moretolove

white

white

maanantai 26. huhtikuuta 2010

Vagabond Ikilempparit-kilpailun voittajat valittu!


Siis huh huh. Olipa kerrassaan mahtavia tarinoita ja kuvia meidän Ikilempparit-kilpailuun. Vastauksia tuli 60 ja teki mieli kyllä palkita jokainen! Luettiin tarinoita suunnilleen tippa linssissä ja välillä meinattiin kuolla nauruun. Voittajien valinta oli vaikea ja jouduttiinkin arpomaan kymmenen parhaan joukosta kolme voittajaa. Seuraavat onnekkaat saavat meiltä pian toimintaohjeet ja voivat käydä valkkaamassa Forumin Andiamosta itselleen tuliterät Vagabondit! :)





Riina (Rani) K.

"Tiemme kohtasivat laskujeni mukaan vuoden 2002 keväällä. Ostin sandaalit Helsingin keskustan Aleksi 13:sta. Isosiskoni oli mukana. Rakastuin kenkiin heti.
Sandaalien ostaminen ei ole minulle ihan helppo tehtävä, koska jalkani ympärysmitta on ilmeisesti tavallista pienempi. Umpikengistä löydän kokoja hyvin, mutta sandaaleissa remmit tahtovat jäädä löysiksi. Koska en löydä sandaaleja helposti, olen tarkka niiden laadusta ja pyrin hoitamaan niitä hyvin, että ne kestäisivät kanssani kauan.

Nämä Vagabondin sandaalit ovat luottosandaalini ja ne ovat kahdeksan vuoden aikana ehtineet nähdä kaikenlaista. Ne ovat kastuneet läpimäriksi kesäsateessa Pärnussa, nähneet monet kesäjuhlat ja ne ovat toimineet jopa jonkinlaisena kättä pidempänä. Vuosia sitten joku hyökkäsi mieheni kimppuun, kun olimme palaamassa illalla rannalta. Koska olimme mieheni kanssa kahdestaan ja se tuntematon mies oli jo hänen päällään, en nähnyt muuta mahdollisuutta kun hypätä äijän päälle ja ruveta mätkimään häntä kädessäni olleilla Vagabondin sandaaleillani. Tilanne päättyi aika nopeasti, eikä kenellekään käynyt mitenkään. Minä tosin säikähdin kadottaneeni toisen sandaaleistani, mutta onnekseni löysin sen läheisestä nokkospöheiköstä.

Pelkään, että sandaalieni pohja murtuu tai katkeaa joku päivä. Pohjat ovat kastuneet useasti ja rupeavat olemaan jo hiukan haperon näköiset. En haluaisi luopua kesäsuosikeistani. Ne ovat niin kauniit.
Nämä sandaalit ovat ikilempparini kaikista Vagabondeistani, koska ne käyvät joka ikiseen asuun, arkeen tai juhlaan.

-Rani"







Anne R.

"Ajattelin välittömästi kilpailun nähdessäni, että tää on mulle tehty, fo real! Nimittäin mulla on kengät. Vagabondit. Joita RAKASTAN!
Nyt kerron teille tarinan rakkaudesta.

Olipa kerran, vuonna 2007, tyttö Rovaniemellä, jota elämä oli paiskinut kuluneina kuukausina raskaat asiat. Hänen pitkäaikainen poikaystävänsä oli heivannut tytön ja tytöstä tuntui, ettei hän oikein tiedä missä menee, mikään ei tunnu miltään, hän kelluu virran mukana, pääosin. Siinä virrassa tyttö sitten eksyi jokaviikkoiselle Andiamo-visiitilleen ja hetken kierreltyään, huomaa hyllyllä Kengät. "Maailman rumimmat", ajatteli hän tylysti. Kiertely, haahuilu kenkäkaupassa jatkui, mikään ei tuntunut iskevän. Tyttö vilkuili, ikäänkuin salaa, noita Maailman rumimpia klopoja, mutta poistui kuitenkin tyhjin käsin. Tätä jatkui pari viikkoa. Hänellä oli jokin välttämätön tarve käydä muutaman päivän välein tarkistamassa, onko persoonalliset rumilukset vielä hyllyssä. Joskus tytöllä oli ystäviä mukana, jotka vain nauroivat isoille kumisille pohjille, usein hän kuitenkin oli yksin. Tuli päivä jolloin tyttö tajusi, että jokin kaunis voima näissä on oltava, mikä kiehtoo häntä niin, eli eikun yksi kenkä jalkaan - ! . Myyjältä toinen pari, jalkaan. !!! Kahdeksan sentin kiilahko korko ja olo, kuin tassuttelisi pilvillä! Ah!

Liitto tytön ja kenkien välille oli jo syntynyt, mutta tyttö ei sitä itse tullut huomanneeksi, vaan entistä suuremmalla ahkeruudella ja tunnesiteellä hän vain jatkoi Andiamo-käyntejään. Hän opiskeli tuolloin, eikä kukkarosta löytynyt paljoa rahaa, joten 119€ hinta tuntui aivan järjettömältä. Eräänä päivänä hän kuitenkin sai tarpeekseen, "Ei tästä tule mitään..", tyttö ajatteli. Hän oli pakahtua tunteeseen elää ilman kyseisiä kenkiä, joten ei siinä muu enää auttanut kuin toista sataa euroa säästötilitä käyttötilille, ja kassalle!

Päivä oli 7. marraskuuta. En tiedä miksi muistan sen. Toisaalta, eikö kaikissa parisuhteissa vuosipäivät ole tärkeitä, ja ne painetaan mieleen? Nyt tosiaan on kulunut jo kolme talvea. Kenkiä olen suojannut aineilla, kiillottanut lankilla - tosin suutari ei tuntunut tajuavan, että tahdon nahkaa kiillottamattoman lankin..en tiedä kyllä, onko sellaista edes olemassa?? - ennen kaikkea, käyttänyt rakkaudella. Kuuden kilometrin koulumatkaa pyyhälsin kaksi vuotta Vagabondit jalassa, Rovaniemen armottomassa talvessa, viimeinen talvemme on kuitenkin kulunut Helsingin Kalliossa.

Taitaa olla aika jättää hyvästit tälle suhteelle. Hyvänäpitämisestä huolimatta, eivät hekään kaikkea kestä: tämänvuotisten lumitulvien ja räntälammikoiden takia vasemman jalan kengästä ratkesi liimaus parisen kuukautta sitten - (tunnetila: sanoinkuvaamaton). Reunassa repsottaa ammottava aukko. Miten kestän lopputalven ilman Heitä! Päätin kuitenkin, etten hanki uusia enää tänä talvena ja näin olen tehnytkin. Nautin jokaisesta hetkestä, jotka Vagikset jalassa talssin, sillä tahdon kunnioittaa yhteistä taivaltamme, ja ehkä samalla haluan myös poissulkea ajatuksen tulevasta: talvet eivät koskaan tule enää olemaan samanlaisia. Tiedän, kuulostaa liian onnelliselta. Ja joo, onhan ne oikeesti aika rumat, nykyään. Vaikka kenkien päkiän kohdista on sisänahka rullaantunut ja tuntuu aikamoisen ikävältä kymmenen tunnin seisoskelun jälkeen, ja vaikka karvavuori onkin "aika kuuma" sen kymmenen tunnin jälkeen tällaisenä keväänä, ja vaikka olenkin näillä kengillä Anne-More-To-Love a.k.a 184cm pitkä nainen, rakastan näitä, eikä sitä tunnetta tule mikään muuttamaan! Paitsi ehkä toiset samanlaiset. Jos se ikinä vain olisi mahdollista. Eikun se olisi tarina erikseen. Byhyy enkä edes muista mallin nimeä! Anyhow. Nämä säilyvät hyllyssäni vuosikymmeniä!

Tyttö tajusi, että tärkeintä ei ole ulkonäkö ja se, mitä muut hänestä ajattelee, vaan se, mitä toinen osapuoli saa hänet tuntemaan. Näyttää pirun hyvältä! Sen pituinen se.

terv . Anne & Rumat ankanpoikaset "



ja Ella T.

"Nämä kengät olivat suosikkini siihen asti kun ne olivat siinä kunnossa ettei niitä enää kehdannut käyttää. Pidin kenkiä päivästä toiseen. Ne ovat minulle tärkeät koska ostin ne isäni kanssa yhteisellä matkallamme Ruotsissa. Kengillä on kävelty vuodesta toiseen. Niihin liittyy monia ihania muistoja sillä ne ovat matkustelleet mukanani Italiaan, Ruotsiin, Walesiin ja Lontooseen.

Walesissa retkeilemässä ollessamme lähdimme kaupunkikierrokselle ja kengässäni olivat nämä Vagabondin ihanuudet. Setäni päätti viedä meidät lopuksi ''puistoon'', jonka maa oli sateen jäljiltä super märkä ja pehmeä, johon jalat melkein juuttuivat kiinni. Jalassani oli tietenkin lempikenkäni, jota tuhoutuivat täysin; täynnä reikiä ja lähtemättömiä tahroja. Ihana setäni ei tietenkään tarjoutunut ostamaan uusia kenkiä tai edes tarjoamaan jäätelöä, vaikka itkukurkussa murjotin koko loppu päivän.

Olen niin kiintynyt näihin purkkareihin koska niihin liittyy ihania muistoja ja ne olivat myös ensimmäiset avokkaani, ja toivon että voisin pitää niitä vielä. Välillä käyn varastossa kokeilemassa niitä ja ajattelen että jospa ne olisivat nyt sellaisessa kunnossa että niitä kehtaisi käyttää.. mutta ei, ehkä vielä jonakin päivänä."


Onnea vielä voittajille ja kiitos kaikille kilpailuun osallistuneille! Toivottavasti saadaan jatkossa järkätä joku yhtä kiva kilpailu! :)

6 kommenttia:

  1. Heipsan! Hyvät kengät/tarinat olette palkinneet. Asiasta kymmenenteen, olen aika varma, että bongasin eilen 25.4 Pepin Helsingin rautatieasemalla siinä puoli kuuden maissa. Ihanan värinen (mun mielestä roosa) oli sun hame/mekko, minkä helma näkyi takin alta. Ja jos se et ollutkaan sinä Peppi, niin jollain muulla oli erittäin mukavan näköinen hameenhelma :)

    VastaaPoista
  2. Vooooi miten onnistuin missaamaan tuon kilpailun? :( No, ei se mitään, en olisi MILLÄÄN pärjännyt noille mahtaville voittajille! Onnea heille!

    VastaaPoista
  3. Oi, oi ystäväni Annehan siellä tuttuine kenkineen <3 :) Meni kyllä palkinto oikealle kenkäholistille, onnea myös muille voittajille!

    VastaaPoista
  4. Heippa Mimmi & Peppi ! Mun asia ei kyllä liity mitenkään tähän postaukseen, mutta oon jo hetken harkinnut, että voisinko kysyä teiltä jopa näin henkilökohtaista asiaa. Nimittäin liittyen jätkiin. Itse olen vuosimallia 1995 ja en ole viellä seurustellut kenenkään kanssa, pojat pitävät minua lihavana ja kuulemma rumanakin, tosin saan joiltain kyllä kommenttia, että olen kaunis jajajaj kaikkea, mutta mua häiritsee, että eikö lihava voi muka saada poikaystävää? Onhan teilläkin niitä. Vai pitääkö lihavalla olla lihava poikaystävä, hä? Kuulemma kaikki pojat hajoaisi mun alle. Oon ollut masentunut tästä asiasta kauan, ja haluaisinkin siks kuulla, et millon te seurustelitte ekan kerran? Anteeks jos tää on henkilökohtaista teille, mutta ajattelin, että te ootte ehkä ainoot, jotka osaa mulle vastata. Kavereilta kun kysyn niin vastaus on "Älä nyt, etsä oo lihava, älä tollasta mieti". Kai mä nyt osaan katsoa peiliin ja kuulla terveydenhoitajan sanat, joten jos te voisitte kertoa, että minkä ikäisinä seurustelitte ensimmäisen kerran? Olitteko te jo yläasteella "pyöreitä"? :) Että oonko hengenheimolainen.
    Ja älkää vastatko, jos tuntuu liian henkilökohtaselta.
    Ihanaa kevättä,
    rakkaudella Tiia.

    VastaaPoista
  5. Onnea voittajille ! Viimeset loaferit oli kyllä aikas mekeen näköset ! :)

    VastaaPoista
  6. tuli huuto.nettiä selaillessa tommoset vagabondit vastaan kuin Annella, muistin että olin samanlaiset jossain nähnyt ja tässä postauksessahan se oli. Enpä tiedä onko oikea koko, toivottavasti. mutta eikös noi ole samanlaiset ja uudet vielä. ajattelin vinkata:)

    http://www.huuto.net/kohteet/vagabond-konjakin-variset-nilkkurit-37-ovh-139-uudet/136256404

    VastaaPoista

Hellurei ja hellät tunteet! KIITOS jo etukäteen kommentistasi!

Hey you! Please, leave a comment. We would really appreciate that! :)

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.