluu, ehkä tohon noloon tai ärsyttävään tai jotain. Mutta ajattelin kuitenkin jakaa tämän kanssanne :)

    Olin siis aiemmin töissä vaatekaupassa, jossa työskenteli omistajan ja minun lisäksi vain yksi työntekijä.
    Eräänä päivänä ovelle tuli naishenkilö, joka katsoi sanaakaan sanomatta minua epäilevästi ja tokaisi:"Missä se laiha myyjä on?". Oletin naisen tarkoittavan erittäin hoikkaa työkaveriani, ja vastasin että hän tulee töihin viikon päästä. "No minun pitäisi ostaa mekko juhliin! Ylihuomenna juhlat!". Sanoin voivani auttaa naista, millaista mekkoa hän etsii? "No tuollainen läski ei varmasti osaa auttaa, läskeillä ei ole tyylitajua".

    Tässä vaiheessa pitää sanoa että olin erittäin loukkaantunut! Ja häpeissäni, en nimittäin ole siitä hoikemmasta päästä (mutta en myöskään mikään tonnikeiju). Ja vaikka olisinkin kokoa valas, niin miksi pitää tietoisesti loukata ihmistä noin? Tunsin lehahtavani paloauton väriseksi ja tuntui kuin itsetuntoni olisi rapissut kokonaan pois. En hämmennykseltäni osannut tilanteessa sanoa mitään nerokasta, mumisin vain jotain kuin nainen poistui liikkeestä.
    Mutta onneksi kaupassa toinen samaan aikaan asioinut nainen, joka oli kuullut tämän kaiken, tuli luokseni ja sanoi ettei tollasista kannata välittää, ja etten todellakaan ole läski, vaan kaunis ja tyylitajuinen nuori nainen. Se todella piristi minua, ihanaa että tollaisiakin ihmisiä löytyy :)

    VastaaPoista
  37. Heh, mitäköhän keksisin tähän. Yksi iloisimpia hetkiä on ainakin se, kun kuulin että pääsin siihen kouluun mihin halusin ja siitä seurasi mielettömän kiva koulu ja ihania luokkakavereita ja ystäviä!

    VastaaPoista
  38. meidän mantsanluokassa on sellanen törkeen kokonen täytetty kotka, joka on mun mielestä aika pelottavan ja hyökkäävän näkönen. noh, oli sit yks tylsä mantsantunti ja nukahdin. en istunut eturivissä, joten opettaja ei edes nähnyt tätä. siinä torkkuessani aloin sitten nähdä unta, että tää täytetty kotka herää eloon ja hyökkää mun kimppuun. säpsähdin kesken tunnin hereille huutaen ja sätkien (yritin tietysti hätyttää sitä pois mun kimpusta!). koko luokka hiljeni ja käänty kattomaan mua ja opettajakin meni aikalailla sanattomaksi :D

    VastaaPoista
  39. Tää on aika ikimuistoinen. Tilanne siis tämä et äiti tuli mun ja isoveljeni kotikaupunkiin. Sovittiin että nähdään siellä veljeni luona, poikaystäväni lupasi tulla perässä.

    Jonkin aikaa kyläiltyämme alkoi tehdä mieli tupakkaa ja lähdettiin sitten alas (kerrostalo siis kyseessä). Oltiin miltei loppuun asti vedetty tupakat loppuun, kun nähtiin, että poikaystäväni kävelee sinnepäin.
    Äiti (tuttuun tapaansa) yllytti et "mennään hissiin piiloon ja peläytetään se!"

    Joo näin kävi, ja koska hissin ovessa oli sellanen pieni ikkuna, niin mentiin kyykkyyn hissin lattialle. Hengitystä ja naurua pidätellen odotettiin et hissin ovi aukeaa - ja sieltä tulikin veljeni naapuri.
    Hiukan kummastunut ilme oli herralla, mä ja äiti purskahdettiin nauruun ja yritettiin kömpiä ylös, pyllähdettiin kolmesti hissin lattialle, ennen ku nauramiseltamme päästiin ylös. Silloin naapurin setääkin jo vähän hymyilytti (no ihmekös tuo, kun naurun lomasta hirnuttiin VÄÄRÄ MIES, OLI VÄÄRÄ MIES). :)

    Pahaa-aavistamaton poikaystävänikin tuli rappukäytävään samalla, ihmetteli punaisia kasvojamme ja sitä, miksi ihmeessä seisomme hissin ovensuussa.. :D

    Vieläkin äitini sanoo esim. sairaaloissa mulle "mennäänkö hissiin piiloon?"

    VastaaPoista
  40. Mulle ei koskaan tapahdu mitään noloa, tai mä en ajattele niitä noloina tilanteina! ;) Tämä ei varsinaisesti ole noloa, mutta huvittavinta oli ehkä ilmeeni. Nimittäin olin kerran kesälomareissulla Etelä-Suomessa ja päädyimme käymään Lempäälässä. Kiertelimme sitten kauppoja ostoskeskuksessa avomieheni kanssa ja yhtäkkiä huomasin seisovani erotiikkakaupassa. Tilanne tuli jotenkin yllättäen kun tajusin katsoa ympärilleni... mitäs siellä näkyikään, noh, höm, tiedätte ;) Ei siinä mitään, kiva kauppa loppujen lopuksi mutta en vain odottanut, että se siinä keskellä muita liikkeitä olisi.. :D

    nim. Satenkaari87

    VastaaPoista
  41. Ajattelin laittaa nyt tällaisen jännän kommentin tuohon kilpailuun. Siis ajattelin kertoa kivasta tapahtumasta, mutta kun oikein mietin niin eihän se tapahtuma hetkellä ollut kiva, ei alkuunkaan :D No kuitenkin. Olin siis partioleirillä Hossassa (se kertoo jo paljon jos sieltä löytyy paikka nimeltä Hevonperseenmutka) tuolla idässä päin. Oli syksy 2008 ja fiilis oli katossa. Tarkoitus oli viettää 2 yötä teltassa keskellä ei mitään. Ensimmäinen yö meni hyvin. Seuraavana päivänä lähdettiin melomaan. Sitten helvetti pääsi irti. Oli varmaankin 1 aste lämmintä ja vettä tuli taivaan täydeltä. Oltiin valittu varmaan maailman huonoin leiriytymispaikka minne piti meloa. Ensiksi kanoottia piti vedellä semmoiset 3 km pitkospuita pitkin. Sieltä selvittyä vastaan tuli ainakin 6 koskea ja tietenkin.. ne virtasivat ihan väärään suuntaan. Siinä sitä sitten vedettiin, pienet heiveröiset tyttöset kanoottia helkkarinmoiseen vastavirtaan. Yksi koski oli niin iso että kanootti piti raahata metsän kautta. Loppujenlopuksi saaliiksi jäi litimärkä olo ja saamarin kylmä, viilto kanootin laidassa vesirajan alapuolella, kammottava nälkä ja pystyttämätön leiri ilman nuotiota ymsyms. Sillä hetkellä olo oli kamala ja fiilis oli "ei enää ikinä!", mutta arvatkaapa vaan kuka on menossa samaiselle leirille myös tänä syksynä! :D Toisinsanoen jälkitunnelmat hakkaa senhetkisen vitutuksen mennen tullen!

    VastaaPoista
  42. Voi näitä noloja juttuja multa riittäis vaikka maailman ääriin saakka kerrottavaksi :D Ensimmäisenä kyllä tuli mieleen se, kun ipod tippui aamupissalla vessanpönttöön (ja toimii muuten vieläkin). Toisena se, kun lukiossa ensimmäistä kertaa juttelin koulun söpöimmän pojan kanssa ja sen jälkeen menin vesssaan ja huomasin, että minulla oli ollut koko päivän sukkahousumötikkä tiukkojen farkkujen sisällä takareiden kohdalla. Höh, ei nyt tule mitään isoja juttuja mieleen. Minulla on tapana painaa ne syvälle mielen syövereihin, niin ei tarvitse sitten ajatella niitä. Haaaa, sen muistan, kun leivoin siskolle kakkua ja desimitan kahva katkesi leipoessa ja katosi. No tietenkin sisko löysi sen sitten kakun sisältä sitä syödessään. Silloin olin nolona :/

    VastaaPoista
  43. Olen teipannut isälleni stay-uppeja pikkukylämme paikallisen baarimme takahuoneessa. Siinä vaiheessa mietin, että mulla ei taida olla elämää.
    Sittemmin, näin vajaa 10 vuotta myöhemmin, elämänlaatuni on kyllä kohentunut, isäkään ei enää käytä stay-uppeja :D

    (tarina on ihan tosi, isäni osallistui muiden karvaisten harrastajanäyttelijämiesten kanssa "Miss" Katiska-kisoihin ja satuin olemaan miehiä valmistelemassa kisoihin. Mutta kuinka moni voi sanoa samaa?)

    VastaaPoista
  44. Tulin kaverin autokyydillä keilaamasta. Noustuani autosta, kun olin jo ottanut muutaman askeleen kotiovelleni, huomasin, että kaverini huivi oli unohtunut laukkuuni.

    Kaverini auto oli ehtinyt jo lähteä. Paikansin hänen rallimasiinansa lähtemässä parkkipaikalta, ja juoksin sen perässä seuraavaan risteykseen asti huudellen ystäväni nimeä ja heilutellen käsiäni vimmatusti. Tempaisin oven auki ja istuin takapenkille.

    MUTTA ratin takana ei istunutkaan kaverini vaan joku tuntematon naishenkilö, joka hädissään alkoi kysellä, mikä minulla oli hätänä. Takapenkillä oli pieni lapsi, joka alkoi itkeä minun pyllähdettyä äänekkäästi hänen viereensä. En saanut sanottua mitään, ja naamani muistutti varmasti :O -hymiötä. Hämmentyneenä nousin autosta.

    Kaverini oli nähnyt koko tapahtuman, sillä hän oli ajanut kyseisen auton perässä. Hän oli kääntänyt autonsa toisella puolella parkkipaikkaa, ja minä olin lähtenyt seuraamaan väärää (joskin kyllä saman väristä) henkilöautoa. Kaveri ainakin sai viikon naurut aikaiseksi nolosta tapahtumasta.

    Pitäisi vissin opetella tunnistamaan noita autoja muunkin kuin värin perusteella.

    VastaaPoista
  45. Ollessani kolme vuotias olimme jossain päin suomea äidin työn takia. no .. äiti sitten lähti siitä johonkin ja minä ja isäni mentiin varaamaan hotellihuonetta, nainen tuli esittelemään meille jonkin huoneen ja minulle hän näytti pienen huoneen jossa oli sänky jonka päädyssä oli muumipeikon kuva. kuvassa muumipeikolla oli kädet piilossa selän takana ja nainen siinä innoissaan hehkutti että "eikös ole hieno sänky kun siinä on muumin kuva" no siihenpä fiksuna kolmevuotiaana tokaisin: V**** EIHÄ SILLÄ OLE EDES KÄSIÄ!

    VastaaPoista
  46. Yksi parhaista hetkistä elmässäni on tämä. Istun pienessä yksiössä sohvalla, kuuntelen musiikkia kuulokkeilla, luen huomiseen tenttiin ja siinä sivussa selailen blogipäivityksiä (pitäähän aivoja välillä vähän lepuuttaa :D). Mikä tästä sitten tekee niin erikoista? Yötyön uuvuttama oma rakas ajoi työvuoronsa jälkeen 200 km päästäkseen viereeni nukkumaan ja viettääkseen muutaman tunnin aikaa kanssani ennen kuin suuntaa taas takaisin toiselle paikkakunnalle. Tuossa se vieressä nyt tuhisee ja ynähtää tyytyväisenä joka kerran kun käyn hetken hänen vieressään makaamassa. Mikä voisi olla parempaa?

    VastaaPoista
  47. Menee tässä samalla kommentointineitsyys vaikka teitä luenkin joka päivä :)

    Olin pari vuotta sitten kesällä ulkomailla festareilla. Ilmat olivat todella huonot ja olin täysissä sadetamineissa. Sillä hetkellä sade oli kuitenkin lakannut ja olimme vessoilla missä oli myös hampaiden pesu mahdollisuudet ja ulkosuihkut. Yhden lavuaarin kulmasta vuoti vettä ja aloin siitä odotellessa huuhtelemaan kumisaappaitani kurasta. Kun kumisaappaan oli pesty, aloin pesemään käsiäni oikein kunnolla - pitkästä aikaa. Joku poika katseli minua samalla hieman outo ilme naamallaan mutta en kiinnittänyt siihen sen kummempaa huomiota... Kun kaverini astui vessasta ulos hän katsoi todella kauhistuneena ja samalla hetkellä tajusin itsekkin että pesen juuri kusessa käsiäni. Pitkä lavuaari oli repsahtanut ja epäkuntoinen joten siinä seisoi monta miestä kusella, joka näppärästi vuosi kulmasta. Aloin nauramaan ihan helvetisti, kaverini nauroi ja se minua tuijottanut kundi nauroi. Kertomattakin varmaan selvää että menin pesemään ihan _oikeasti_ käteni ja jatkettiin nauramista asialla koko ilta. Laitan mielenhäiriön piikkiin :D

    -miitu

    VastaaPoista
  48. Minähän olen niin vanha ja viisas, etten tee mitään noloa - tai sitten en jaksa enää välittää :D Joskus muinoin lähes tuntemattoman miehen suuteleminen olisi ollut noloa, mutta vanhana ja viisaana tämä juttu on enää hauska. Viime keväänä olin taas kerran Venäjän Karjalassa ja mentiin pe-iltana ystäväni kanssa katsomaan hotellin "yökerhoa". Paikallinen mies innostui tanssittamaan ja koitti kovasti jutella, mutta venäjän taitoni ei riittänyt minkäänlaiseen keskusteluun. Herra ei luovuttanut, vaan roikkui vieressä ja höpötti. Tilanne alkoi olla jo vähän ahdistava, kun bongasin meidän toisen kuskin lähistöltä. Tarrasin häneen ja kiljuin, että pelasta nyt mut tuolta äijältä. Kuski (jonka olin tavannut joitakin tunteja aikaisemmin ekan kerran ja jutellut muutaman sanan) ymmärsi sentään tilanteen ja nappasi kainaloonsa ja selosti venäläismiehelle suomeksi, että minun vaimohan tässä on :) Ystävänikin tuli ihmettelemään tilannetta ja häneltä tämä venäläismies kyseli, että onko nuo todellakin pari. Ystäväni vakuutteli näin olevan, mutta herra ei uskonut niin helposti, vaan vaati, että suudelkaa sitten. Nooh, näin tehtiin ja lopulta paikallinen herrasmies luovutti. Tai siirtyi ystäväni riesaksi ja meinasin tunkea meidän perässä hotelliin ja tämä "aviomieheni" joutui taas tulemaan väliin.

    VastaaPoista
  49. iik, ensikertalaisena ja pitäisi vielä kertoa jotain hauskaa! :D Noh, kun tälläinen kömpelö olen niin ei ihme että tämä on totta...

    Olin kaverini kanssa ostoksilla H&M:llä, menimme tunnin kiertelyn jälkeen sovittamaan saaliitamme viereisiin koppeihin. Kaverini oli juuri vaihtanut puhelimeensa uuden soittoääneen, jolle olimme aikaisemmin päivällä nauraneet. Kyseessähän oli palohälyttimen ääni. No riisuin vaatteitani, jotta voisin kokeilla farkkuja. Hetken päästä kuulin palohälyttimen ja juoksin alusvaatteillani ulos sovituskopista ja pysähdyin keskelle kauppaa ihmisten tuijotukseen. Hetken päästä tajusin mistä se ääni oikein lähti. Ei auttanut muu kuin palata sovituskoppiin.
    Tapahtuman jälkeen, kaupan ulkopuolella, kaverini vielä kysyi: "Kukahan siellä paiskoi ovia?"

    -Milliy

    VastaaPoista
  50. Voi voi, hävettää niin kovin kirjoittaakin tätä!

    Oltiin oltu poikaystävän kanssa muutamia kuukausia yhdessä, ja vieailtu jo monia monia kertoja yökylässä ja hän kertoikin minun olevan prinsessa, koska nukuinkin niin söpösti. Tosi asiassa poikaystäväni nukkuessa kuin tukki aamuisin nousin aina itsekseni ylös pesemään hampaat ja vähän kohentelemaan bedhead-lookkia.

    Kerran sitten oltiin juhlimassa yhdessä oikein urakalla ts. vedin ihan helvetinmoiset perskännit ja menin poikaystävälle yöks. Aamulla järkytys herätessäni oli suuri, kun tajusin että nukun sängyssä kaikki vaatteet päällä, meikit valuneena ja kuolaa suupielissä ja poikaystävä tuijottaa hieman hämmentyynenä ja jopa peloissaan. Hän sai sanotuksi, ettei ollut nukkunut muutamaan tuntiin, koska KUORSAUKSENI oli ollut niin kovaäänistä ja häiritsevää vaikka miten olisi mua kyljelleen käännellyt. Jos en siinä vaiheessa ollut jo kuollut häpeään, niin sain vielä pienen infopätkän kuorsaamisestani, koska poikkis oli menny ja NAUHOITTANUT kännykällään mun kuorsaus-episodin. Oisin voinu vannoo et nauhalla oli joku maansiirtokoneen ja rälläkän yhteistyö, mutta ehei, minä se vaan siinä kuorsasin.

    Tästä on kulunut jo melkein vuosi, yhdessä ollaan edelleen, mutta klippi on ja pysyy kännykässä, en ole saanut tilaisuutta poistaa sitä. Aina silloin kun mökötän, lähtee nauha soimaan ja pakko siinä on revetä nauramaan. Olen muutenkin jo höllänyt typeristä aamurutiineista ja tuhisen tyytyväisenä tukka pystyssä ja henki haisten.

    -Looraliini

    VastaaPoista
  51. Tutustuin blogiinne juuri äsken ensimmäistä kertaa, ja vaikuttaa loistavalta! Palaan takaisin lukemaan, kunhan minulla on enemmän aikaa. Sattuipa kuitenkin hassusti tämä kilpailu, ja koska minulla on yksi nolo tapahtuma tuoreessa muistissa.

    Tapahtui n. viikko sitten kun olin menossa käräjäoikeuteen seuraamaan istuntoa. Kyseisessä käräjäoikeudessa on mittavat turvatarkastukset ja läpivalaisut ovella. Menin sinne sitten autuaan tietämättömänä siitä, että laukku läpivalaistaan ja että kaikki henkilökohtaiset lääkkeetkin tutkitaan.

    Puna nousee jo poskilleni kun tätä kirjoitan, mutta kerrottakoon nyt että kannan mukanani aina ilmavaivalääkkeitä, sillä vatsani käyttäytyy aina melko arvaamattomasti. Tuona päiväni mulla oli lisäksi neljä muutakin lääkettä (!) mukanani, mm. Buranaa. Turvatarkastaja sitten sanoi, että näytäppäs mikä purkki sinulla on siellä laukussa. Näytin sitten hänelle ensiksi Buranaa, joka ei kuitenkaan ollut se jonka hän oli nähnyt läpivalaisulaitteessa. Vedin pilleripurkin toisensa jälkeen esiin, mutta vieläkään ei tärpännyt. Lopulta laitoin vastahakoisena ilmavaivalääkkeet näytille, jolloin jouduin selostamaan n. 10 metrin jonon odotellessa taustalla että mihin vaivaa näitä popsin, eli mikä lääke kyseessä. Voi elämä!!!

    VastaaPoista
  52. Yksi nolo juttu on tämä, olin joskus teininä (eli tosi kauan sitten) kaverini kanssa ensimmäistä kertaa ulkomailla ja tokihan siellä upeita, tummia miehiä piti katsella ja sitten yhtenä päivänä maattiin jälleen rannalla pikkubikineissä mahallaan. Kas vain, siihen juttusillemme tuli lauma komeita uroksia, no siinä sitten vierähti tunti jos toinenkin ja me vaan kaverini kanssa siinä edelleen maattiin mahallaan (emme siis kehdanneet nousta ylös, kun olimme mielestämme niin pullukoita) ja kun tosiaan oli kaksi-kolme tuntia siinä juteltu poikien kanssa, he vihdoin älysivät lähteä ja me voitiin nousta ylös :) Ja voitte kuvitella kuinka olimme siinä auringossa itsemme polttaneet, loppuloma menikin sitten itseään parannellen! Liika on liikaa, jopa miesten edessä :)

    VastaaPoista
  53. Pyrin aina siihen, että elämäni olisi kaikin puolin hauskaa ja kivaa, mutta jostain syystä ne suurimmat ja tärkeimmät hetket kääntyy kyllä aina äärimmäisen noloiksi.

    En tiedä tunteeko täällä kukaan sellaista paikkaa kuin Lallintalo eli Lallis, mutta muutamia kymmeniä vuosia takaperin se oli suht suosittu paikka täällä landella, ja vielä edelleenkin se vetää puoleensa melko nimekkäitä esiintyjiä ja sitä myöden myös aivan jäätävät määrät nuorisoa. Lallis ympäröivine metsineen ja isoine pihoineen/parkkipaikkoineen tarjoaa oivan mahdollisuuden vetää hillittömät perseet äidiltä ja isiltä piilossa, joten totta kai paikka myös minun nuoruudessani oli äärettömän suosittu ja jos jonnekin, niin sinne oli aina pakko päästä. Tapanahan oli sitten kotona jo vanhemmilta salaa vähän naukkailla siidereitä sun muita, ja näin ollen ongelmaksi muodostui se, että miten pirussa sinne paikanpäälle päästään, koska sen lisäksi, että isä tai äiti kuskina oli ääääärimmäisen noloa, niin oli olemassa myös iso pelko siitä, että vanhemmat huomaisivat, että viinaa on jo vähän maistettu, ja estäisivät lähdön kokonaan. Tästä johtuen isoveljet- ja siskot olivatkin kuumaa tavaraa kuskirintamalla.

    Kuten tuohon aikaan kaikki, myös minä oli vallan kovasti ihastunut erään ystäväni isoveljeen (tai no, ainakin juuri sinä päivänä satuin olemaan), joka vanhalla Ladallaan lähti meitä sitten Lallikselle kuskaamaan (voi itku, miten tää kuulostaakin säälittävältä). Elettiin luultavasti jotain tammi-helmikuista lauantai-iltaa, ja koko Lallintalon piha oli umpijäässä. Mulla oli jalassani aivan naurettavan korkeat korot siihen nähden, etten vielä tänä päivänäkään osaa korkkareilla tippaakaan kävellä, ja istuin totta kai kaksiovisen auton takapenkillä, josta ulostautuminen ihan tavallisena selvänäkin päivänä oli melkoinen suoritus. Ja sitten kun koko alue oli täynnä jengiä, niin kaverin velipoika joutui vielä jättämään meidät kyydistä sellaisella penkereellä, joka kallistui vasemmalle siten, että pelkääjän paikka oli reilusti ”korkeammalla” kuin kuskinpuoli. No minähän sitten omalla vuorollani rupesin reteästi ängertämään sieltä pelkääjänpuolelta (joka siis epämääräisestä parkkeerauksesta johtuen leijui suurin piirtein ilmassa) ulos, pyrkien tietysti näyttämään mahdollisimman viehättävältä ja ihastuttavalta ystävän isoveljen silmissä.

    Tämän jälkeen kaikki muuttuikin sitten hetkellisesti hieman hämäräksi, ja seuraavan kerran havahduin siihen, että yritin viimeisillä voimillani pitää kiinni pelkääjänpaikan oven ”kynnyksestä”, jotten liukuisi auton alitse jäistä alamäkeä tielle ja siitä ojaan. Olin siis vahingossa sotkeutunut etupenkin turvavyöhön ulos pyrkiessäni ja siitä sitten jotenkin (varmasti hyvin tyylikkäästi) kaatunut ja liukunut tissejä myöden sinne Ladan ALLE. Siinä sitten yritin niillä pirun korkkareilla saada pitoa maasta, mutta kun se oli ihan JÄÄSSÄ, niin eihän siitä mitään tullut, ja loppujen lopuksi kaveri sai repiä mut sieltä auton alta pois. Eipä paljon nolompaa olisi rakastuneelle teinitytölle voinut tapahtua.

    Ja kuten arvata saattaa, ystäväni ja hänen isoveljensä eivät todellakaan olleet ainoita, jotka kyseisen tapahtuman todistivat, ehei. Koko v*tun piha oli täynnä ihmisiä, ja kyllä, ihan jokainen heistä kääntyi katsomaan ja nauramaan esitystäni. Tämän lisäksi reväytin vielä nilkkanikin ja tarvitsin kaksi ystävääni taluttamaan minut sisälle ensiapuun… oli oikein erityisen kivaa selittää sitten vielä niille nilkkaa paketoiville tädeille, että mitä sitä oikein oltiin touhuttu.

    VastaaPoista
  54. Ihana Bichon, mulla ois täällä sille tyttökaveri <3

    VastaaPoista
  55. Kesän paras hetki on ehdottomasti ollut Pepin kanssa pizzalla käyminen! ;)

    -tosifani88

    VastaaPoista
  56. Kiva hetki:

    Poikaystäväni lähti viikonlopuksi reissuun kavereidensa kanssa ja päätti tehdä minulle yllätyksen, jotta minulle ei tulisi tylsää yksinäni. Tullessani töistä kotiin (murmeli oli sillä aikaa lähtenyt) löysin keittiön pöydältä lapun, jossa luki "Löydä 7 kirjainta, muodosta sana ja voita palkinto". Olin töistä aivan uuvuksissa, mutta aloin heti etsiä kirjaimia. Muutaman löydettyäni keksin kirjaimien löytyvän sellaisten tavaroiden joukosta, joita käytän päivittäin. Piilopaikkoja olivat fööni, puuropaketti, tyyny, työvaatteet, kaukosäädin jne. Kirjaimista muodostui JE T'AIME (ainoa lause, jonka poikaystäväni osaa ranskaksi). Se oli niiiiiiiiiiiiiin romanttista. Palkinto oli karkkipussi <3. Poikaystäväni tuli kyllä reissulta palattuaan palkkittua vielä paremmin....;))

    -Murmur

    VastaaPoista
  57. Heippa ihanat! Kilpailu on nyt päättynyt! :))

    VastaaPoista