moretolove

white

white

tiistai 28. joulukuuta 2010

I miss you!

Tiiättekö mitä?

MULLA ON IHAN KAMALA KOTI-IKÄVÄ.
MULLA ON IHAN KAMALA KOTI-IKÄVÄ.
MULLA ON IHAN KAMALA KOTI-IKÄVÄ.
MULLA ON IHAN KAMALA KOTI-IKÄVÄ.
MULLA ON IHAN KAMALA KOTI-IKÄVÄ.

Oon ollu täällä vasta kolmisen viikkoa, mutta koska tiedän etten oo hetkeen tulossa Suomeen, on mulla nyt tukalat oltavat tän ikävän takia.



Inkan piti tulla tänään ja mä odotin sitä ihan hirveesti, koska kaipaan suomen puhumista, kaipaan ystäviäni ja olin kehittänyt meille vaikka mitä kivaa tekemistä. Kiitos NYCin lumimyrskyn, Inkan lento peruttiin ja se jumittui vuorokaudeks Madridiin. Kuulemma kaikki lennot Madridista Nyciin on täyteen buukattuja ja Inka joutuu lentämään kotiin. Kuinka väärin? Toinen oli tulossa tänne lomailemaan ja nauttimaan. Mun sympatiat menee Inkalle ja oma lentolakosta itkeminen tuntuu nyt typerältä.

Tänään oonkin viettänyt ihanan päivän kämppiksien kanssa leffoja katellen ja nyt illalla muhun iski ihan kauhee koti-ikävä. Mulla ei oo niin ikävä Suomeen (joo tiiän siellä on paljon kylmempi ku täällä) mutta mulla on ihan kauhee ikävä ihmisiä ja yhtä eläintä myös.

Mä haluisin niin paljon hengailemaan Mimmin kanssa etten voi ees sanoilla kuvailla. Haluisin mennä sushille, mennä Siwaan, mennä Forumiin, tehdä töitä, ajaa ratikalla, koska saa istua pidempään, nukkua Mimmin vieressä koska se esim. laulaa unissaan ja vaan hengailla. Tehdä kaikkea normaalia. Olla Mimmin kanssa. Puhutaan joka päivä kyllä ja ollaan juteltu paljon skypessäkin, mutta se ei oo yhtään sama.

Haluisin mennä hakemaan Unon, pussailla sen kanssa ikuisuuden, heittää sille leluja, viedä sen ulos kirmailemaan lumeen ja nähdä sen uuden, hienon villapaidan. Mulla on ihan kauhee ikävä Unoa, en oo ikinä ollut siitä erossa näin pitkää aikaa.

Äiti ja mummi kirjottelee Facebookissa ja tekstailee jatkuvasti, haluisin päästä halaamaan niitä ja höpöttelemään tyhmiä.

Mulla on ikävä mun ystäviä, mun Kallion perhettä, naapurin pientä Nana-koiraa, josta kerkee tulla iso ennenku nään sen seuraavan kerran, kavereita ja työkavereita. Ihan kaikkea mahdollista siis.



Nyt on ehkä aika mennä nukkumaan, mennä huomenna Manhattanille moikkaamaan alennusmyyntejä ja olla onnellinen siitä, että on asioita ja ihmisiä, joita ikävöidä. Se kertoo siitä, että mulla on hyviä juttuja elämässäni.

Mulla on ikävä teitä lukijoita, jotenkin tuntuu että oon hirveen kaukana teistäkin. MITÄ TEILLE KUULUU?? MITEN MENI JOULU JA MILLAISET ON FIILIKSET KUN VUOSI VAIHTUU? Vastatkaa pliis, mä haluan tietää. :)

Rakkaudella,
Peppi

33 kommenttia:

  1. Ikävöinti on vaan tervettä, mutta yritä ajatella aina pahimman puuskan iskiessä, että MÄ OLEN NEW YORKISSA!! Kui kreisii se ny on. :)

    VastaaPoista
  2. hyvää kuuluu, joulu meni aika nopeasti ku tuli oltua aatonaattoon asti tiukasti töissä, mutta oli hyvää ruokaa nii hyvinmeni :D vuodenvaihtumisesta on aika tylsät fiilikset, ku ei ole mitään tekemistä vielä tiedossa lauantaille. kerro sitte mitä löysit alennusmyynneistä :)

    VastaaPoista
  3. Hei,
    ikävä kuuluu asiaan-itsekin ulkomailla vuosia asuneena voin sen kertoa. Noin 6 kk kohdalla iskee armoton ikävä, mutta sen yli päästyäsi elo uudessa maassa onkin sitten huomattavasti helpompaa. Yritä vaikka löytää joku paikallinen järjestö, jonka kautta pääset tekemään esim. hyväntekeväisyyttä lasten tai nuorten kanssa, siten pääset paremmin sisälle tavallisten amerikkalaisten elämään.

    Yritä vain nyt nauttia uuden ympäristön ihanuuksista, yritä löytää joka päivälle jotakin uutta opittavaa, tapaa ihania ihmisiä ja kirjoittele meille blogiin kuulumisia :)

    8 vuotta maailmalla, kahdessa maassa, kolmessa kaupungissa

    VastaaPoista
  4. Anonyymi: Onneni täällä onkin juuri se paikallisten kanssa asuminen ja normaali elämä. :) Muuten varmaan kuolisin jos yksin jossain pönöttäisin. :D Täällä onneks on ihmisiä ja paljon tekemistä. <3 Kiitos tsempeistä!!

    Toinen anonyymi: Kerron varmasti mitä löysin, toivottavasti en hirveesti löytäis mitään. :D

    Keksi jotain ihanaa lauantaiksi, mä ainakin tykkään uudesta vuodesta sellasena rauhallisena juhlana, en niinkään superbailuina. :)

    VastaaPoista
  5. Mulle kuuluu hyvää ja mun joulu meni paremmin kun hyvin, mut mä en haluis että vuosi vaihtuu.
    Mä oon aika nuori vielä, mut silti mä en haluu vanheta, haluisin olla lapsi aina. Pelkään ens vuodessa sitä, että mä muutun, tai että jotain elämän muuttavaa tapahtuu. Joku saattais ajatella nää positiivisena, mut mä en pysty. Mä tiedän, ettei mun tarviis ajatella mitään tämmöstä, mulla on kaikkee mitä mä tarviin ja vähän enemmänkin, mut silti. Ja mitä sun koti-ikävään tulee, muista että sun pitää olla ylpee siitä, mitä oot tehny ja näin. :) Mä rakastan teitä, Mimmi ja Peppi ! Pysykää aina tommosina ihanina esimerkkeinä<3
    -T

    VastaaPoista
  6. Hei Peppi!

    Ikävä kuuluu asiaan, niin kuin sanoitkin se kertoo vaan siitä, että sulla on täällä Suomessa paljon hyviä asioita ja ihmisiä ja eläimiäkin...:) Musta on tosi kiva ollu lukea sun postauksia, mutta oon ruvennu miettimään, että miten sulla on oikein varaa asua siellä Nykissä? Onko sulla säästöjä, vai teetkö jotain työtä siellä? Hienoa joka tapauksessa, että lähdit toteuttamaan unelmaasi, vaikka halvaksi se ei varmasti tule...Tsemppiä!

    VastaaPoista
  7. Mä saan palkkani Suomesta jonne teen myös työni. En tee paikallisia töitä täällä, koska mulla ei ole työlupaa, eikä ainakaan tällä hetkellä tarvettakaan. :)

    VastaaPoista
  8. Tervettähän se ikävöinti vaan on.. :) Hirveesti halauksia sinne suuntaan!

    Me (minä, avokki, ja 1,5v tytär) mentiin jouluksi mun sukulaisten kanssa mökille. Mummi täytti 65 niin se halus että kaikki lapset, lapsenlapset, ja lapsenlapsenlapsi oltiin yhdessä. :) Oli kyllä kivaa, ja niin hienot maisemat.

    Uudeks vuodeks mennään Savonlinnaan avokin siskon perheen luokse. Ainakin käydään shoppailemassa, ja valetaan tinaa! :)

    VastaaPoista
  9. Moikka Peppi!
    Asuin siis viime vuoden Manhattanilla ja tunnen monta suomalaista sieltä. Suomalaiset nuoret kokoontuvat noin kerran kuussa suomikirkolla (tapahtumalla itsellään ei mitään tekemistä kirkon kanssa) Siellä pääsisit puhumaan suomea. :) me pidettiin kokkailu iltoja, tehtiin lettuja, pipareita ja karjalanpiirakoita. Käytiin yhdessä syömässä ja muuta.
    Tiistaisin siellä kokoontuu perhekerho jonne suomalaiset äidit ja aupairit menee lasten kanssa, mä kävin siellä välillä yksin kun "mun lapset" oli koulussa. :D Se on tiistaisin (oli ainakin ennen) kymmenestä kahteentoista. Suomikirkko sijaitsee 83Christopher Streetillä, siin Manhattanilla.
    Siinä vähän suomalaisista New Yorkissa.. :D
    Sitten ikävästä, tiiän mitä koti-ikävä on mutta voin kertoa että ikävä sinne on melkein suurempi. Kun oli siellä, oli tietty ikävä kaikkia rakkaita ja omaa kotikaupunkia ja suomea. Mutta tiesi että ne odottaa. Nyt ikävä sinne on todella suuri. Lähes kaikki leffat ja sarjat on kuvattu Nykissä ja kaikki muistuttaa siitä toisesta kodista. Pääseehän sinnekin takaisin, mutta ei se enää ikinä oo samaa. Ikävä on niin suuri että taitaa käydä niin että ekaa kertaa suomen paluun jälkeen kun on lomaa (eli hiihtolomalla) hyppään koneeseen ja suuntaan taas sinne. :)

    VastaaPoista
  10. Jatkoa äskeiseen..

    TODELLA kurjaa et sun kaveri ei päässy tulemaan!!! :( Kauheeta et se on kuitenkin suomesta päässy lähtemään mut ei päässy sinne saakka. Muutama suomalainen tyttö nykistä jotka on ollu lomalla suomessa on kans jääny tänne eikä pääse takaisin sinne. Onko siellä sit oikeesti tosi paljon lunta?? tai siis viime vuonnakin sitä lunta tuli kyllä paljon ja silloinkin jäi lentokoneet maahan, mut ne ei vaan osaa oikeen varautuu siihen koskaan..
    Mutta tsemppiä!!! Tiiätkö, musta kyllä tuntuu et sä oot aikamoinen supersankari kun kestät kaikki noi vastoinkäymiset noin hyvin :))
    -jatu-

    VastaaPoista
  11. Ikävästäsi huolimatta olet kuvissa hurjan kaunis :)

    VastaaPoista
  12. Hei ja tsemppistä sinne rapakon taakse! Varmasti on koti-ikävä, mut sun täytyy ajatella että tämmönen mahdollisuus on vaan 'once in a lifetime', eli nyt vaan elät siellä tyäsillä! Itsekkin oon eläny ulkomailla yhteensä 9kk putkeen ja kyllä se aluks oli aika rankkaa kun kaipas perhettä ja kavereita Suomessa, mut hetkeäkään en kuitenkaan kadu että sille tielle lähdin. Kateellisia ollaan Manhattanin alennusmyynneistä, ei Suomessa mikään vedä vertoja sille!

    VastaaPoista
  13. Tsemppiä Englannista, on itselläkin ollut koti-ikävä kun olen taas joutunut jumittamaan töissä koko joulun ajan, ja seuraavan kerran on reissu Suomeen edessä toukokuussa.
    Mutta koti-ikävä helpottaa, sen voin kymmenen vuoden ulkomaan kokemuksella kertoa, onneksi on netti ja sieltä nähtävät suomalaiset TV-ohjelmat :-p.

    Siinähän se joulu meni, duunissa synkistellessä ja (muka) opiskellessa (tosiasiassa joulu oli enemmänkin kahvin juontia ja huokailua jouluperinteiden perään).

    VastaaPoista
  14. Tsemppiä sinne, kyllä se ikävä jossain vaiheessa helpottaa. :>

    Nyt ku luin tän postauksen mulla tuli ihan hirmu ikävä maailman söpöimpiä aussipoikia, jotka lähti takas kotiin Ausseihin pari päivää sitte. Ne oli hengaillu tääl Suomes jo puol vuotta ja nyt oliki sit niiden aika lähtee kotiin. :< Niillä oli koti-ikävä kans, mut sit ne soitti heti kotiin päästyään et niil on ikävä takas Suomeen. :D

    VastaaPoista
  15. milloin siis tuut suomeen ? =/

    VastaaPoista
  16. Meillä meni joulu tosi kivasti, esim. syötiin hulluna. :D Oli tosi rauhallinen ja lepposa joulu kyllä, eka pelättiin että itkettäis vaan koko ajan ko on eka joulu ilman anoppia (joka oli mullekki melkein niinku oma äiti) mutta ei me sitte itkettykkään ku joulukirkossa vähän, silloinko laulettiin anopin lempparijoululauluja ja sitte lopuksi tietenki Maa on niin kaunis.

    Torstaina yks rakkaimpia ystäviä ja sen poikaystävä tulee meiän luo tänne Inariin juhliin uutta vuotta ja me nähään varmaan viimeistä tai ainaki toiseksi viimeistä kertaa ennenkuin se mun ystävä lähtee puoleksi vuodeksi Tanskaan vaihtoon. Hyi kun sitäkin tulee niiiiiiin ikävä! Vaikka meillä on nytkin se 450 kilometriä välissä niin tuntuu silti että se lähtee niin järjettömän kauas ja että sinnehän ei voi mennä ees käymään. Vaikka voi sinne oikeasti, esim pääsiäisenä kun on neljän päivän viikonloppu. :)

    Hirveästi rutistuksia ja tsemppiä sinne, ikävä kyllä helpottaa. Ja niin kurjaa kun sun kaveri ei tullukkaan :(

    Olet ihana ja muista että kyllä suakin varmasti ikävöidään!<3

    VastaaPoista
  17. Mullakin on suuri harmitus...uuden vuoden suunnitelmien peruuntumisesta. Oli tarkotus ihanan tyttöystäväni kanssa olla uusivuosi mutta sitten tulikin muuta..:/
    Kouluun on myös kauhee ikävä, ikävä koulun eläimiä ja kaikkea.
    Mutta ylipäätään kuuluu tosi hyvää, koska mulla ON ihana tyttöystävä ja mulla ON ihana ihana opiskelupaikka, joita molempia voin ikävöidä..:)
    Mutta tyttö SÄ OOT NEW YORKISSA!! Nauti siitä, vaikka ikävä on varmasti kova :)

    VastaaPoista
  18. tsemii, mut kai toi on vaan pakko käydä läpi, toi prosessi ... mut mieti et yhtäkkiä vaan huomaat että oot sopeutunut sinne täysin ja sulla on siellä uus nykkiperhe ja se paikka oikeesti tuntuu kodilta!
    tv. keittiöpsykologi.. |--)

    VastaaPoista
  19. Hyvää kuuluu! Joulu meni kivasti ja nopeasti. Siinä se sit taas oli. Ei kun odottamaan ensi joulua. :D

    Tosi jännät fiilikset kun vuosi vaihtuu! Aika menee muuten tosi nopeesti! Vastahan vaihtu vuosi 2010! Vuodesta 2011 tulee kyllä mahtava, paras ikinä, toivottavasti.

    Tsemppiä sinne! Kyllä sä ikävän kestät! Aattele, OOT NEW YORKISSA!! Nauti olostasi siellä! :)

    VastaaPoista
  20. hei, mulle kuuluu ainakin hyvää! joulu oli ja meni, uutta vuotta odotellessa.
    oih, kuulostaa hyvältä tuo manhattanin alennusmyynti. shoppaile meidänkin edestä siellä :)

    VastaaPoista
  21. Koti-ikävä on kurja juttu, mutta musta vielä ikävämpää ois jos se ei iskisi! Sillä niinkuin itse sanoitkin, kannattaa olla onnellinen siitä, että on ihmisiä ja asioita joita ikävöidä. :)
    Mun joulu meni perinteisesti kotona perheen kanssa, ja nyt uudeksi vuodeksi suuntaan Leville parhaitten kamujen kanssa laskettelemaan ja rentoutumaan :)

    Nauti ajastas Nycissä Peppi, paljon haleja!

    VastaaPoista
  22. Tiiän samanmoisen ikävätunteen loistavasti, vietin viime vuoteni Englannissa ja vaikkei se ihan niin kaukana olekaan kun missä sä olet niin se otti joskus niin kauheen kovalle vaan ikävöidä kamalasti takaisin. Ja sitten nyt ikävöin takasin Englantiin, just kaikkia ihmisiä ja aaaaaaa.... Koskaan ei oo hyvin kun aina on ikävä, mikä toisaalta on aika positiivista - siis sikäli että on niin rakkaita asioita joita ikävöidä.

    Mulle kuuluu hyvää kuitenkin, oon aika tosi onnellinen tällä hetkellä ja musta on ihanaa olla onnellinen pitkästä aikaa. Oon ilonen kun uskalsin ostaa farkut kaupasta, että uskalsin ees sovittaa niitä ja etten ollutkaan ruma jättikokoinen inhotus ne päälläni. Oon lukenu tosi aktiivisesti teidän blogia nyt lähiaikoina ja muutenki paininu kaikenmoisten itsetunto-ongelmien (eikä vähiten ulkonäön ja oman koon suhteen) kanssa, ja saan niin positiivista energiaa teidän blogista, KIITOS. Ootte ihania.

    Ootan uutta vuotta myös, uusi vuosi on tänä vuonna mulle jotain tosi tärkeetä. Pysyn samassa opiskelupaikassa mutta vaihdan linjaa, uutta vuotta pääsen viettämään ihan parhaiden tyyppien seuraan ja siihenki on enää muutama päivä.

    Joskus tuntuu siltä että elämässä kaikki vaan menee jotenkin ihanasti. Semmoset päivät on mukavia. Ja kokemisen arvoisia.

    VastaaPoista
  23. OOTKO LAIHTUNUT ! :o

    VastaaPoista
  24. Aww kiitos ihanat, että kirjottelette kuulumisia. Hymy huulillani lueskelen näitä! :)

    Kysymyksiin vastauksia:
    Tuun keväällä ainakin piipahtamaan Suomessa! :)

    En tiedä oonko laihtunut? En seuraa painoani mitenkään! :) Voi hyvin olla, täällä tulee liikuttua ja mulle ei oikein ton onnettomuuden jälkeen maistunu hirveesti mikään ruoka, ku ällötti se kipu. Nyt on taas ruvennut maistumaan! ;)

    VastaaPoista
  25. siiiiis minkä takia oot jenkeissä? : D

    VastaaPoista
  26. Hyvin menee! Itekin oon nyt viidettä kuukautta Jenkeissä! :P Kyllä se koti-ikävä siitä menee ohi kunhan muistat pitää ittes kiireisenä! :)

    VastaaPoista
  27. Käytkö sä töissä siellä? Mietin vaan että miten sä vuokrat ja elämisen siellä maksat jos et käy töissä.

    VastaaPoista
  28. Moi Peppi! Tsemppiä sulle sinne Nykiin. Ikävä on ikävä tunne, mutta ajattele positiivisesti; oot toteuttamassa sun unelmaa! :) Oisitko muuten voinut tehdä postauksen sun muutosta sinne Jenkkeihin? Käytännön asioista sun muista! Olis ihan mahtava kuulla!

    VastaaPoista
  29. Sun pitää toivoa oikeaa paperipostia läheisiltä ihmisiltä Suomesta. Se on hurjan kivaa saada kotoa jotain, mitä voi pidellä kädessä, kun on ite kaukana maailmalla. Ihan eri fiilis kuin netitse yhteydenpitäminen.

    Ite lähetin pikkusiskolle kortin joka viikko, kun se lähti toiselle paikkakunnalle opiskelemaan ihan Suomessa vaan. Ja se oli siskolle hurjan tärkeetä saada niitä kortteja :)

    Tsemppiä. On hienoa olla ulkomailla ja on hienoa sitten, kun onkin kaksi kotia. (Itte just käymässä toisessa kodissa <3)

    VastaaPoista
  30. voi sua :( ! onneksi sulla on myös siellä ihmisiä ympärilläs! mun mielestä on ihanaa ku vuosi vaihtuu saa alottaa puhtaalta pöydältä (-: ! voimia sinulle ja paljon haleja <3
    - taru

    VastaaPoista
  31. Ymmärrän kyllä, että sulla on ihan hirveä koti-ikävä, olisi mullakin. Mutta! Sä oot tällä hetkellä kokemassa sellaista once in a lifetime -kokemusta että älä nyt anna sen mennä sivu suun! Monet meistä saa vaan haaveilla matkustelevansa/asuvansa ulkomailla, ja sä tällähetkellä toteutat sun unelmaas. Sulla on vielä loppuelämä aikaa sun ystäville, perheelle, eläimille ja kaikelle muullekkin. Tää on vaan yks pieni ajanjakso sun elämästä kun oot niistä erossa :) Nauti siis oikeesti täysin sydämin! Ja mulle kuuluu hyvää mutta väsynyttä. Joulu meni perheen kanssa ja fiilis on tällähetkellä aika lame, mutta pian se nousee! Meen parhaan ystävän kanssa sen hyvän ystävän läksiäisiin ja siitä torille kattomaan ilotulituksia, josta joko baariin tai kotiin oman mussun kainaloon :) Hyvää uutta vuotta peppi <3

    VastaaPoista

Hellurei ja hellät tunteet! KIITOS jo etukäteen kommentistasi!

Hey you! Please, leave a comment. We would really appreciate that! :)

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.