moretolove

white

white

lauantai 29. tammikuuta 2011

I love you more than I love myself?

Meillä oli eilen syvällinen keskustelu Rachelin kanssa (joo näitä tulee nykyään aika paljon :D) itsenäisyydestä ja itsensä rakastamisesta. Kirjotin illalla itseasiassa pitkän tekstin englanniksi, kun tuli kirjotuspuuska (mitäköhän mulle on tapahtumassa?) asiasta ja ehkä joskus julkaisen sen.

Juteltiin menneistä ihmissuhteista ja oppimistamme asioista. Itsensä arvostamisesta.

Mä oon aina ollut sellainen ihminen, että oon halunnut auttaa muita. Oon aina ollut se "olkapää" sekä naisille että miehille ja tiedän, että mulla on tälläkin hetkellä ihmisiä elämässäni, jotka ottaa muhun yhteyttä ainoastaan sillon kun ne haluaa mun kuuntelevan niitä tai sanovan jotain. Oon lukenut, että tää on kaloille ominaista ja ennen olin asiasta tosi ahdistunut, mutta vuosien tuoman kokemuksen myötä oon myös oppinut tunnistamaan noi ihmiset ja osaan käyttäytyä sen mukaisesti. Tiedän kenelle voin puhua asioistani ja kenelle en. Oon myös ollut aina sellainen, että ihmiset pitää mua hirveen avoimena ja kokee tuntevansa mut tosi hyvin (koska minä tunnen ne), vaikka todellisuudessa asia ei olisikaan niin.

Oon myöskin aina ollut samalla miellyttäjä ja samalla todella suorapuheinen. Sanon helposti mitä ajattelen ja sanon sen suoraan. En voi sietää "Voikun minäkin voisin joskus"-ajattelutapaa, vaan sanon aina, että kyllähän sinä voit jos jotain haluat. Oon ite mennyt elämässäni läpi jos jonkinlaisia juttuja ja aina niistä selvinnyt. Sen takia mulle ei hirveen helposti voi sanoa, että "Tästä ei vaan voi selvitä" koska minä tiedän tasan, että asioista selviää ja elämä heittelee meitä mukaan vaikka minkälaisiin juttuihin. Se tässä onkin parasta - koskaan et tiedä mitä nurkan takana odottaa.

Juteltiin eilen kanssa Rachelin kanssa onnellisuudesta ja kuten sanoin aiemminkin, mä oon miettinyt tosi paljon viime aikoina tätä onnellisuutta. Miten mä junnasin paikoillaan elämässäni, siirsin omia unelmiani syrjään muiden ihmisten takia, annoin ihmisten mielipiteiden vaikuttaa itteeni ja samalla todistelin itselleni ettei asia oo näin. Rakensin jotain "normeihin sopivaa unelmaa" jossa halusin elää, vaikka todellisuudessa halusinkin jotain aivan muuta. En koskaan kokenut olevani tarpeeksi vahva tekemään asioita itsekseni ja ihmettelinkin ystäviäni, jotka olivat itsenäisiä ja tekivät juttuja. Mä myös oon seurustellut melkein koko nuoruuteni yläasteelta saakka, joten kuvittelin luonnollisesti etten osais olla sinkku. Enhän minä vaan vois pärjätä yksin, nukkua yksin tai elää elämää ilman suunnitelmia tulevaisuudesta.

Kun vihdoin eräänä päivänä joku aika sitten Suomessa tajusin todellakin voivani elää niin, oli mun elämä huomattavasti helpompaa. Ensimmäistä kertaa mulla oli sellainen olo, että MINÄ voin tehdä jotain, MINÄ voin toteuttaa unelmiani ja MINÄ voin olla jotain mitä en koskaan olisi uskonut itsestäni. Tän päivän jälkeen kaikki muuttu, tän päivän jälkeen minä muutuin.

Kun hyppäsin koneeseen ja lensin tänne, kaupunkiin jossa en osannut edes kulkea metrolla mua ei pelottanut tippaakaan. Olin niin valmis elämäni seikkailuun, koska tiesin, että minä pystyn tähän. Kun sitten sytyin palamaan ja sain palon sammutettua, tiesin ettei mua pysäytä edes tuli. Paraninkin ennätysmaisen nopeasti, koska mulla oli ihan hullu tahto parantua ja huolehdin ittestäni ihan hirveesti. Miksi en huolehtisi itsestäni? Minähän rakastan itseäni.

Niin kornilta kun se kuulostaakin tämän "itseni löytämisen" jälkeen on elämä tuntunut paljon kevyemmältä. Oon myös ruvennut huolehtimaan elämästäni ja itsestäni huomattavasti enemmän. Päätin alkaa keräämään elämääni enemmän positiivista energiaa ja tämän takia jouduinkin luopumaan parista tärkeästä asiasta, jotka olivat joskus olleet todellisia positiivisudeen lähteitä elämässäni, mutta luonnollisesti asiat ja ihmiset ovat muuttuneet. Oon myös pitänyt huolen, että syön vähintääkin yhden hedelmän joka päivä ja koska tiedän mahani turpoavan ja tulevan kipeeksi sokerista, oon ruvennut syömään sokeria (nyt puhutaan siis karkista ja jäätelöstä :D) vain muutamasti viikossa. Tänään alotin ensimmäisen projektini nimeltä vapaapäivät. Aion ottaa vapaapäiviä tietokoneestani (jossa kirjoittelen nyt) koska huomaan viettäväni ihan turhan paljon aikaa tietokoneella ja aina rupeevani ajattelemaan työjuttuja.

Mä tiesin, että New Yorkiin tuleminen tulee tekemään jotain hyvää mun elämässä, mutta mä en tiennyt, että se voi olla jotain tällaista. Kyse ei ole siitä, että mä oon nyt New Yorkissa ja tää olisi jotenkin parempi paikka kuin Suomi. Ei todellakaan. Kyse on siitä, että mä VIHDOIN uskalsin lähteä ja tehdä sen vain ja ainoastaan itseni takia. Rachel sanoikin, että "Jatkossa kun sä ajattelet ettet voi tehdä jotain mistä unelmoit, sä muistat kuinka lähdit New Yorkiin ilman suunnitelmia ja olit onnellinen. Sillon sä tiedät, että kyllähän sä voit tehdä ihan mitä tahansa jos oikeasti haluat." :) Me uskotaan Rachelin kanssa siihen, että asiat elämässä tapahtuu, koska niin on tarkoitettu ja sen takia mulla on ollut turvallinen olo niinäkin hetkinä, kun elämä ei todellakaan oo tuntunut hyvältä.

Mä en malta odottaa, että pääsen näkemään mulle rakkaita ihmisiä Suomessa. Musta tuntuu, että täällä ollessani oon lähentynyt tärkeiden ihmisten kuten äitini ja mummini kanssa ja se tuntuu ihan älyttömän hyvältä. En malta odottaa, että pääsen näkemään Mimmiä ja onko muuten ok että jopa ruokakaupassa mietin "Mimmi tykkäisi tosta, pitääkin varmaan ostaa tätä sille jossei siellä Ecuadorissa oo näitä"? :D

Se hehku mikä mussa näkyy, se on se sisäinen voima joka tällä hetkellä hehkuu. Jonkun mielestä voi kuulostaa huuhaalta, mutta se on ihan totta. Se miten onnellinen oot sisälläsi, se näkyy myöskin ulospäin. :)

Niinpä mä sanonkin tän ihan jokaiselle. Jos teistä tuntuu, että elämässänne on jokin asia joka kaipaa muutosta, tehkää sille jotain. Me usein "tyydytään" asioihin ja hyväksytään se ettei välttämättä olla hirveen onnellisia, koska se tuntuu helpoimmalta vaihtoehdolta. Niin ei kuitenkaan saisi olla. Uskaltakaa jättää taaksenne jotain, koska edestänne löydätte yleensä aina jotain joka tekee teidät vieläkin onnellisemmiksi. Kunnioittakaa itseänne, unelmianne ja läheisiänne. Me pystytään kyllä huijaamaan itseämme, mutta pidemmällä tähtäimellä se ei todellakaan ole hyväksi kenellekkään.

Mä uskon täysin siihen, että rakastaakseni muita, sun täytyy rakastaa itseäsi. Sun täytyy tehdä asioita joista nautit, voidaksesi antaa muille sen mitä ne sulta tarvitsevat.

Making people smile, makes me smile. Passing on my happiness to others, makes me happier. Giving others hope, gives me hope.

Lopuksi vielä aivan ihana biisi!!! :)



Rakkain terveisin Queensista,
Hihhuli-Pepenne

Ps. Niin että mulla otti 25 vuotta tajuta näitä asioita, joten kellään ei oo mitään hätää. :D

53 kommenttia:

  1. Oi että miten ihana kirjoitus! :) En oo koskaan ennen kommentoinutkaan, mut nyt oli pakko. Tää tiivisti niin hyvin sen minkä kanssa oon kamppaillut viime ajat, juurikin itsensä löytämistä ja sitä et uskaltais tavallaan ottaa leap of faithin täysin tuntemattomaan ja muuttaa elämäänsä onnellisempaan suuntaan. Huhhuh kun tulikin hyvä mieli tästä! Ehkä tän voimalla mäkin saisin nyt ne tarvittavat voimat edistääkseni unelmiani. Biisikin on sattumalta yksi suosikeistani koko maailmassa. :))

    Kiitos =) <3

    VastaaPoista
  2. Näinhän se on, että muille rehellisenä oleminen on ihan helppoa, mutta täytyy olla todella rohkea uskaltaakseen olla itselleen rehellinen.

    Vasta nyt kun menetin fyysisesti osan itsestäni, olen tajunnut kuinka tärkeä ihminen mä olen ja tästä lähin en aio kuluttaa elämääni sopeutuakseni sellaiseen joka tekee mut onnettomaksi. Tsemppiä meille kaikille jotta uskallettaisiin olla rehellisiä.

    VastaaPoista
  3. Voisi olla aivan tasan omasta suustani tämä teksti, aivan säikähdin kun luin. Itse olen myöskin kalat, ja vaikka en varsinaisesti horoskooppeihin usko niin kyllä tässä jotain perää taitaa olla. Hieno kirjoitus kaikenkaikkiaan!

    VastaaPoista
  4. Ihan mahtava teksti täynnä tosi tärkeitä asioita! Kiitoksia!

    VastaaPoista
  5. Kiitos ja aamen. Ei mitään lisättävää, vain opittavaa sun elämänasenteestasi :)

    VastaaPoista
  6. Heh, satuin just kuuntelemaan kyseistä biisiä samalla kun luin tota mahtavaa tekstiä! :)hyvä biisi!Tässä vielä parempi versio samasta laulusta: http://www.youtube.com/watch?v=L64c5vT3NBw

    VastaaPoista
  7. voi vitsi oli kyllä niin ihana kirjotus ja pystyn kyllä sataprosenttisesti samaistumaan noihin sanoihin. Itse muutin kanssa n. kuukausi sitten tänne Amerikkaan ja tuntuu ihan kuin uusi elämä ois alkanut!

    VastaaPoista
  8. Hieno kirjoitus, mahtava kuulla onnestasi ja vapaudestasi olla oma itsesi ja tehdä sitä, mita itse todella haluat :)

    Muuten, monella menee tuon tajuamiseen paljon kauemminkin, sä hiffasit sen ajoissa :)

    VastaaPoista
  9. Huh huh! Hieno teksti:)

    Täällä panikoidaan aika rajusti ylihuomista muuttoa Hollantiin.
    "This was just what I needed" :) vaikka teksi nyt ei mitään rahapaniikkeja ratkaisiskaan. Kaikki tulee menemään hyvin.

    Ja kaikkea hyvää teille molemmille!

    VastaaPoista
  10. teiltä tulee kyllä aina parhaimmat mielialankohotus postaukset! :)

    VastaaPoista
  11. Ensimmäisenä kommentoineen anonyymin kans samoilla linjoilla -koskaan en ole mitään kommentoinut, mutta nyt on pakko. Nyc on todellakin inspiroiva kaupunki, matkustelu ylipäätään, ja oon kamppaillu aivan samojen ajatusten kanssa kuin sinäkin. On tosi helppo työntää unelmiaan pois ja ajatella, että ei musta ole siihen. Mutta totta tosiaan meistä kaikista on vaikka mihin, jos vaan ite niin päätetään.

    Oot Peppi todella inspiroiva ihminen itsekin ! Oot kirjotellu täällä blogissa tosi henkilökohtasiltakin kuulostavia juttuja ja oot varmaan inspiroinu myös muita kuin itseäni. Että kaikkea hyvää sinne. Ja Home on just biisi, joka Nyciin sopii erinomaisesti, taikka unelmiin ylipäänsä.

    VastaaPoista
  12. En yleensä kommentoi mihinkään, mutta nyt on pakko ! Tälläset tekstit koskettaa tosi paljon ja kyllä kolahti ainankin minuun ! Peppi oot tosi taitava kirjottamaan ja inspiroimaan,kiitos <3

    VastaaPoista
  13. Peppi sä kirjotat tosi hyvin ja varsinki tää teksti oli hienoo luettavaa! Varmasti moni saa teidän kirjotuksista tsemppiä huonoihin hetkiin ja nauti elämästäs sielä nycissä :)

    VastaaPoista
  14. ihana kirjotus! täytyy myöntää että tossa kala-kohdassa mietin kyllä pari minuuttia et miten on mahdollista et eläimilläkin on tällästä kunnes naksahti ja tajusin et mistä oikeesti puhuit = suuremman luokan blondi :D

    VastaaPoista
  15. Kiitos Peppi! On outoa kommentoida, koska se ei ole tapaistani.. hartaudella luin tekstiäsi ja tuli vain pakottava tarve kommentoida. Olen pohtinut samoja asioita viime aikoina ja tullut siihen johtopäätökseen, että olen oman elämäni herra ja saan tehdä asioita oman mieleni mukaan. "Normeja" ei ole pakko seurata.. Nyt suunnittelen kaikkea kivaa elämääni, joka ei ole ollenkaan "normien" mukaista.. Helpottavaa :)

    VastaaPoista
  16. Apua. Mä ihan mykistyin lukeissani tätä tekstiä, sillä se kosketti mun tänhetkisiä ajatuksia ja tunteitani niin läheltä. Mulla on aina ollut tuo sama "ongelma" kuin sulla, eli laitan muiden hyvinvoinnin omani edelle. Aina. Äitini sairastui pari vuotta sitten ja oon siitä lähtien elänyt niin, että äidin onni on mun onnea tärkeämpi.

    Nyt äidillä on kaikki hyvin ja pystyn ajattelemaan enemmän itseäni. Ja kauhistuin, kun tajusin, kuinka paljosta oon jäänyt paitsi. Oon herran jestas vähän yli 20 ja tässä pisteessä. Mä saan laittaa omat unelmani nyt keskipisteeseen, mä saan nyt kokeilla siipiäni ja ennen kaikkea mä saan ELÄÄ.

    Kiitos Peppi, tästä sain rohekutta lähteä toteuttamaan itseäni ja unelmiani :)

    VastaaPoista
  17. Huhhuh Peppi. Niin asiaa, kiitos siitä. Myös ite paljon pohtinu samaa, olisko aika nyt kunnioittaa niitä unelmia kun oikeastaan mikään tai kukaan ei pitele. Mahtavaa aikaa sulle siellä NYCissä, kiitos vielä kun herättelit mua ja varmasti montaa muuta, nauti siellä. Meitä tulee vielä monta unelmineen perässä ;)

    VastaaPoista
  18. Kiitos tästä kirjotuksesta, tästä tuli hyvä ja voimakas olo.

    VastaaPoista
  19. Hienosti kirjoitettu.

    Ja tuo vapaapäivä-idea ei ollut yhtään pöllömpi... Taidan lainata vähän ideaa, ottaa ainakin jonkun miniloman tietokoneesta :)

    Hih, susta tuli ihan mieleen, että "joskus pitää mennä kauas nähdäkseen lähelle" - sähän kyllä hiffasit perusjutskat jo Suomessa mutta siellä taisit nyt päästä "asian ytimeen". Kerrassaan hienoa!

    VastaaPoista
  20. Täydellinen tyttö ja täydellinen teksti! Ja sekään ei ollut tarpeeks vaan piti sit pistää loppuun vielä täydellinen, mun lemppari biisi! OOTTE IHANIA MORE TO LOVEN TYTÖT! <3

    VastaaPoista
  21. Huh, mä aloin itkemään kun tuota luin. Voin niin samaistua tuohon. New York oli mullekin se paikka jossa mä koin noita mahtavia onnellisuuden hetkiä. Se että lähtee ja haastaa itsensä, on ihan parasta. Mä toivoisin että kaikki vois joskus kokea sen tunteen.Eikä sen paikan jonne lähtee itseään haastamaan täydy olla mikään niin mieletön kaupunki kuin NYC, kunhan poistuu omalta mukavuusalueeltaan, vaikka vaan maalta kaupunkiin tai toiselle puolelle suomea, tai pieneen ruotsalaiskylään tai... :D Kunhan uskaltaa lähtea. Mun New York vuoteni aikanani tajusin miten MIELETTÖMÄN onnekas mä olin. Ja huusin sitä kyllä koko maailmalle :D Ei mulla ollu mitään kummempaa syytä olla niin onnellinen, ai niin, paitsi se että mä elin mun unelmaani! :) Se vaatii rohkeutta lähteä ja olla yksin ja kaukana, mutta siitä saa NIIN paljon!!
    Niin kuin joku sanoikin tuolla aijemmin, Peppi sä oot vaan niin mahtava. Sulle on annettu taito kirjoittaa ja pukea sanoiksi se mitä muutkin mielessään miettii. Ja on ihanaa että sä jaat tän muiden kanssa etkä kirjoittele vaan pöytälaatikkoon :)
    Nää sun kirjoitukset ei auta yhtään mun ikävääni sinne, boikotoin jopa viikon tätä blogia, mut ei, aina on palattava lukemaan <3 :)
    -j-

    VastaaPoista
  22. hyvä postaus! Uskomatonta miten ihminen jota ei ole koskaan tavannu voi purkaa omasta elämästään ajatuksia, jotka vois olla suoraan mun päästä ja elämästä.
    Osa ihmisistä ympärilläni olettaa minun olevan vain olkapää ja se suoraan sanova. Koska minä tunnen heidät läpi kotaisin, he luulevat tuntevansa minut. Mun elämässä on nyt kaikki paremmin kuin koskaan. Ihmiset jotka LUULEVAT tuntevansa minut yllättyivät eivätkä osanneet suhtautua siihen, kun pääsin kouluun johon halusin. Ne jotka tuntevat minut paremmin ymmärsivät,tukivat ja osoittivart sen. Elämän muutos tekee hyvää mielelle ja keholle. 6kk olen ollu inspiroituneenmpi kuin koskaan. Kiitos kirjotuksesta ja voi hyvin peppi!

    VastaaPoista
  23. Voi Peppi, ihanaa tekstiä <3
    Mahtvaa että sää oot tyttö nyt noin hirmusen onnellinen ^^
    Muuten, ois ihan mahtavaa jos voisit tehdä jutun siitä, mitä kaikkee tuo New Yorkiin muuttaminen käytännössä vaati..vois kuvitella että melkosta lappujen täyttelyä..ja miten hommasit asunnon ym..:)
    Pidä nainen lippu korkeella! :)

    VastaaPoista
  24. Hieno kirjoitus.
    Toinen kala täältä on myös kelannut samankaltaisia juttuja. Jokainen on oman elämänsä herra, sankari tai mikä ikinä tuntuu hyvältä, ja meillä on vain yksi elämä. Ja hei, olet "nähnyt lähelle", niinkuin aiempi lukija osuvasti kommentoi, aika nuorena, moni ei näe koskaan. Eletään elämäämme täysillä ja itseämme ja toisiamme rakastaen. Ja terkkuja New yorkiin, olen itse elänyt siellä elämäni onnellisimpia hetkiä. <3 Sinne on palattava, mutta paras matka on matka omaan itseen, sen kun löytää voi elämän pituinen matka alkaa, se vasta hieno seikkailu onkin:)
    Kaikkea hyvää!

    VastaaPoista
  25. Voii sä puhut niin totta! Mä haluan tosi paljon muuttaa ulkomaille ja aion tehä kaikkeni sen eteen ja muiden unelmieni toteuttamiseen. Peppi sä oot ihan mahtava! :) <3

    VastaaPoista
  26. Kiitos Peppi! Nää oli just semmosia asioita, joita oon iteki alkanu miettimään tässä, miten voisin olla onnellisempi ja miten voisin oppia rakastamaan itteäni ym. Musta tuntuu, että mä oon pikku hiljaa menossa oikeaan suuntaan, mutta kuitenkin vielä kaukana tosta tilasta, missä sä oot nyt:) Mutta mulla on vahva tunne, että matkalla ollaan kohti onnellisempaa minää! Kiitos tästä inspiroivasta tekstistä ja kaikkea hyvää sulle Peppi:)

    VastaaPoista
  27. Ihana kirjoitus! :) Mussa on itessänikin tuota olkapään vikaa ja huomaan monesti, että ihmiset hakeutuu mun seuraan, kun elämä kolhii ja minähän äidillisesti lohdutan ja kuuntelen ja puolustan, vaikka tiedänkin tavallaan, että ei toi tyyppi muuten mun kanssa olis, jos sen omat kaverit ei ois hylännyt. Mutta mä en osaa vaan olla ilkeä ihmisille - osaan sanoa mielipiteen ja sitä rataa, mutta mun on vaikea sanoa pahasti kenellekään. Mulle onkin sanottu, että mun pitäs oppia olematta ottamaan jokaista siipien suojaan, jos nekään ei ota mua, sitten kun mua elämä murjoo.

    Mutta vielä kerran, ihana kirjoitus. :)

    VastaaPoista
  28. kiitos peppi sun kirjoituksesta:) oot vaan niin ihana.
    mä haluaisin vielä kysyä että miten oot päätynyt kämppikseksi rachelin kanssa, että tunsitteko jo etukäteen vai ihanko vuokrasit soluasunnon..? tosi ihanaa että olet löytänyt sielunkumppanin sieltäkin :)

    VastaaPoista
  29. Hyvä Hihhuli-peppi! Jospa tästä saisin taas potkua kulkea kohti omia unelmiani. Kiitos kannustamisesta, meistä moni tarvitsee sitä.

    VastaaPoista
  30. Jukra, kiitos Peppi tästä tekstistä! Sopii hyvin omaan elämään just nyt. Muistakin kommenteista päätellen tällaista itsensä löytämistä on liikkeellä...

    Itselleni on ehkä vaikeinta uskaltaa olla jotain, mitä muut eivät multa odota. Vaikka eihän elämää kannata näin elää, toisten odotuksiin mukautuen. Odotuksiin jotka olen ehkä itse osin kuvitellutkin. Nyt kun olen vihdoin hieman uskaltanut, huomaan olevani todella onnellinen. On sellainen "miksi en tehnyt tätä jo kauan sitten?" -olo. Mutta pikkuhiljaa!

    VastaaPoista
  31. Tuo Home-kappale on ihan huikea, mut vielä sulosempi versio siitä tulee tässä: http://www.collegehumor.com/video:1945262

    Voi vide, mikä pikkulapsi laulaa isinsä kans tota. <3 Sydän tälle!!!

    VastaaPoista
  32. luen tätä ja kuuntelen Hursin Wonderful Lifea, jotenki nää menee yhteen. oot aivan oikeassa. lisää tälläasia syvia pohdintoja tänne vaikka kaikki kuvatkin teistä on söpöjä ja kivoja :D!

    VastaaPoista
  33. Kiitos Peppi! Tästä tekstistä sinulle ja koko blogista teille molemmille. Teijän blogi on sillai ihana, että löytyy vakavempaa juttua ja sellasta "hömppää". Ja hömppä on ihanaa mutta vielä ihanampaa se on kun sen kanssa saa asiaakin :)

    VastaaPoista
  34. Voi, tiedän niin tunteen. Ryvin vuosia itsesäälissä ja surkuttelin jatkuvasti itseäni. elämä meni hukkaan murehtiessa ja ahdistellessa. Tarvitsin taukoa elämästä ja pakkasin kimpsut ja kampsut ja lähdin vuodeksi ulkomaille. Siitä alkoi parantuminen masennuksesta ja kaikesta siitä, mitä olin viimeiset 15 vuotta päässäni pyöritellyt. Alku ulkomailla oli pelottavaa ja kauheaa, en osannut kieltä ja tunsin olevani kauhean yksin. Pikkuhiljaa uskalsin avata suuni, laajensin reviiriäni ja aloin nauttimaan olostani. Päätin etsiä jokaisesta päivästä ainakin yhden positiivisen asian ja kappas kummaa, se auttoi. Ensimmäisten auringon lämmittävien säteiden valaistessa puun lomasta kotikatuani, tajusin olveani onnellinen. Sisäinen rauhani oli löytynyt ja siitä asti minulla on ollut tieto siitä, että selviän kaikesta, mitä eteeni tulee. Onnellisuus ja positiivisuus on valtava voima, toivottavasti nykyisessä, uudessa elmässäni positiivinen asenteeni ja elämänhaluni välittyy myös muihin ympärillä oleviin ihmisiin. Turha valittaminen turruttaa, negatiiviset ajatukset kun tuppaavat vain luomaan lisää negatiivisia asioita.

    tarttukaa hetkeen, rakastakaa itseänne ja iloitkaa elämästänne, se on jotain totaalisen ainutkertaista! Kiitos Pepille mainioista kirjoituksista, onnea Ameriikkoihin, nauti olostasi!

    -palsternakka

    VastaaPoista
  35. Peppi,Sinä olet erityisen fiksu ja upea nuori nainen.Sinusta voisi ottaa oppia tälläinen vanhakin täti.On ilo lukea hienoja ajatuksiasi.Olisi ilo tuntea Sinut.Onnellisia ne,jotka niin tekevät.

    VastaaPoista
  36. Pitää nyt kirjoittaa tähän, koska tää kirjoitus kosketti ja oli ajankohtainen ja tulee sitä olemaan aina. Te olette jotain tyyppejä, joita en tunne, mutten silti voisi olla onnellisempi teidän puolesta (tai kenen tahansa muun puolesta joka pystyy samaan) koska osaatte nauttia elämästä.

    Oon vakaasti ollut aina sitä mieltä, että onnellisuus on tahtoasia. Jos jotain haluaa, sen eteen pitää tehdä töitä, mutta sitten kun sen saa tietää että on ansainnut sen. Onnellisena ja positiivisena eläminen on niin paljon helpompaa! Ja ihanaa, että teidän kaltaisia positiivisia ihmisiä on olemassa, te huoutte sitä energiaa ja omalla esimerkillänne jaatte sitä iloa maailmaan. Maailma on ihan liian täynnä negatiivista energiaa, ja sen voi jokainen itsessään muuttaa jos oikeasti haluaa. Negatiivinen ajattelutapa on vain opittu asia, se ei todellakaan vaadi paljon että oppii katsomaan asioita uudella tavalla.

    Tsemppiä kaikkeen edelleen ja kiitos tästä tärkeestä postauksesta. Jokaisen tulis miettiä näitä asioita aina välillä. Jos ne on tyytymättömiä elämäänsä niin kannattaa muuttaa niitä asioita mihin pystyy vaikuttamaan. Jokaisella on vaan yks elämä ja se kannattaa käyttää hyvin ja onnellisena!

    VastaaPoista

  37. oon jo pari vuotta ajatellut samalla tavalla, ja muistan vieläkin mun 17-vuotiaan glitterkevään, miten siistiksi kaikki muuttui kun tajusin tän.. joskus sen vaan tuppaa unohtamaan kun omat itsensä epäilyt ja normit päivittäin kiusaa, mut loistava teksti muistuttamaan siitä fiiliksestä. ei oo mitään parempaa kuin toi "mä pystyn, mä selviän". vittuku elämä on kaunista!

    VastaaPoista
  38. MAHTAVAA!!! Tulee niin onnelliseksi jo pelkästään, koska lukee näitä tekstejä. Nämä tekstisi saa kyllä ajattelemaan!

    VastaaPoista
  39. Ihana kirjoitus taas! Sopi tosi hyvin just mun tän hetkiseen elämäntilanteeseen. Ainakin minä sain tästä valtavasti voimaa, toivottavasti moni muukin. :)

    VastaaPoista
  40. Ihan ensinmäiseksi kiitos sun kirjoituksestasi! Se oli todella ispiroiva ja se toi mut hyvälle mielelle. Tunnistin itseni monestakin kohdasta. Oon itse kanssa sellainen tuki ja turva muille, se lohduttava olkapää. Sitten kun itse kaipaa olkapäätä karsiutuu joukko harvaan jotka tosissaan haluavat kuunnella minun huolistani.

    Ja mitä sitten tulee tuohon "voikun mäkin voisin" asenteeseen. Mä oon just tollanen. Mä kannustan muita, mutta kun musta itsestäni on kyse tulee pupu pöksyyn.
    Mulla on suunniteilla työharjoittelu espanjassa ja ensimmäinen ajatus oli: Uskallanko mä lähteä sinne yksin, onko musta lähtemään sinne yksin. Tätä sun tekstiä lukiessani mulle tuli olo että mä jos joku pystyn siihen.
    Kiitos sulle että avasit mun silmäni kirjoituksellani.
    Kirjoita lisää tällaisia pohdintoja, sillä sulla on selvä lahja kirjoittaa mielenkiintoisesti ja mukaansa tempaavasti!

    VastaaPoista
  41. Hieno kirjoitus! Olet kyllä upea!!!

    VastaaPoista
  42. Helou Amerikantallaaja ja muut.
    Oot niin oikeassa Peppi tässä tekstissäsi, itsekin oon miettinyt samanlaisia juttuja. Usein ihmiset valittaa jostain asiasta, joka niiden elämässä on huonosti (tai sitten vaan yleisesti valittaa huonoa fiilistä, stressiä, ahdistusta tms.) mutta ei osata ajatella sitä, että itsehän elämäänsä pystyy paljolti vaikuttamaan! Jos nykyinen elämä ei tyydytä, kannattaa miettiä tarkasti tavoitteitaan ja sitä, mitä elämältään haluaa, ja muuttaa tarpeen mukaan suunnitelmiaan, jos ne eivät tuota tyydytystä. Toki elämässä tulee vaikeitakin asioita pakosta, ja kaikkeen ei voi itse vaikuttaa, mutta aika paljoon ja kaikkeen asennoitumiseen voi. Voi kunpa muutkin tajuaisivat tämän, ja itsekin muistaisin aina. Muutenkin on hyvä välillä pysähtyä miettimään itseään ja elämäänsä, kaikki lähtee itsetuntemuksesta ja -kunnioituksesta.
    -Meena

    VastaaPoista
  43. Itkuhan tätä lukiessa tuli. Täälläkin painitaan näiden asioiden kanssa; jäädäkö tuttuun ja turvalliseen vai mennä eteenpäin.

    Kiitos Peppi kun saat ajattelemaan näitä asioita.

    VastaaPoista
  44. Aivan mahtava postaus..ja laitoit kyllä taas itsenikin pohtimaan omaa elämää ja sen suuntaa..ootte muutenkin ihan mahtavia roolimalleja kaikenikäisille:) Joka postuksesta tulee niin hyvä ja positiivinen mieli, että haluaa itekkin aina yrittää parhaimpansa ja olla avoin elämälle!!<3!!

    VastaaPoista
  45. Kiitos tästä, Peppi! Sain rohkaisua! :) Olet taitava kirjoittamaan ja hyvin inspiroiva ihminen.

    VastaaPoista
  46. IHANA <3 musta tulee yhtä rohkee kun sä oot!

    VastaaPoista
  47. Tuo biisi kruunasi kirjoituksesi. Aamen sille.
    Terveisin toinen ulkosuomalaistunut joka kuuntelee "Homea" joka päivä ainakin kerran

    VastaaPoista
  48. Minusta on tullu ihan Peppi-fani näitä sun pohdintoja lueskellessa. Mä olen juuri se ihminen, joka ei uskalla tehdä mitään tuollaisia hyppyjä tuntemattomaan, mut ehkä sä saat mut aivopestyä/rohkaistua joku päivä jatkamalla tätä kirjoittelua.:)

    VastaaPoista
  49. Niin moensti elämälle ja kaikille
    ihmisille
    on asetettu muotti
    mikä on hyvää mikä huonoa
    Hienoa että oot tajunnut
    et voit toteuttaa
    itseäsi juuri niin kuin
    haluat ja elää unelmia
    go women:)

    Saman oon huomannu itekin
    ja mikä vapauttava tunne
    kun ei ole pakko miellyttää
    muita vaan olla oma itsesi;)

    Jamssi

    VastaaPoista
  50. Rupesin itkemään kun luin tätä. Osu jotenki niin syvälle itteeni - kirjoitat todella asiaa! Kuulostatte tosi upeilta ja fiksuilta ihmisiltä, sinä ja Mimmi (myös Rachel) :)

    VastaaPoista
  51. ihana teksti, aivan mahtava<3

    VastaaPoista
  52. Apua, aloin itkeä ihan hulluna kun luin tän, iski jotenkin niin syvälle.

    Kiitos!

    VastaaPoista

Hellurei ja hellät tunteet! KIITOS jo etukäteen kommentistasi!

Hey you! Please, leave a comment. We would really appreciate that! :)

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.