moretolove

white

white

sunnuntai 1. elokuuta 2010

Unelmista ja niiden toteuttamisesta..

Mä oon aina ollut haaveilija. Oon pienestä pitäen unelmoinut jos jonkinlaisesta..

Joskus halusin olla prinsessa, joskus halusin voittaa tenavatähden ja mennä naimisiin Konsta Hietasen kanssa, joskus taas halusin asua viidakossa ja saada oman lemmikkiapinan. Unelmat olivatkin hyvin pitkälti niitä juttuja, joiden avulla kestin esimerkiksi koulukiusaamisen. Kolmannella luokalla kun odottelin huilutuntien alkamista, ja isot tytöt repi mua tukasta koska olin läski, mietin aina että vielä joskus pääsen täältä pois ja näytän niille. Haaveeni toteutuikin päästessäni Helsinkiin kouluun ja pääsin muuttamaan pois pieneltä paikkakunnalta jossa en viihtynyt laisinkaan ja jossa mua kiusattiin. Elämä oli ihan mahtavaa.



2005 tapasin Mikon ja tietenkin sitten kävi niin, että Mikko asui Joensuussa ja minä Helsingissä. Oltiin tavattu 3 kertaa, kun sitten elokuussa 2005 muutin Joensuuhun ilman että tunsin kaupunkia oikeastaan ollenkaan, tai ilman että mulla olisi siellä kavereita ollut. Etsin kämpän ja työpaikan sieltä ja lähdin vaan. Tiesin jo sillon, että haluan olla Mikon kanssa ja että mun vaan täytyy muuttaa Joensuuhun, jos haluan toteuttaa unelmani yhteisestä elämästä herran kanssa. Aluksi olin varma, että oon tehnyt elämäni suurimman virheen, mutta muutamien vastoinkäymisien jälkeen tajusin, että mun kuuluu olla siellä. Asuttiin Mikon kanssa pari vuotta Joensuussa, jonka jälkeen tultiin tänne Helsinkiin ja täällä ollaan edelleen. Vaikkei enää seurustellakkaan, niin Mikko on edelleen yksi elämäni rakkaimmista ihmisistä. En kadu hetkeäkään, että jätin Helsingin ja lähdin Joensuuhun, oon oikeastaan ihan hirveen ylpeä itsestäni, että uskalsin lähteä sinne ja jättää kaiken turvallisen täällä taakse.

Tällä hetkellä elän unelmaani. Tein pitkään töitä jotka ei ollenkaan vastannut mun unelmia. Olin työssäni tosi hyvä, mutta olin jatkuvasti sairaana, burn outissa, stressaantunut ja ahdistunut. Se sekottikin mun elämää ihan hirveesti ja tuntui ettei mistään oikein tullut mitään ja kaikki meni pieleen. Oon aina unelmoinut ihan erilaisista töistä, mutten oikein tiennyt miten voisin muka tehdä jotain mitä en ole tehnyt, miksi jättäisin hyvän työpaikan ja miten uskaltaisin elää ilman tiettyjä työaikoja. Nyt työskennellessäni freelancerina, joudun miettimään välillä saankohan rahaa tarpeeksi ja työskentelemään epämääräsinäkin aikoina, mutta oon ihan hirvittävän onnellinen. Mua ei ole vielä yhtenäkään päivänä ärsyttänyt herätä töihin, päin vastoin. Jokainen päivä on erilainen ja mä rakastan tätä. Uskalsin lähteä siitä mikä ei tuntunut hyvältä, mutta oli turvallista ja ottaa riskin etten enää välttämättä tienaakkaan niin hyvin, koska uskoin siihen että tuun pärjäämään siltikin ja aina hätä keinot keksii.


(Peppi selvännäkijällä Brooklynissa Latinokorttelissa. Vakavaks veti ja oli muuten mun ensimmäinen kerta.)

Tällä hetkellä mä oon todella onnellinen siitä, että oon aina uskaltanut unelmoida, mutta vielä onnellisempi siitä, että oon uskaltanut tarttua ja tehdä unelmistani totta. Juurikin nyt järjestän elämääni siihen pisteeseen, että pystyn toteuttamaan jotain mistä oon unelmoinut aina. Sitä unelmaa oon lykännyt aivan liian monta kertaa ja nyt tuntuu ettei sitä enää voi lykätä. Jaan sen teidänkin kanssa heti vaan kun saan asiat siihen pisteeseen, että on jotain kerrottavaa.

En tiedä mistä tää kirjotuspuuska jälleen iski, mutta ehkäpä juuri siitä, että viime aikoina oon mietiskellyt näitä asioita paljon. Oon aina ollut sellanen, että oon helposti kuitenkin lykännyt unelmiani ja ajatellut ettei ne nyt niin tärkeitä ole. Ne kuitenkin on joka kulmassa tullut mua vastaan ja muistutellut itsestään ja niinpä oonkin tullut siihen tulokseen, että jos jotain haluan ihan hirveesti, on mun se toteutettava. En halua miettiä vanhana keinutuolissani, että olisinpa tehnyt tuon ja tuon, niin elämä olisi ollut hienompaa. Mun elämä on ollut aina sellasta, että oon joutunut taistelemaan tieni läpi harmaan betonin, mutta siinä vaiheessa kun aloin uskomaan itseeni ja siihen, että mä pystyn tekemään asioita joita haluan, alkoi tää kaikki maistumaan paljon paremmalta.



Niin ja joo - joku kuitenkin kysyy tätä. Ai mun suurin unelma? On tulla äidiksi. Sen olen tiennyt aina, eikä mikään mee sen unelman edelle. Päivittäin mietin miten upeeta se tulee olemaan ja toivonkin sydämestäni, että tämä unelma joskus toteutuu. :)

Seuratkaa siis unelmianne. Jos jotain oikeasti haluatte, tehkää se. Kaikki asiat saa aina jotenkin järjestettyä ja kysymyksiinkin löytyy yleensä vastaukset. Me kaikki joudutaan tekemään elämässämme asioita jotka ei tunnu hyvältä, mutta saadaan onneks myös tehdä niin paljon hyviä asioita, että ne hakkaa ne huonot mennen tullen. Pyritään siis olemaan jämähtämättä siihen mikä tuntuu ihan ookoolta, jos tiedetään haluavamme jotain vieläkin enemmän.

Miksi tyytyä johonkin vaan siksi, että se tuntuu helpoimmalta? Miksi alistaa itseään, kun meidän pitäisi muistaa ylistää itseämme itsellemme päivittäin ja kuunnella sydäntämme?

(Kuuntelin muuten tätä biisiä repeatilla kirjoittaessani tätä postausta. :) Tarviin aina musiikkia ja oon ihan hurahtanu tähän biisiin!)




39 kommenttia:

  1. mahtavaa peppi, anna mennä! :) olen itse paininut vähän aikaa samojen tuntojen kanssa ja sun postaus valoi muhun rohkeutta, nyt on mun aika alkaa toteuttaa unelmaani!

    mahtavaa!

    VastaaPoista
  2. kiitos tästä. justiin tänään kävi niin etten mennyt töihin vaikka piti. tiedän olevani burnoutissa, mutta tänään tuli raja vastaan. en vain pysty enää menemään sinne. ja no, olinkin lopettamassa siellä huomenna, joten mitään suurta damagea tässä ei ole tullut.

    muutenkin tällainen go for your dreams -henkinen teksti oli ihanaa luettavaa, kun oma elämä on niin sekaisin ja pelkät unelmat käsissä jaksan eteenpäin. tuntuu, ettei mulla ole mitään muuta kuin ne. ehkei olekaan. ja olen aina ollut vahva siinä mielessä, etten luovu unelmistani, vaan teen mitä haluan, muutan toiselle paikkakunnalle tai toiseen maahan, enkä ole katunut. viime aikoina tuntuu etten ole saanut itsestäni irti samanlaista vahvuutta, tällaiset tekstit todella auttavat kun epäilee itseään! kiitos :)

    VastaaPoista
  3. Huh! Meni ihan vilunväreet tätä lukiessa. Mutta kiitos muistutuksesta ja onnea unelmien tielle!

    VastaaPoista
  4. Paljon onnea unelmien toteuttamiseen, toivon todella että onnistuu :)

    VastaaPoista
  5. Voi ei! Ihan mahtava postaus! Olen juuri perjantaina saanut tietää, että asia mistä olen unelmoinut kauan, on nyt niin lähellä toteutua, että ihan huimaa. Matkalla on vielä yksi mutka ja kun asiasta soitin itku kurkussa äidille, hän vain tokaisi, että asioilla on tapana järjestyä. Päätin keväällä, että nyt minä teen tästä unelmastani totta, ja olenkin tehnyt paljon töitä sen eteen, että se toteutuisi. Eräs rakas ihminen totesi minulle juuri, että joskus kannattaa varoa mitä toivoo, kun ne toiveet voi joskus toteutua :D Nyt kun tämä toive on toteutumassa, en voisi olla onnelisempi! Se tarkoittaa, että joudun irtisanoutumaan vakityöstä ja kiinteistä kohtalaisen hyvistä tuloista, mutta minua ei oikeesti haittaa yhtään. Jos nyt en tee tätä, kadun sitä loppu elämäni! Ihanaa kun muillakin on samanlaisia ajatuksia asioista! Kiitos rohkaisevasta kirjoituksesta <3

    VastaaPoista
  6. Awww, Peppi! <3 :')
    Tosi ihana postaus, mä hymyilin koko ajan kun mä luin tätä!
    Onnea unelmien toteuttamiseen! :)

    VastaaPoista
  7. Olipa piristävä ja ihana teksti! Dream on, unelmat kantaa, susta on mihin vaan. Oi, kun tuli hyvä mieli! :) Ja hyvä biisi vielä!

    VastaaPoista
  8. Peppi <3
    Itseni suurin haave on myöskin tulla joku kaunis päivä äidiksi, Vielä olen siihen liian nuori eikä toista osa puoltakaan löydy. Itse asiassa haluaisin monta lasta, punaisen mummon mökin ja perunamaan, miehen ja kultaisennoutajan.
    Kun luin kirjoitustasin aloin miettimään omaa opiskeluani, Opiskelen lähihoitajaksi kolmatta vuotta, mutta olen alkanut miettimään onko se enään mun juttu. Opiskelu ei voisi toisinaan vähempää kiinnostaa, mutta kai se on normaalia :D
    Jos olen jotain elämässäni oppinut se on että virheistä oppii aina, eikä kannata mennä sieltä mistä aita on matalin.
    Ps. annatte voimaa jokaiseen päivääni. Blogianne on ilo luke koska siitä näkee että oikeasti rakastatte sitä mitä teette.
    Pss. Peppi susta tulee varmaan sitten aikanaan huippu äiti. :)))

    VastaaPoista
  9. Kiitos, ihana postaus! Mä oon luonteeltani just sellanen himmaaja että vähättelen omia unelmiani, mutta toisaalta pelkään että musta tulee vielä katkera mummo, jos en ota itteäni niskasta kiinni.

    Tänään mä hitto vie lähetän kuvani vihdoin sinne paparazzille, mitä menetettävää mulla muka on? Jos ei tärppää niin sitten ei, mutta ainakin oon yrittänyt:)

    VastaaPoista
  10. Ihana ja kannustava teksti! Tällasia niin tarvitaan, annoit todella lisää itsevarmuutta tällaselle joka on vähän aina tottunut luovuttaan eikä koskaan oo uskonut kykyihinsä. Itekin oon aina ollu haaveilija, mikä on toisaalta haitannu mun opiskeluja ja muutakin elämää ihan hirveesti (keskittymishäiriö..), enkä koskaan mun suurimpi haaveita oo saanu toteutettua.. Onnea sulle unelmien toteuttamiseen, saavutat ne varmasti. :) Toivottavasti itsekin joskus uskon itseeni yhtä paljon! (Ps. Oot ihan tosi kaunis tossa 3. kuvassa!!)

    VastaaPoista
  11. Joka kuukausi pitäis olla päivä, jolloin jokainen toteuttaisi yhden unelmansa. Sillä unelmiahan riittää.
    Ja voi Peppi kun oot niin kaunis tossa vikassa kuvassa <3

    VastaaPoista
  12. Mulla on ollu niiiiiin ikävä tälläsiä postauksia. <3 Rakastan teitä, vaikka ite oonki ällöttävä ja kamala niin onneks jotku osaa nauttia siitä mitä ne on saanu <3

    VastaaPoista
  13. Ihana, inspiroiva postaus! :) Itse oon nyt käymässä läpi eroa, ja tiedän, että se ratkaisu oli oikea, mutta silti välillä tulee kaipuu sinne vanhaan, koska se tuntuu niin turvalliselta.

    VastaaPoista
  14. Hei ihanat.

    Kiitos, että jaatte tuntemuksianne tänne. <3 Rakastan lukea näitä.

    On niin mahtavaa lukea, että on muitakin jotka ajattelee asioista kuten minä ja inspiroituu mun ajatuksista ja mun tavasta elää elämääni. Kiitos.

    Viimesin anonyymi: Se kaipuu siihen tuttuun ja turvalliseen tuntuu välillä niin helpolta vaihtoehdolta, mutta siinä tilanteessa täytyy vieläkin hanakammin muistaa, että se kuitenkin tuntuu parhaalta vaihtoehdolta erota, vaikkei varmastikkaan helpoimmalta.

    Paljon tsemppiä KAIKILLE teille unelmienne kanssa. Kiitos kun ootte taas niin ihania, että itkettää. <3

    VastaaPoista
  15. Oivoi, Konsta Hietanen oli munkin suuri suosikki pienenä. <3 Laulettiin Tenavatähti-kasettien mukana ja leikittiin, että hyppynarun pää oli mikrofoni :D

    Ja niin, iiiihana päivitys - blogianne on niin kiva lukea, kun olette niin avoimia ja aitoja ja uskallatte laittaa itsenne likoon.
    *tähän monta sydäntä*

    VastaaPoista
  16. Kiitos postauksesta! Tuli itku, koska oon paininu itteni kanssa aivan samojen tunteiden kanssa.

    Kun kuuntelee yli 10 vuotta koulussa ja muualla, ettei oo mitään,tai jos jotain niin ruma ja läski.. Olin monta kertaa niin lähellä luovuttamista, onneks kuitekin pidi unelmasta kiinni.. Tänä kesänä, sain tiedon että oon päässy askeleen lähemässä, mun unelmaa.. Ei oo tarvinnu miettiä tänä kesänä (vielä ainakaan) että "mitä jos mä en oiskeesti olekkaan mitään...". Siks toistelenkin, nyt vaan kaikille (niinku jossain jenkki leffassa) että pitää uskoo unelmiin ja olla rohkee niitä toteuttaessa.
    Kiitos mahtavasta blogista, luen päivittäin! <3 p.s Susta tulee vielä joskus ihan mahtava äippä jollenkin lapselle.. :)

    VastaaPoista
  17. Ihana postaus ja niin totta joka sana.

    Bloginne fontti on aika pieni ja siksi vaikea lukuinen, olisikohan mahdollista isontaa sitä? :)

    -Jene

    VastaaPoista
  18. voi peppi<3
    ihana teksti!!!
    myös mun suurin unelma on tulla äidiksi ja toivottavasti se toteutuu tässä lähi vuosina...hyvät lähtökohdat löytyy ainakin=)
    oon tienny jo 14 vuotta siis 10 vanhasta että haluan lapsia=)
    susta tulee varmasti hyvä äiti ja roolimalli lapsillesi=)
    ps:oot kaunis samoin mimmi=)
    nasu86

    VastaaPoista
  19. Mäkin haluaisin uskaltaa jättää kaiken. Stressi, ahdistus, burnout, kaikki vaivaa ja tasan yhdestä syystä. Siitä, etten uskalla tehdä hieman rankempia ratkaisuja ja aloittaa uudestaan. Voin sanoa, sait mut jopa itkemään tällä tekstillä.

    Toivon sydämeni pohjasta, että sun suurin unelmasi toteutuu, olisit varmasti aivan ihana äiti. :)

    VastaaPoista
  20. äääw ootte ihania molemmat <3 Mäki toivon että voisin joskus olla yhtä sinut itteni kanssa ku te!

    VastaaPoista
  21. Kiittos tästä postauksesta, Peppi! Oli ihan mahtava lukee tota! kiitoskiitoskiitos. :)

    VastaaPoista
  22. ei voi muuta sanoa kuin kiitos, te ootte kummatkin ihan mielettömän lämpimiä ja inspiroivia ihmisiä.

    kiitos !

    VastaaPoista
  23. Muakin kiusattiin koko ala-aste, sain kuulla olevani vaikka ja mitä. Päätin kuitenkin, että nyt loppu ja se loppui.

    Edelleen kuitenkin nostaa se alistettu ja kiusattu pikkuihminen päätään mun sisällä ja silloin pitää vähän sääliä itseään, mutta jälleen nousee se nykyinen rohkeampi minä ja selättää sen alistetun. Minä en ole se enää, en suostu olemaan!

    Olen myös tehnyt töitä kohti unelmia ja pikkuhiljaa sinne olen pääsemässä - edelleen ylipainoisena ja rumahkona, vaan perskeles, olenpa kuitenkin pääsemässä määränpäähäni!

    HYVÄ ME KAIKKI!!!!

    VastaaPoista
  24. Peppi! Se, joka saa sinut äidikseen tulee olemaan todella onnekas. <3

    Kiitos tästä tekstistä, itsekin olen vasta alkanut uskoa, että haaveet voivat toteutua, että voi oikeasti olla rakentamassa omaa elämäänsä, eikä kaikki tapahdu vain sattumalta. Syksyllä aloitan opiskelun yliopistossa, mikä on ollut unelmani pikkutytöstä asti. Ja minulle on sanottu matkan varrella, ettei siihen pysty tai sinne ja tänne ei voi päästä. Mutta niin ne ovet vain aukesivat ja juuri tässä on hyvä olla ja elämä on ihanaa!!!

    Kiitos teille, tuotte rakkautta maailmaan.

    VastaaPoista
  25. Hei Peppi ja Mimmi!
    Kirjoitinkin teille kommenttia kiittäen hyvästä blogista yms.yms. kun olitte isossa omenassa... Pitääkin kysyä että ehdittekö reissullanne maistaa niitä vinkkaamiani Junior´s-ketjun juustokakkuja? Niitä on ikävä, niinkuin koko kaupunkia, voin kyllä käsi sydämellä todeta: "I <3 New York"...

    Ja hieno tämä uusin postaus, niiiiiiiiiin totta, unelmiin tulee uskoa! Omalla kohdallani se suurin on toteutunut ja moni muukin, vaikka oman osani vaikeuksistakin olen kyllä saanut.

    Ihanaa kesän jatkoa teille, törmätään Espan Ben&Jerry´s-kahvilassa:)

    VastaaPoista
  26. Oi! <3 Tuli niin hyvä mieli tosta postauksesta - oon eri iloinen sun puolesta! Samoin Mimmin, jonka "Rakkautta on" -postaus oli aivan ihana. <3 <3 Huomasin selittäväni siitä yhdelle kaverillekin ihan kuin olisin puhunut jostain yhteisestä ystävästämme. :D Teillä vaan on taito postata (ja poustata :) ) itsenne kaikkien sydämiin! :) Ootte vaan jotenkin niin hurmaavan avoimia, lämpimiä, aitoja ja helposti lähestyttävän oloisia, että kuulumisten seuraaminen saa lukijan tuntemaan olevansa osa ystäväpiiriänne. Jatkakaa samaan malliin ja uskaltakaa jatkossakin toteuttaa villeimmätkin unelmanne! Hugs! <3

    VastaaPoista
  27. Voi miten kaunis puheenvuoro! Upeaa huomata, että vaikka on kipeitä asioita tasutalla, mutta silti voi ihminen säilyttää positiivisen elämänasenteensa ja mennä elämässä eteenpäin :)

    VastaaPoista
  28. Kertakaikkiaan ihana teksti. Paljon onnea unelmiesi toteutumiseen. Ja minusta on arvokasta Peppi tuo miten kirjoitat kiusaamisesta. Toivottavasti joku jossain lukee tekstiäsi ja jättää kiusaamatta ymmärtäessään kuinka pitkät ja kivuliaat jäljet kiusaamisella on. Kaikkea hyvää elämääsi!

    VastaaPoista
  29. AAAAA! Olipa ihan h*lvetin inspaava postaus. tekis mieli melkeen laittaa tää kirjanmerkkeihin ja tulla lukee aina ku tuntuu ettei mikään onnistu. :)

    VastaaPoista
  30. Oi te ihanat tytöt! Ootte niin superia, et ihan itku välillä pääsee, kun oon oikeasti ihan mielettömän onnellinen, että löysin teidän blogin, tuhat sydäntä sinne ♥!

    Mua on myös aina kiusattu ja syrjitty läskeyteni takia ja se jättää inhottavat arvet ja vaikka kuinka yritän päästä eteen päin elämässä, niin ne jutut van seuraa. Mutta olen saavuttanut unelmiani, asun Helsingissä (minäkin pieneltä persläpi-paikkakunnalta), opiskelen esiintyväksi taiteilijaksi ja kirjoitan paljon. Kiitos teille, kun sain taas vähän itseluottamusta teidän blogin kautta!

    Niin ja Peppi, oon megavarma, et susta tulee ihanin äiti ever, sitten kun sen aika on!

    Älkää koskaan muuttuko!

    VastaaPoista
  31. Ihana teksti - ja varsinkin se, että jaoit suurimman unelmasi.
    Itse olen tulossa syksyllä äidiksi ja kun aloin lukemaan tekstiäsi, aloin miettimään, että olenko jättänyt nyt itse jotain "suurta ja hienoa" tekemättä, kun nuorella iällä (24) olen saamassa vauvaa. Mutta, lopuksi tajusin, että tämä on minunkin suurin unelmani ja se on nyt toteutumassa. :)
    Kiitos Peppi tästä kirjotuksesta!

    VastaaPoista
  32. Ihana teksti Peppi <3 Mulla tuli oikeesti itku kun luin tän, enkä ole yleensä edes herkkä ihminen:o
    Teidän blogia lukiessa rupee aina miettimään kaikkia omiakin asioita ja hyvä niin:) ootte Mimmin kanssa aivan ihania paljon halauksia ja pusuja teille! :)

    VastaaPoista
  33. Mitäs teet työkses?

    VastaaPoista
  34. Ihan postaus <3 Toivottavasti haaveesi äitiydestä tulee toteutumaan, ainakin miun mielestä se on parasta ikinä kaikesta rankkuudesta huolimatta. Välillä tuntuu ihan ihmeelliseltä, miten oon saanu kaiken haluamani (tai ainakin ne tärkeimmät) jo näin nuorena; viime vuonna menin naimisiin ihanimman miehen kanssa ja nyt meillä on 2kk ikäinen pieni poika :) Ja ikää itelläni on siis 21v. Jotkut tutut (ja tuntemattomatkin) kyseenalastaa naimisiinmenon ja lasten saamisen näin nuorena, mutta tiedän, että tää on just sitä, mitä oon aina halunnu :)

    <3: Hanna

    VastaaPoista
  35. Unelmista ja niiden toteutumisista:
    Pakko kommentoida, en tiedä tuliko äskeinen kommentti koskaan perille :D
    Lueskelen aina välillä teidän blogia ihaillen ja todella kateellisena. Olen itsekkin tämmöinen todella väärin ymmärretty pullukka, joka ehdottomasti haluaisi omistaa yhtä suuren itseluottamuksen kuin te. Mutta en omista. Mutta asiaan kummiski :)
    Kiitos tästä postauksesta, se todellakin pisti ajattelemaan. Tällä hetkellä oma elämä on ollut niin sanotusti solmussa, vastustanut niin paljon tämä elämä, että välillä sitä miettii miten jaksaa ja miten ei. Mutta tämä postaus palautti mieleen unelmat ja sen kuinka kumminkin koko ajan pyrin niitä unelmia kohtia. Antoi voimaa itselle, että joku muukin on kamppaillut tämän elämän kanssa ja se, että unelmat on mahdollisia toteuttaa. Muistutti siitä, miksi sitä oikeasti jaksaa vaikka vastustaa niin maan perkeleesti.
    Joutuu kyllä töissä ihan tulostamaan tekstin ja laittamaan johonkin näkyville, jotta muistaa ne tärkeät asiat. Antoi tosi paljon voimia tämä postaus.
    Joten ISO KIITOS siitä!

    VastaaPoista
  36. Aloin vasta vastikään lukee vähän tarkemmin näitä teidän kirjoittamia tekstejänne. Tämä suoraansanoen osui ja upposi. Asuin pienessä kaupungissa sen mun pahimman ajan eli 6lk-9lk.

    Mua ei ala-asteella niinkään koskaan kiusattu ja yläasteellakin se jäi siihen seläntakana puhumiseen, mutta välillä oli ihan suoranaistakin sanattelua. Mulla on itsetunto romuna ja päivä päivältä yritän sitä kasvattaa ja tämä saattaa kuulostaa kliseiseltä, mutta toi teksti sai mut ajattelemaan ja samaistumaan jollain tavalla.

    Hain Helsinkiin lukioon ja oon nyt toisella luokalla ja mulla on elämäni parhain vaihe menossa (tähän astisista vaiheista siis:D:D) ja mulla on kavereita. Mulla ei ole koskaan ollut kavereita, muutakuin muutama. Se rohkeus, että edes uskalsin hakea kouluun, joka on 200 km päässä kotoa oli mulle iso askel.
    Olen niin onnellinen, että blogeja selailemalla löysin tän teidän blogin ja oon ennenkin sitä täällä jo hehkuttanut, mutta toistaminen ei ole pahitteeksi.
    Ootte mun suunnannäyttäjiä oikeesti. Rohkeita ja upeita. :---) KIITOS!

    VastaaPoista

Hellurei ja hellät tunteet! KIITOS jo etukäteen kommentistasi!

Hey you! Please, leave a comment. We would really appreciate that! :)

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.