moretolove

white

white

tiistai 30. elokuuta 2011

Hyvät ja pahat....

... pojat.

Me katottiin eilen Mimmin kanssa sivusilmällä lempi elokuvaani, eli Save The Last Dancea. Oon kattonut sen ehkä miljoonasti ja niin näytti Mimmikin kattoneen, kun osas sen verran niitä vuorosanoja.

Päänäyttelijän eli Derekin tullessa ruutuun mä rupesin huokailemaan ja kerroinkin Mimmille olleeni nuorempana siihen ihan rakastunut. Sitten kun taas se pahis eli Malakai tuli ruutuun ni Mimmi rupes huokailemaan ja sen mielestä se on taas paljon ihanampi... Siitä saatiinkin vitsimielinen kettuilu-show aikaseksi, kun Mimmi haukku mun Derekia nössöksi ja mä taas soitin perään lähtiessä, että muistihan se ottaa Malakain aseen mukaan. (Ei tässä kohtaa kannata kommentoida mitään tästä meidän "hyvästä huumorista".. :D)..

Rupesin siinä sitten itekseni miettimään näitä miesjuttuja ja nyt pääsinkin taas kirjottelemaan tänne puolelle.

Mä en oo koskaan millään tavalla viehättynyt pahoista pojista. Monet mun kaverit kuolaa pahojen poikien perään ja mitä pahempi ja inhottavampi - sitä parempi. Tietenkin. Mä taas oon jotenkin tietoisesti aina pyrkinyt välttelemään näitä tyyppejä ja sen takia en voikkaan jakaa teidän kanssa mitään mehukkaita "Sitten se oli todellinen ku**pää"-tarinoita, koska mulla ei niitä juurikaan ole. Ei sillä, että kyllä mulla on sydän särkynyt ja pahasti onkin, mutta kyllähän ne hyvätkin pojat osaa...

Mä oon aina tykännyt kilteistä pojista. Sellasista jotka tulee hyvin toimeen niiden perheen kanssa, joilla on kaunis hymy, jotka pitää huolta itsestään ja elämästään. Oikeastaan kaikki mun poikaystävät on ollut sellaisia aika kilttejä, eikä ne koskaan oo ollut tappeluissa ja mulle väkivalta onkin ehdoton NO NO. Mikäli mun poikaystävä olisi joskus "vetänyt jotain turpaan oikein kunnolla baarin jälkeen" niin se luultavasti ei olisi mun poikaystävä. Mä arvostan miehissä niitä joilla on arvot kohdallaan, eikä niiden tarvitse olla mitään suunsoittajia. Mä oon ite niin tulinen luonne välillä, että tarvitsen jonkun joka rauhottaa tätä palavaa sielua ja joka saa mut pysähtymään. Jonkun joka uskaltaa sanoa mulle vastaan muttei ole mikään riidanhaastaja. Mä vihaan riidellä, vaikka välillä se puhdistaa ilmaa oikein kunnolla.

Nykyään mulle on entistä tärkeämpää ettei mies joisi kovinkaan paljoa ja huumeita ei myöskään saa käyttää. En kuitenkaan vaadi keneltäkään absolutismia, en sitä myöskään itse harrasta. En kuitenkaan tykkää siitä jos toinen on tuolla jatkuvasti ympärikännissä oksentelemassa, se ei vaan jotenkin oo mielestäni mukavaa. Tietenkin välillä saa ja pitääkin nollata, että en mä mistään poikien illasta jaksa ruveta nipottamaankaan. Järkeä saa käyttää ja se pätee ihan kaikkeen.

Ennen mä kuvittelin, että parisuhteessa pitää tehdä kaikki yhdessä ja omaa elämää ei saa missään nimessä olla, tai sitten asiat on pahasti pielessä. Nyt mä juoksisin karkuun hetkessä jos asiat menisi näin. Mun mielestä parisuhteen molemmilla puolilla pitää olla omat unelmansa ja omat tavoitteensa, mutta tottakai myös niitä yhteisiä maaleja. Molemmille on annettava tilaa hengittää ja vihoviimeistä on sellainen toisen vikojen etsiminen ja jatkuva nälviminen. Minä oon joskus harrastanut näitä kaikkia ja päättänytkin vakaasti pitää ne asiat poissa jatkossa.

Fyysisesti mä tykkään kaikenlaisista miehistä. Mun poikaystävät on jostain syystä ollut yleensä jotain urheilijoita ja se on muuten kumma miten ne himourheilijat aina eksyykin meikäläisen seuraan. Meille tulee aina välillä kysymyksiä "Miten teillä voi olla noin hyväkroppaisia miehiä, kun ite ootte kuitenkin TOMMOSIA" ja mun mielestä toi on yks typerimmistä kysymyksistä koskaan. Musta on aina tykännyt kaikenlaiset miehet ja kyllä kai me "tällaisetkin" saadaan nauttia deittailusta?

Tällä hetkellä mun "unelmien mies" olisi kaikkea tätä ja vähän enemmänkin. Sillä olisi maaginen voima saada mut hymyilemään ja kääntää kaikki negatiivisuus positiiviseksi. Toivoisin joka aamu herääväni sen viestiin, koska meidän välissä olisi 7000 kilometriä ja seitsemän tuntia...

"
True love dont come by finding the perfect person, it comes when you learn to see an imperfect person perfectly."

Millaisista miehistä te tykkäätte? Pahoista? Hyvistä? Tummista? Vaaleista? Kulmikkaista? Pyöreistä? Kaljuista? Pitkätukkasista?


29 kommenttia:

  1. Save the Last Dance on ihana leffa, se on yks mun ykkössuosikkeja vuodesta toiseen! Mun mielestä se Derek on just niin ihana kun se on niin kiltti.

    VastaaPoista
  2. Muhun iskee tummat miehet! Ne on vaan jotain niin kaunista katsottavaa. Pitkähiuksiset ei iske. Mutta voihan niitä poikkeuksiakin olla. Sitten tosta luonteesta, että en itekään tykkää pahoista pojista, mutta en halua kuitenkaan, että mies on ihan nössö. Mutta mulla suurinpiirtein samallai tuossa että maalaisjärjellä pitää ajatella mitä tekee, ja ettei joka ilta tai jopa päivä oo kännäämässä ym. Ja omaa aikaa kummallakin täytyy olla ja myös niitä ihan omia kavereitakin.

    Muhun myös iskee sellaset miehet, joille perhe on tärkeä asia. Itelle perhe on nimittäin tosi tärkeä. =))

    BTW ootte ihania naisia!

    VastaaPoista
  3. Miehen pitää olla persoonallinen, sarkastinen ja huumorintajuinen. Luonnetta pitää löytyä pitämään tällainen katujyrä aisoissa. Oon ehkä liiankin vahva mielipiteissäni, eikä suhteesta tulisi mitään, jos mies olisi ihan nössykkä. :D Liika takertuvuus, läheisyydenkaipuu ja mustasukkaisuus ovat ehdottoman nono. Leveät hartiat, lihaksikkaat käsivarret ja surffikiharat löytyy mun "pinnalliset asiat" -listalta, mutta niistäkin voin joustaa. ;)Pääasia kuitenkin on, että haluan tuntea oloni turvalliseksi, onnelliseksi, ymmärretyksi ja rakastetuksi toisen seurassa. Haluan, että voin itkeä ja nauraa, eikä mua tuomita. Haluan vain, että meillä molemmilla on hyvä olla.

    VastaaPoista
  4. Jos osaa soittaa kitaraa niin melko varmasti tämän neidin pään saa kääntymään :D ja mulla on joku sellanen juttu että pitää olla pidempi. Tai siis se saa mut tuntemaan itseni jotenki pienemmäksi ja naisellisemmaksi, koska en myöskään ihan siitä pienimmästä päästä ole.

    VastaaPoista
  5. Voi katsoin just Save the last dancen! Silloin kun leffa tuli uunista, se oli mun ehdoton lempileffani. Mä ymmärrän molempia, Malakaita ja Derekiä, mutta kyllä mä varmaan itse kallistun Derekiin.

    Mun miesihanteeni on aina ollut sellainen hiljainen, sivusta seuraaja, vähän mystinen älykkö mies. Sellainen "cool nörtti". Sellainen ihana mies, joka tekee mitä haluaa ja on vapaasti nörtti jos huvittaa, eikä välitä muiden painostuksesta. Ei missään nimessä Onnelan tanssilattialla pyörivää hopeahousumiestä, tai rokkibaarin tiskillä kaikkia naisia pokaavaa miestä, vaan kiinnostun sellaisista tyypeistä, jotka tapaa jossain hämyisessä Kallion baarissa missä se istuu nurkkapöydässä kavereidensa kanssa.

    Sellainen joka ei ole mikään läppäkone 2000, vaan joka ymmärtää insideläppää ja pitää parhaat kaverit lähellänsä. Sellainen joka on oikeesti ÄLYKÄS, eikä mikään snägärijonossa uhoaja. Viehätyn kyllä myös pahoista pojista, mutta ihastun aina tulisemmin niihin mystisiin älykköihin. Ja miehen on oltava eläinrakas, tästä ei voi tehdä poikkeusta. Ei ulkoisella habituksella ole mitään kaavaa, mutta kyllä miehen pitää olla komea, en voi sanoa että sillä ei olisi väliä.

    Nyt tässä elellään neljättä vuotta mystisen älykön kanssa. Se osaa liudan fysiikan lakeja ulkoa, on erittäin hitaasti lämpiävä ja outokin, heittää läppää mitä vaan lähipiiri ymmärtää.. ja se laulaa meidän kissoille oma keksimiään lauluja. Ja on vielä muuten aivan äärimmäisen hyvännäköinen.

    VastaaPoista
  6. "En kuitenkaan tykkää siitä jos toinen on tuolla jatkuvasti ympärikännissä oksentelemassa, se ei vaan jotenkin oo mielestäni mukavaa." No johan on filosofista pohdintaa :D

    VastaaPoista
  7. En oo koskaan osannu määritellä sitä unelmien miestä, niinkuin ulkonäöllisesti, mutta se sisinhän se ratkaisee. Toisaalta usein se luonne loistaa ulospäin sellaisena yleisenä olemuksena. Luonteen puolesta pitää taas olla mielellään just sellanen kiltti poika. Oon kyllästyny pelailemaan pelejä ja varsinkin just toi väkivaltasuus ja machoilu ei sytytä yhtääm, hyihyihyi. Miehen kanssa pitää vaa synkata sillä jollain maagisella tasolla ja sen kanssa pitää olla helppo olla.

    Tällä hetkellä on vähän sellanen sydämen korjailukausi menossa. Huomasin yhen miehen vasta karattua mun käsistä, miten tärkeä tämä herra oli mulle. Nyt pelottaa, koska jos en osaa noin hienosta ihmisestä pitää kiinni niin en osaa pitää muistakaan. Tuli tää mies vaan heti mieleen tosta sun kiltin pojan määritelmästä. Tää on sellanen, jonka vierestä ois ollu ihaninta herätä joka aamu ja jonka vanhemmat on aivan loistavia tyyppejä ja jonka seurassa pahinkin päivä muuttu kivaks ja pahat asiat tuntu paljon pienemmiltä :)

    VastaaPoista
  8. Mulla on ollut joku paha tapa noihin muusikoihin. Mutta enää ei tarvitse etsiä, oma kitarasankari on löytynyt, ja vielä kahdenkin vuoden jälkeenki tää komistus saa perhosia mun vatsaan. :)

    VastaaPoista
  9. Ahaa, on siis muitakin kilteistä pojista tykkääviä ;)

    Oma muruseni tosin on älytön AD/HD- tapaus, mutta silti maailman turvallisin, komein, hauskin ja tietyllä tapaa rauhallisin mies, jonka tiedän! Tuo yks vielä vääntää kaikki puheensa jumalattomalla junttipökälemurteella ja ihmeellisintä onkin kun saan kuulla tutuilta, että omistan TYHMÄN miehen (Tyhmyys=just se murre,samanlainen huumori, kun mulla ja paniikkihäiriö o_O ) Ja tietnkin se, että mies on kuollakseen pettämistä vastaan.
    Tuli vielä tuosta tylsästä mieleen se, että me ollaan niin paita ja peppu, että hyvä ettei käydä vessassa yhdessä!! :D Ja meidän oma aika on sitä, kun toinen lähtee aina toisen mukaan viettämään iltaa. Paljon ollaan puhuttu siitä,että pitäiskö antaa toiselle sitä oikeaa omaa aikaa, mutta molemmat on sitä mieltä että toinen kuuluu siihen "sielun pakettiin". Miun muru on myös elämänkumppani ja paras ystävä sen poikaystävä-sanan mukaanlukien :)

    Ehkäpä se todella on tylsää, kun me vaan istua möllötetään kotona ja kasvatetaan elintasomahojamme leffojen parissa... Not!!

    En pystyis elämään ilman maailman kilteintä junttipökälettäni <3 ( Junttipökäle=hellyttelynimi )

    VastaaPoista
  10. Mää huomaan kerta toisensa jälkeen vilkuilevani miehiä, jotka on:
    - Pituudeltaan noin 175 cm
    - Jänteviä (ei siis laihoja, mutta ei lihaviakaan eikä kauheen lihaksikkaita. Mut semmosia, jotka näyttää harrastavan pitkiä kävelylenkkejä ja hiukan punttisalia.)
    - Joilla on siili
    - Jotka näyttää hiukan erähenkisiltä :D Siis hyvät kengät, vaikka ruskeat housut, t-paita ja reppu = AH.

    Onneksi olen ensi keväänä menossa naimisiin tällaisen miehen kanssa ;)

    Ps. Itse olen aina ollut ylipainoinen, ja tapaillut kaikenkokoisia ja -näköisiä miehiä. Myös niitä "suosittuja" ja urheilullisia.

    VastaaPoista
  11. Kiva lukea pitkästä aikaa kunnon tekstiä! Lisää tätä!

    VastaaPoista
  12. Itse olen vasta aikuisuuden saavuttanut nuori nainen ja seurustelen nyt ensimmäistä kertaa elämässäni ja olen erittäin onnellinen! Vaikka aiemmin pidin so called ''rentuista'' mutta nykyinen muru on jotain niin paljon parempaa. Hän on kohtelias ja on lähes absolutisti ja elää kurinalaisesti (ja kyllä hän on erittäin urheilullinen toisin kuin minä :DD ja se huvittaa minua melkein joka päivä). Olen myös aiempien kokemuksien perusteella huomannut, että kiltit pojat puhuvat enemmän tunteistaan, kuin machot.

    Teillä on muuten ihan mahtava blogi! Go sisters <3

    VastaaPoista
  13. Kyllä, olen niitä teinejä, jotka rakastuu miesjulkkiksiin. Jared Leto on jtn niin hyvää ja komeaa.. Harmi vaan että hän on meilkein 3x miun ikänen + et asutaan toisella puolen maapalloa::D Kuitenki olis ihan kiva jos mies olis:

    - Pituudeltaan ehkä n. 180cm
    - Normivartaloinen, mutta oon heikkona hyviin ylävartalon lihaksiin:D
    - Omais kauniit silmät ja ihanan hymyn.
    - PINKKI IROKEESI! noei oikeesti. Jared Leto on vaan niiiin komea sen hiusten kanssa. Aina.
    - Musikaalinen.
    - Urheilun seuraaminen ei ole kaikki kaikessa..
    - Rakastais sisintä, eikä ulkokuorta.
    - Kiltti, anteeksiantavainen.
    - Rakastaa miua just sellasena kuin olen.

    Tuossa ehkä tärkeimmät.. Tottakai listaa vois jatkaa loputtomiin, mutta ehkä sitten vois jo ymmärtää, ettei välttämättä ihan niin täydellistä haavemiestä tule välttämättä koskaan löytymään:D

    VastaaPoista
  14. Moikka! :)

    "Minä oon pitänyt itseäni aina ihan kamalan rumana ja oon ollut ihan hämilläni jos joku mies minuun huomiota kiinnittää."
    - Tämä olisi ollut vastaukseni muutama vuosi sitten, kun olin vielä epävarma teini. En nyt pidä itseäni mitenkään maailman kauneimpana vieläkään, mutta olen aina ajatellut että kenelle en kelpaa tällaisena niin sitten olkoot ilman :DD !!!

    Minulla ei oikeastaan koskaan ole ollut minkäänlaisia vaatimuksia miesten suhteen, muutamat luonteenpiirteet ovat tärkeitä kuten luotettavuus ja huumorintaju mutta ei mitään ulkonäöllisiä seikkoja.... Mie oon niin kamalan lyhyt että mies on ihan automaattisesti minua pidempi, eli silläkään ei ole mitään merkitystä. :D Yksi asia, joka kuitenkin viehättää ja jonka tajuan aina kun jonkun kanssa alan viihtyä on se, että hänelläkin on vihreät silmät! Kaikki kenen kanssa olen joskus seurustellut ovat omistaneet vihreät silmät, joten kai se jotakin kertoo :D

    On todella vaikeaa kyllä sanoa minkäänlaisia yksittäisiä juttuja mikä viehättää (paitsi ehkä nuo vihreät silmät), koska jokainen on niin erilainen. Tärkeintä minulle on, että tulen tämän kyseisen henkilön kanssa hyvin juttuun ja kemiat pelaavat. Olen niin sosiaalinen ja puhelias ihminen itse että en missään nimessä tulee toimeen minkäänlaisen hissukan kanssa :D Jonkunlaista luonnetta kaipaan.

    Miettii sitäkin, että kun takana on jo pari pidempää parisuhdetta ja vertaa tähän nykyiseen, niin kaikki ovat olleet niiiiiin erilaisia että en mie osaa ruveta erittelee mitään. :) Kyllä sen sitten tietää kun joku ihminen sinuu viehättää ja perhosia alkaa lennellä vatsassa tämän henkilön nimen kuullessa. :)

    Tähän loppuun voisin sanoa, että semmosia miehiä minä en siedä, jotka kuvittelee että kaikki naiset haluaa hänet eikä välitä toisten tunteista. Se suoraan sanottuna v*ituttaa myös jos mies on asenteella että "ei hänessä oo koskaa mitään vikaa, se vika on vaan sinussa". Tällaistakin olen joskus kohdannut. Ei minuu kiinnosta mitkään elvistelijät ja limanuljaskat joilla pitää olla viimeseen asti treenattu kroppa :DD Mutta noita inhoamiani luonteenpiirteitä löytyy myös vähemmän treenatuilta...

    VastaaPoista
  15. Mulla ei ole näiden kahdeksantoista ja puolen vuoden aikana ikinä ollut poikaystävää, ja vähän miespuolisia kavereita ylipäätänsä. Tämän vuoksi suhtaudun tuohon vastakkaisene sukupuoleen aika "epäluuloisesti" ja olen kehitellyt vaativahkot standardit sille tulevalle sussulle :D

    Tärkeintä on musta se hippunen tunneälyä, joka saa käyttäytymään huomaavaisesti ja harkitusti muita kohtaan. Olen todella herkkä ihminen, enkä kykene elämään parisuhteessa ihmisen kanssa joka jatkuvasti loukkaa sanomisillaan ja/tai tekemisillään. Muutenkin järkeä ja harkintaa toivoisin vähän kaikenlaisessa Yleisesti ottarn olen siis "kilttien poikien" kannalla, mutta haluan silti, että miehessä on särmää. Ei mikään hissukka tai myötäilijä, vaan haluaa rohkeasti olla oma persoonansa.

    Ulkonäön soisi olla perushuoliteltu. Hukset eivät saa olla liian pitkät tai lyhyet, viikset ja partakin ovat aika yök. Olen huomannut tykästyväni androgyynisiin, siropiirteisiin miehiin. Tummat silmät ovat kyllä aika kovaa valuuttaa meitsin kirjoissa :D

    VastaaPoista
  16. Siitä saatiinkin vitsimielinen kettuilu-show aikaseksi, kun Mimmi haukku mun Derekia nössöksi ja mä taas soitin perään lähtiessä, että muistihan se ottaa Malakain aseen mukaan.

    ette usko miten paljon mää nauroin!! :D:D:D:: voi oi kylläpä piristi päivääni kiitoksia! :)

    VastaaPoista
  17. Jos multa olisi kysytty tätä vuosi sitten (no, sanotaan vielä että puolikin vuotta sitten riittää) niin olisin ollut ihan "mitä pahempi, sitä parempi", miehen olis pitänyt näyttää katuojasta nousseelta, kalpealta, anorektiselta ja öh, muutenkin kärsineeltä..

    Mutta minkä mä nyt löydän tuosta vierestäni kuorsaamasta: hieman pullukan ja karhumaisen kiltin pojan, joka halaa ja pussaa mut rusinaksi, kertoo enemmän kuin kerran rakastavansa mua ja haluaa aina mun parasta ♥ Enkä mä voisi olla enempää onnellinen.

    (ps, se heräsi mun naputteluun, painoi huulet mun paljaalle mahalle ja teki pieruäänen :DD)

    VastaaPoista
  18. Mulla ei mitään hiveitä kriteerejä ole siitä millanen mun unelmien mies ois ulkonäöltään. Jotenki se olemus puree muhun enemmän. On niitä heikkouksia tosin mulla kuitenki. Heikkous 1. Blondit. aika moesti ku joku komistus tulee vastaan ja vie huomion, se on blondi. Heikkois 2. HYMY!! tää on se mun suurin heikkous. jos hymy ei ole kiva, en ihastu ulkonäköön. Heikkous 3. käsivasien ja ylävartalon lihakset, mut niitä pääsee aika harvoin paidan alle tsekkailemaan.. :'D

    Tossa on tällä hetkellä mun unelmien mies, loistava luonne ja hymy säteilee kilometrien päähän! <3
    http://25.media.tumblr.com/tumblr_lqlq92zBz41qjtdb9o1_500.gif

    VastaaPoista
  19. Kiltit pojat, ehdottomasti! Siskoni on eläny omasta mielestäni erittäin huonossa ja vinoon menneessä parisuhteessa jo monta vuotta, ja olen sen itselleni luvannut, etten IKINÄ ajaudu samanlaiseen suhteeseen. Juuri tämä siskoni mies on vähän pahempi poika...
    Mutta niin, omalla kohdallani kiltti ja TUMMA! En toki ala miestä hylkäämään hiusvärin takia, jos hän on muuten unelma :D + ruskeat silmät<3 Olen itsekin "tällänen", joten oon ihan samaa mieltä miesten kropan suhteen. Tuntuu, että jos "tälläsellä" on jotain menossa jonkun kanssa niin se on mahdotonta uskoa. En oo ikinä seurustellu tai mitään sen vähempääkään koskaan kenenkään kanssa, joten miehen tarviis ymmärtää myös se :)
    Haluun kanssa, et mieheni pitää itsestään huolta. En meinaa, että tarvii joka paikkaan laittautua viimisen päälle, mutta perushygienian ja ulkonäöstä huolehtimisen on oltava kunnossa. Plus hyvin pukeutumisesta ja persoonallisesta tyylistä ei ole ainakaan haittaa :) Miehen pitää myös olla pidempi ku minä, kuinka ihanaa olla sitten oman kullan kainalossa :)
    Ehdoton kriteeri on huumorintaju! Ei suhteesta tulis mitään, jollei olis hauskaa sen toisen kanssa. Se, mistä oon aina kadehtinu parisuhteessa olevia, on sen parin omat jutut, esim joku niiden oma inside-läppä :) Mies saa olla myös herrasmies, avaa esim oven jne. Haluan, että miehelläni on sen verran tulevaisuuden suunnitelmia, että hän haluaa menestyä työelämässään ja haluaa käydä kouluja.
    Yks kanssa, mikä saa multa jalat alta, on soittotaito. Kaveripoikani soittaa akustista kitaraa jumalaisesti ja voi että, oon kuin sulaa vahaa aina kitaran soidessa...Mies ja kitara, tarviiko enempää sanoa?
    -San-
    Peeäs: Olette molemmat ja varsinkin Peppi mun esikuvia. Ihan mahtavia persoonia ja roolimalleja, varsinkin "tälläselle" (:

    VastaaPoista
  20. Toi leffa kuuluu munkin suosikkeihin! Mutta siis.. mä tykkään miehistä, jotka tavallaan näyttää pahoilta, mutta on kumminkin herrasmiehiä. Pitkätukkaiset hevi/gootti miehet, on ne sitten vähän laihempia tai lihaksikkaita ni aahhh.. Tykkään tytöistäkin, mutta nyt olikin kyse miehistä hmm.. Niin, karskin näköiset, miehiset miehet, jotka kuitenkin on miehiä, eikä pikkupoikia, jotka asuu äitinsä luona ja haastaa joka viikonloppu kännisenä baarissa riitaa ja puristelee naisten perseitä ja tissejä, ei ihan minun makuun =/ Mistä niitäkin aina tulee? Miehen sen olla pitää, eikä mikään pikkupoika.

    VastaaPoista
  21. oivoi, jos miehistä puhutaan niin musta tuntuu että kaikki käy. juntit, herrasmiehet,kusipäät,nörtit. no ei vaan. unelma mies, miten sen nyt määrittelis kun niitä on niin monenlaisia. yks vois olla vaikka semmonen seksikkäästi mahakas, pitkätukkanen hevari, mut kuitenkin huumorintajunen ja semmonen höpsö, vaikka savolainen. semmonen ku Jouni Hynynen. oi että!
    perus ehtoja on huumorintaju, kiltteys, puhelias, romanttinen ja hellä. siis ihan iisiä?
    tai kyllä kelpais joku tummma ja tulinen latino.

    VastaaPoista
  22. Hmm...juuri päivä pari sitten puhuin erään ystävän kanssa kuinka en oikeastaan osaa yleisesti määritellä millainen mun unelmien mies ois.Varmasti kuitenkin kiltti eikä mikään bad boy(edellisessä oli riittävästi tätä koko loppu iäksi). Pidän enemmän sellaisista poikamaisen suloisista miehistä kuin karskeista ja parrakkaista. Lämpimänruskeat silmät on ehkä söpöintä ikinä...Itse olen melko lyhyt, mutta silti tykkään reilusti pidemmistä miehistä eli joku 175-185 ois aika sopiva minulle.
    Kiteytettynä sanoisin, että sellainen kuin Joseph Gordon-Levitt, aivan varmasti ykkös paikalla mun 'maailman ihanimmat'-listalla.

    VastaaPoista
  23. Enää 81 päivää ja menen naimisiin sen unelmieni miehen eli Isännän kanssa - tumma, pitkähiuksinen, kiltti, mutta muutamalla särmällä, mua pidempi ja roteva. Ollaan sanavalmiita tapauksia, huumorintaju on samalla aaltopituudella ja joskus riittää yleisen keskustelun lomassa yksittäinen sana kun hörähdetään kumpikin jollekin vitsille, josta kukaan muu ei tunnu tajuavan taas yhtään mitään. Hänen vanhempansa hyväksyy mut varauksetta ja mun vanhemmat hyväksyy myös Isännän, joten kaikki on valtakunnassamme hyvin ;)

    Joskus 12-vuotiaana ajattelin suurikokoisuuttani häpeillessä, että tulevan mieheni pitäisi olla mua pidempi, sillä pitää olla isompi kengänkoko (mulla edelleen se siro 43) ja paksumpi ranne ku mulla. Olin noi kriteerini unohtanut jo moniksi vuosiksi, kunnes muutaman viikon seurustelun jälkeen totesin, että hitto vie, nehän osuu muuten kohdalleen Isännässäni! Se oli hassu havainto :)

    VastaaPoista
  24. Parivuotta sit yks pahis rakastui minuun heti ensisilmäyksellä. Mie pidin sitä vaan ihan mukavana, ei mitään tunteita, vaikkakin se oli sellanen kunnon adhd, puhui koko ajan ja oli niin helvetin kova jotenkin. Ajattelin että no no, tuo ei oo mikään kunnon mies et ollaan vaan kavereita. Mut arvaa ku sellanen "pahis" kuukausien ajan haluaa kuskata minuu joka paikkaan, ostaa mulle herkkuja, puhuu hempeitä, kävellenkin saattaa miut kotiin vaikka viis kilsaa mitä se ei normaalisti kävelis ikinä VAIKKA olin jo antanut sille pakit. Se ei luovuttanut. Lopulta aloin rakastua siihen, koko ajan enemmän ja enemmän. Nyt asutaan yhdessä, ollaan kihloissa ja ollaan onnellisia. Kovan ulkokuoren alta löytyikin maailman kultaisin, ihanin, romanttisin, huolehtivin ja yksinkertaisesti upein ihminen <3

    VastaaPoista
  25. Nuorempana taisin aikas lailla keskittyä niihin ulkoisiin sekkoihin enemmän, eli pojan piti olla ruskea hiuksinen, sinisilmänen, ainakin päätä pitempi kuin mä jnejne. Mut nyt vanhempana ja parin epäonnisen suhteen jälkeen ekana tulee kyllä ennemminkin mieleen sisäisiä asioita kuin ulkoisia, kun mietitään sitä unelmien miestä. Vaatimuslista on pienentynyt koko ajan kun on oppinut, että sellaista tyädellistä poikaa/miestä ei ole olemassakaan. Ulkoisiin asioistahan se kiinnostus tietenkin lähtee käyntiin, vieläkin alkaa sydän tykyttään kun nään semmoisen nallekahrun kokoisen ja lempeä katseisen miehen. Mut kyllä ne on ne sisäiset asiat, joilla saa sydämen oikeasti omakseen :)

    Tää aihe tuli siinä mielessä hassuun kohtaan, että itekin olen näitä asioita tosiaan nyt paljon miettinyt. Ihana lukea vähän tämmöisiä syvällisimpiäkin mietteitä, kiitos! Olette ihania naisia <3

    VastaaPoista
  26. Derek oli just paras. Ja oli sekin vähän silleen niinkun kovis..=P

    Sama täällä, olen kans aina pitänyt ns. kilteistä pojista. Omaa tyttöystävää pitää tietty puolustaa mut mielummin sanallisesti kuin fyysisesti. Samaa kastia pahojen poikien kanssa on liian hyvännäköiset pojat, jotka myös tietävät sen. No no...

    VastaaPoista
  27. Heh, mäkin tykkään enemmän "kilteistä pojista", koska haluan sellaisen joka kohtelee mua yhtä hyvin, kuin mä omaa armastani haluan kohdella :P

    Sellainen sattuikin mulle löytymään! Totta kai mullakin on aina ollut ulkonäöllisiä miesihanteita, mutta aina oon lähinnä ollu sitä mieltä, että ulkonäkö ei riitä viemään jalkoja alta. Tein listan, joiden mukaan päätin mieheni valita: ei juo paljoa, ei polta, on luotettava. Lyhyt ja ytimekäs lista!

    Oma miekkonen polttaa, juo onneksi rajojen sisällä, ja on maailman luotettavin :D 2/3! On myös pitkä (190cm), eli mua sellaset 20 cm pitempi, ja raamikas mies. Se kun ottaa syliin niin onpa hyvä olla :)Ja komeakin on!

    Voi kun tuli nyt hellyys/rakkausolo miekkostani kohtaan. Saan kyllä olla onnellinen ja kiitollinen!

    VastaaPoista
  28. Itse olen todella epäileväinen miehiä kohtaan. Tuntuu, etten osaa luottaa niihin ollenkaan.

    Olen 23-vuotias, painan noin 100kg ja en ole koskaan seurustellut. Ajattelen aina, ettei kukaan voi koskaan kiinnostua musta, koska olen näin lihava. Tai sitten jos joku on kiinnostunut niin en osaa oikein suhtautua siihen. Ajattelen, että tämä on joku veto, joka on tehty jätkien kesken. Tämä johtuu siitä, että mulla ei ole ollut hyvä suhde iskään ja mua on kiusannut kolme, neljä vuotta sellainen poikajoukko.

    Tärkeintä kuitenkin mulle miehessä on huumorintaju. Mut saa polvilleen jollain hyvällä vitsillä tai sitten upealla hymyllä. Ja okei, miehen pitää olla pitempi kuin minä.

    Tällä hetkellä olen ihastunut ns. pahaan poikaan. Se on mulla hieman tapana, että ihastun renttuihin. Mutta tykkään olla sen seurassa! Se saa mut hyvälle tuulelle ja se saa mut nauramaan. Odotan aina, että näen sen. Ja se on niin söpö. Ne tuikkivat silmät ja virne. Ah! Voisin puhua siitä ihmisestä vaikka kuinka. Mutta siinä on vain muutama ongelma.. Me ollaan samassa työpaikassa, se seurustelee ja mulla ei ole siihen ihmiseen mahiksia.

    ps. Ootte tytöt ihania. Kirjoituksenne saa hyvälle tuulelle. :) ja mä olen Pepin puolella, Derek on nam!

    VastaaPoista
  29. Taisi joku jäädä jenkkeihin vai (;

    Olette ihan parhaita tyttöjä! olen saanut mahdutettua itselleni, että tee sitä mitä haluat tehdä, ei sitä mikä olisi muotin mukaista (:
    Kiitos!

    VastaaPoista

Hellurei ja hellät tunteet! KIITOS jo etukäteen kommentistasi!

Hey you! Please, leave a comment. We would really appreciate that! :)

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.