moretolove

white

white

tiistai 13. joulukuuta 2011

Define necessity!

No nyt tästä tuli vielä mielenkiintoisempaa, kun kirjoittaessani tätä pompsahti Facebookissa silmiini "Mimmin toivelista"-postaus ja enhän mä voi olla toivomatta mitään jos mun pitää ostaa Mimmille joku noista???? (Tosin se sanoi, että myös lahjakortti johonkin ravintolaan kuten Hesburger käy. :D)



Mulle tuli netissä vastaan tällainen kuva joka pisti kyllä taas ajattelemaan. Joulu on tulossa ja kaupat pursuaa kaikkea mitä ihminen voikaan haluta lahjaksi. Miten sitä aina joulun alla rupeaa miettimään, että "Tän mä kyllä ehdottomasti tarvitsisin"? Mäkin tarvitsin viime viikolla blenderin ja lähdin vartavasten keskustaan ostamaan sellaisen. Vain koska oon pitkään halunnut blenderin ja mielestäni ehdottomasti nyt oli se hetki kun sen tarvitsin. Olisin voinut ihan hyvin myös jättää ostamatta ja jatkaa "tarvitsemista". Ei sillä, nyt on kivaa kun on vihdoin se oma blenderi.

Mä en oo koskaan ollut mikään hamstraaja-ihminen ja esim. vaatteista pyrin päästä eroon aina kun niitä on kertynyt liikaa. Mä en omista mitään sellaista "unelma vaatekaappia" mitä moni ja kyllästyn vaatteisiini nopeasti. En myöskään säilö kaapissani montaa sellaista "Näitä vielä ehkä joskus käytän", mutta muutama arvokas vaatekappale siellä kuitenkin on. Niillä yleensä on jotain tunnearvoa minkä takia ne säilytän.

Oon tässä pohdiskellut, että mitä tänä vuonna toivoisin joululahjaksi, mutta mieleeni ei ole tullut oikeastaan mitään erikoisempaa sinisiä Marianneja lukuunottamatta. Tottakai mäkin haluaisin (Mimmi tarkkana) iPadin, kunnon kameran joka toimii, matkan Afrikkaan, pari hyvää levyä, oman kodin, Tempur-sängyn ja vaikka mitä kivaa, mutta nykyään sitä vaan huomaa itse ostavansa kaiken mitä haluaa ja mitä sitten ihan oikeasti tarvitsee. Tuota listaa onkin sitten hyvä purkaa seuraavat vuodet, onpahan ainakin mihin rahansa tuhlata jos sitä joskus sattuu säästöön jäämään.

Musta jotenkin tuntuu etten osaa enää näin aikuisena toivoa mitään keneltäkään muulta. Miksiköhän?


Toivon kyllä, että saan olla perheen kanssa ja aion myös rutistaa Unoa jokatoinen minuutti, koska viime jouluna se ei ollut mun mukana ja se on paras lahja jonka oon koskaan itselleni ostanut. 7,5 kiloa pelkkää rakkautta ja lämpöä, en edes muista millon Uno olis viimeks ärsyttänyt mua. Jos vielä joskus otan Unolle kaverin niin uskon ottavani sen esimerkiksi Espanjan katukoirista. Tuen täysillä heidän toimintaansa, mun mielestä on upeeta että tällaisia yhdistyksiä on perustettu ja upeeta on myös se, että esimerkiksi Suomessa moni on herännyt tarjoamaan kodin näillä kodittomille koirille ja pelastamaan heidät.

Tosiaan minulle ei tarvitse ostaa mitään erikoista tänäkään jouluna, mutta rakkautta saa antaa sitäkin enemmän tai vaikka lahjoittaa lahjani johonkin hyvään hyväntekeväisyyskohteeseen joka minun mielestä on esimerkiksi Lastenklinikoiden kummit, eläinsuojelu tai vaikka Joulupuu-keräys. Oikeasti on niin paljon eri järjestöjä ja asioita joita pidän tärkeinä, että en edes tiedä kaikista.

Itse olen jo useamman vuoden miettinyt hankkivani kummilapsen Afrikasta. Olisikohan se lahjani itselleni tänä vuonna? Minun haaveena olisi vaikkapa pieni poika Ghanasta. Tosin haluaisin päästä itse sinne Ghanaan viettämään aikaa niiden lasten kanssa ja auttelemaan myös ihan paikanpäällä. Voi, se on ollut unelmani lapsesta saakka.

Onko teillä kokemusta näistä kummilapsista? Entäpä minkä järjestöjen tärkeetä asiaa te tuette?

31 kommenttia:

  1. Eläin ihmisenä WWF ja jos rehellisesti puhutaan niin ilmastonmuutos pikkusen pelottaa. Vielä kun olen niin nuori että kuinka paljon ehtii muuttuu minun elinaikanani??

    VastaaPoista
  2. Ehdottomasti kannatan suomalaisten lasten ja perheiden tukemista ja esimerkiksi tukihenkilöksi ryhtymistä! http://www.pelastakaalapset.fi/toiminta/lastensuojelutyo/tukihenkilotoiminta/

    Lisäksi omana haaveena on ehdottomasti Afrikkaan lähtö vapaaehtoiseksi. Nykyiset opiskeluni toivottavasti mahdollistavat sen, työharjoitteluun johonki orpokotiin yms.

    luin just Madworld -serkkailijan atlasta ja sain tietoo kaikista hirveyksistä mitä Afrikassa on valkoset aiheuttanu ja aiheuttaa edelleen. tuli vaan halu halata kaikkia ihmisiä, jotka on joutunu kokemaan hirveyksiä toisten ihmisten rikastumisen tähden..

    rakkautta ja haleja <3

    VastaaPoista
  3. Voi, onpa koskettava kuva :(

    VastaaPoista
  4. Aika kornia lukea nämä kaksi viimeisintä postausta peräkkäin.

    VastaaPoista
  5. Toi on pysäyttävä kuva, mutta kuinka monen kulutuskäyttäytymistä se lopulta muuttaa, liian harvan.

    Mulla ei ole kokemusta kummilapsitoiminnasta. Olin vuosia Unicef-vapaaehtoinen, nykyisin tuen heitä pienin lahjoituksin, tänä vuonna lähtee Unicef-joulukortit taas sukulaisille. Mulle on tärkeätä monet järjestöt, tuen niin luonto, ihmisoikeus- kuin eläinoikeusjärjestöjä lahjoituksin ja ihan henk.kohtaisesti auttamalla. Täällä Espanjassa teen vapaaehtoistyötä paikallisella koiratarhalla sekä loukutan kulkukissoja sterilisoitavaksi ja jaan ihmisille tietolappusia. Nyt joululomalla Suomessa olen menossa valmistamaan jouluruokaa köyhille perheille. Mä tykkään auttaa ja toivoisin, että tulevaisuudessa voin tehdä työtä täysipainoisesti sellaisten asioiden parissa, jotka koen tärkeäksi.

    Eläinten asiat on päin peetä monin paikoin EU:ssa ja yksi keino auttaa eläimiä on painostaa EU-päättäjiä tekemään asialle jotain. Ja myöskin kun niitä ehdokkaita valitsee niin eduskuntaan kuin EU:hun ottaa selvää ehdokkaiden mielipiteistä esim. eläinsuojelun suhteen.

    Eläinsuojelussa kannattaa myöskin pitää järki mukana. Joskus on ihan syytä miettiä onko järkeä syytää rahaa yhden sairaan ja vanhan koiran hoitamiseen kun sillä voisi pelastaa monta tervettä nuorta koiraa. Joskus se lopetuspiikki voisi olla armollisempi. No mutta, nää on monimutkaisia juttuja.

    VastaaPoista
  6. Mulla on kummilapsi SOS lapsikylien kautta Afrikasta. Tuen kyseistä organisaatiota koska olen nähnyt mihin se apu menee, ja miten hyvin lapset voivat näissä lapsikylissä. Elämän eväät on aika paljon paremmat kuin yksinään kadulla. Lisäksi nuo kylät tuovat muullekin yhteisölle tukea ja apua, joten siksi se. 25e/kk ei oo itseltä pois, ja se on toiselle elämässä paljon.

    Lisäksi mä annan mikrolainoja sellasen systeemin kuin Kivan kautta (www.kiva.org), ainoa vaikea asia on valita, ketä auttaa..

    VastaaPoista
  7. ei ole kokemusta, mutta kunhan ikä riittää ja tuloja on nii haluan kummilapsen jostain tuolta maailmalta.

    ja kuten ellieleonoora kertoi tukihenkilöistä nii olen sitäkin miettinyt. olen miettiny myös lastensuojeluun liittyvää ammattia, joten saas nähdä mihin elämä vie.

    VastaaPoista
  8. Harmi ettei elopainoa voi suoraan lahjoittaa nälkäänäkeville...

    VastaaPoista
  9. yhdynbn tuohon kommenttiin, että aika kornia nähdä nämä postaukset peräkkäin. MUTTA tämä on paljon paremmin ajateltu asia ja aikuismainen käytös plussaa. Mimmi saisi ottaa mallia eikä vetää heti herneitä nenään kun joku ehdottaa miettimään ihan vaan aikaa läheisten ihmisten kanssa!

    VastaaPoista
  10. Mun mielestä ainakin Mimmin listalla oli tosi paljon hyviä ja kohtuullisia juttuja. Mielummin toivoo jotain mitä oikeasti sitten tarvitsee tai haluaa. :)

    En oo vuosiin toivonut oikeastaan mitään keneltäkään joululahjaksi, paitsi joskus Mikolta Katy Perryn live dvd:n muistan toivoneeni. :D mutta ei se tarkoita ettenkö haluais asioita ihan yhtä paljon kuin muutkin.

    VastaaPoista
  11. Heips!
    Vinkkinä kaikille, että Kirkon Ulkomaanavulta saa ostettua hauskoja joululahjoja. Voi lahjoittaa esimerkiksi vuohen kehitysmaan perheelle, jolla perhe voi sitten itse alkaa hankkimaan tuloja. Pienin lahjoitus taisi olla viiden euron huopa kriisitilanteissa jaettavaksi, kallein oma kaivo, joka taisi olla jotain tonnin luokkaa. Mutta kaikki oli ihania ja toi pelkän hyvän mielen jo niiden kattelu!

    Olen itse ateisti enkä kuulu kirkkoon, mutta tutkittuani asiaa huomasin että Kirkon Ulkomaanavulle menevistä rahoista menee eniten itse auttamiseen, ei siis ihmisten palkkoihin yms. täällä. Jotkut järjestöt todella tekevät nimittäin rahaa ihmisten hyväntahtoisuudella, olkaa tarkkoja!

    VastaaPoista
  12. Pakko olla ainakin vähän samaa mieltä muutaman anonyymin kanssa, tämä oli hyvä postaus ja kävi Mimmin kohtuutonta lahjalistaa lukiessa mielessä, että sille näyttää tavara olevan kaikki kaikessa. Saahan sitä haluta, toivoa ja ostaa, mutta joskus olisi hyvä miettiä muitakin kuin itseä. Kiitos Peppi, että sinä teit niin. :)

    VastaaPoista
  13. Ei hele peppi. Kylläpä susta on tullu niin enkeli vaikka ihan varmasti haluisit samoja asioita kun mimmi. Olisit voinu vähä miettiä et pistääkö tollasta postausta mimmin postauksen perään.. ihan vaan kunnioittaaksesi mimmiä.

    Kohtuullisia asioita? 100en lehtiteline? JEP

    Tässä näkee miks diggaan mimmistä paljo enemmän ku pepistä.

    Mä todellaki haluan postauksen joulun jälkeen mihin järjestöihin laitoit koko tilis joulun kunniaksi. Et mihinkään, sait ipadin. Ja toiseksi oletko ikinä kuullu että lahjoitukset jotenki muuttaisi tilannetta pysyvästi? Pitää miettiä pidemmälle. Ja mä kuolen jos laitat vielä tänne kehitysmaiden lasten kuvia ja saat säälipisteitä. Ja kaiken lisäks älä oo varma että rahat menee sinne missä niitä oikeasti tarvitaan.. raivostuttavaa. sitte sä lentelet nykiin vähä väliä kirjotteleen ja ostaan vaatteita.

    Huh tulipa teksti, mutta tämän takia kommenttiosio on olemassa. Tee niinkuin haluat ja kaikesta huolimatta aijon jatkaa blogin lukemista.

    VastaaPoista
  14. Moikka!
    Mä otin just viime kuussa World Visionin kautta kummipojan, ja oon kyllä ollu tosi tyytyväinen niitten "palveluun". Kaikki jutut väännetään rautalangasta, ettei jää oikeestaan mitään epäselvää, se on hyvä juttu musta! Sieltä saa myös kirjekuoret, valmiit osoitetarrat, kirjemitan yms, jotta kirjeen lähettäminen kummilapselle olisi mahdollisimman helppoa :)
    Musta 25 euroa kuussa on tosi pieni hinta siitä, että tuntee itsensä tärkeäksi ja hyväksi ihmiseksi. Itelle ainakin tullut niin hyvä fiilis siitä, että teen jotain tosi hyvää toiselle ihmiselle. Suosittelen lämpimästi!

    VastaaPoista
  15. En nyt oikein ymmärrä näitä kaikkia "vihakommentteja", mitä tähän sun postaukseen, sekä Mimmin postaukseen on tullut? Jos on jotain toivottavaa niin miksei saa toivoa? Ja jos taas ei ole mitään tarvittavaa niin mitä sitten? Tuntuu, että näitä negatiivisia asioita kaivetaan ihan vaik siksi esiin, että ois ees jotain valitettavaa. Joko valitetaan siitä, että pyytää liikaa tai sitten siitä, että kerää säälipisteitä. Huh huh ihmiset, toivon syvästi, että teidän joululahjalistaltanne löytyvät ainakin käytöstavat ja ihmisten arvostaminen sellaisina, kun he ovat.:)

    T.Ymmällään oleva 15-vuotias

    VastaaPoista
  16. Hieno ajatus ottaa aikuinen hylätty koira pennun sijaan. MUTTA, kodittomia ja hylättyjä koiria löytyy myös kotimaasta eikä espanjan kulkukoiratilannetta ratkaista sillä että niitä rahdataan suomeen. En ymmärrä miksi suomalaiset hylätyt koirat ansaitsisivat uutta kotia yhtään sen vähempää kuin jossain "peräintiassa" elävät. Nykyään suomalaiset vaan tuppaavat olemaan hyviä ihmisiä adoptoimalla ulkomailta sian säkissä. Tämä ei siis ollut sinulle tarkoitettuna mikään ärjyviesti, vaan ihan yleisesti ottaen mielipiteeni :) Mutta vinkkinä silti, jos Uno joskus sattuisi kaverin saamaan.

    VastaaPoista
  17. ihan asiaa...On oikein halua auttaa muita. Mimmi tekee myös ihan oikein, jos ajattelee syvälle niin on oikein auttaa yrittäjyytä ja kaupankäyntiä, ilman kaupankäyntiä tämä maailma hajoaa: ihmiset menettää työn, rahan ja lopulta järjen(jokaisen firman takana on ihminen, joka yrittää tehdä elantonsa). Hamstraus on väärin sen sijaan! Arvostan kovasti Peppi sinun toiveita! Yrittäjänä arvostan myös kovasti Mimmin toiveita.

    VastaaPoista
  18. Tällä hetkellä meidän talous tukee lähinnä Amnestya. Seuraavaksi kuukausilahjoituskohteeksi vois sopia Unicef. Ja Animalia. Ne oiskin hyviä joululahjoja.

    Hyvä postaus, kiitos siitä! :)

    VastaaPoista
  19. tää postaus sai mutkin ihan toden teolla miettimään, että ovatko ne lukuisat hajuvedet, laukut, kamerat oikeasti tärkeitä..? Eivät. Taidan jättää listalta suurimman osan pois ja sijoitan rahat hyvän tekeväisyyteen. Minunkin unelmani on aina ollut päästä paikan päälle auttamaan noita ihmisiä... No, ehkä se joskus vielä toteutuukin. Ja toi kuva... Olin suunnilleen sen jälkeen sanaton ja meinas itku tulla.

    VastaaPoista
  20. Itse uskoisin, että me Mimmin kanssa halutaan ja arvostetaan hyvin paljon samoja asioita. Siinä missä Mimmi toivoo joululahjaksi Spotify Premiumia, olen minä jo sen ostanut itselleni vuosi sitten ja maksan sitä joka kuuukausi. Siinä missä Mimmi toivoo joululahjaksi Steve Jobsin kirjaa, olen itse meinannut sen jo useamman kerran ostaa. Siinä missä Mimmi toivoo joululahjaksi lehtitelinettä, voisin hyvinkin ostaa myös itse sellaisen. Olen siis ihan yhtälailla "materialisti" kuin Mimmi ja postaukseni pointti oli lähinnä se, että minä en vaan itse toivo näitä asioita joululahjaksi, koska en ole mitään keneltäkään vuosiin toivonut, eikä se kuulu tapoihini. En osaa toivoa joululahjoja. Se ei kuitenkaan tee minusta mitään enkeliä, mutta ei myöskään tekopyhää jos kerron haluavani "ostaa" itselleni kummilapsen joululahjaksi. En myöskään ole menossa laittamaan koko tiliäni hyväntekeväisyyteen, eihän siinä nyt herraisä olisi mitään järkeä. Se, että Mimmi kertoo postauksessa joululahjatoiveensa ei tee myöskään Mimmistä jotenkin "huonoa ja ahnetta ihmistä".

    Siinä missä minä kerroin pitäväni hyvänä hyväntekeväisyyskohteena Joulupuu-keräystä niin Mimmi kävi tänään viemässä lahjan sinne.

    Olen tosi iloinen jos joku ostaa minulle iPadin lahjaksi, mutta epäilen tätä suuresti. Sen sijaan saatan itse jossain vaiheessa ostaa sellaisen jos sitä oikeasti koen tarvitsevani.

    Rauhaisaa joulun odotusta myös teille anonyymeille. :)

    VastaaPoista
  21. Blogin hallinnoija on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  22. Noi kuvat pistää aina mietityttää ku noita näkee ja hetken sitä surkuttelee ja miettii että enskerralla ajattelen noita lapsia kun tarvitsen jotain mutta ainahan se pääsee unohtumaan ja oma itsekkyys vie voiton :(


    www.fantasyworldgirl.blogspot.com

    VastaaPoista
  23. joku jo mainitsikin kiva.orgin ja suosittelen sitä lämpimästä. tässähän ei ole kysä rahan antamisesta, vaan lainaamisesta. mikrolainoilla ihmiset jotka eivät muuten saisi lainaa esim. pankista voivat kiva.orgin avulla mm. perustaa oman yrityksen ja näin päästä pois köyhyyskierteestä. yli 98% lainaajista maksaa lainan takaisin. ihan uskomaton järjestö!

    VastaaPoista
  24. Mun mielestä tärkeämpää olisi muistaa ihan oman maankin lapsia ja perheitä, vanhuksia, se on konkreettisempaa kuin laittaa summa tilille jonka loppumääränpäätä ei voi tietää. Köyhyys lisääntyy ja moni ei saa perheelleen kasaan edes jouluateriaa lahjoista puhumattakaan. Luin lehdestä sellaisesta järjestöstä joka kerää lahjoituksia jotta vanhuksille saataisiin joulukimppuja. Kaunis ajatus, sillä vanhat yksinäiset ihmiset unohdetaan hyvin usein.

    VastaaPoista
  25. Mun on pakko kommentoida tohon kummilapsi-asiaan, koska se on ehkä hienoin lahja mitä voi antaa itselleen (tai miksei toisillekin): itselläni on kaksi pientä kenialaista poikaa kummilapsina monen muun kummin kanssa yhteisinä. Pojat ei varsinaisesti ole kummilapsia minkään järjestön kautta, vaan mun ystävän, joka lähti Keniaan vaihtoon, päiväkotiin parantamaan oloja (mun ystävän siellä ollessa lapsille saatiin rakennettua mm. ulkovessa ja ostettua muutamia palloja leikkeihin). Ystävä tuli takaisin sieltä ja alkoi sitten kerätä FB-ystäviään mukaan auttamaan - kysyi kenellä olisi laittaa vaikka vaan 20e/vuosi rahaa lapseen, jotta se pääsisi kouluun. Kyseessä oli poika, jonka vanhemmat oli kuolleet ja poika asui sisarruksiensa kanssa kadulla. Ystäväni sai järjestettyä ensimmäiseksi perheen tytölle (12v) paikan sisäoppilaitokseen kummin avulla, ja säästyi näin mm. raiskaukselta. Kun ystäväni lähti hakemaan kummeja meistä, niin tarkoitus oli saada toinen perheen pojista myös sisäoppilaitokseen. Loppujen lopuksi kummeja ja rahaa lähti liikkeelle niin paljon, että kumpikin pojista saatiin kouluun! Ihan vaan sillä, että ystäväni FB:n kautta yritti saada porukkaa mukaan. Ja kuinka kyyneleet nousikaan silmiin, kun sai vähän myöhemmin viestin siitä, kuinka hyvältä tuntuu hammasharja - asia, jota me täällä tuskin edes osataan arvostaa :)
    Mulle henk.koht. tää oli paras tapa saada kummilapsi, koska tiedän aivan tasan tarkkaan, että jokainen sentti menee suoraan lapsille tai lapsien hyvinvointiin. Oon myös saanut kuvia ja todistuksia, jotka todistaa myös sen kuinka motivoituneita nämä pienet ihmiset ovat, jotka kutsuu meitä kummejaan enkeleiksi :')

    VastaaPoista
  26. Ihan vain haluaisin kysäistä. Eikö ole aika ristiriitaista laittaa tuollainen kuva, jos itse syö paljon enemmän kun tarvitsee?

    Anteeksi vain jos kommentti loukkasi. Jos kommenttia ei edes julkaista olen pettynyt blogin kirjoittajiin. Jokaisen pitäisi saada ilmaista oma mielipiteensä ja mielestäni tein sen kohtelliaasti. Toivoisin myös mahdollista vastausta.

    VastaaPoista
  27. http://laihdutusvuodatusta.omablogi.com/ <-- aloittelin juuri tollasta blogia niin käykää katsomassa:) Ja on muuten ihana blogi :DD

    VastaaPoista
  28. Mistä muuten löydätte kaikki vaatteenne? Itse olen myös vähän isompi, enkä löydä oikein mistään mitään kivoja vaatteita, ja teidän vaatteenne ovat tosi ihania <3

    VastaaPoista
  29. Ihan vain haluaisin kysäistä. Eikö ole aika ristiriitaista laittaa tuollainen kuva, jos itse syö paljon enemmän kun tarvitsee?

    Tarkoittaako tämä, että olisin hyvä ihminen jos lähettäisin aina toisen puolen sämpylästäni Afrikan nälkäänäkeville? Olen syntynyt Suomeen, tienaan omat rahani ja syön sen verran mitä syön. Pyrin olemaan heittämättä ruokaa roskiin, koska mielestäni se on haaskausta.

    Anteeksi vain jos kommentti loukkasi. Jos kommenttia ei edes julkaista olen pettynyt blogin kirjoittajiin. Jokaisen pitäisi saada ilmaista oma mielipiteensä ja mielestäni tein sen kohtelliaasti. Toivoisin myös mahdollista vastausta.

    Meillä ei ole tapana olla julkaisematta kommentteja, ellei ne ole asiattomia. Kiitos siis tästä ja kiva jos et joutunut pettymään! :)

    Anonyymi 2: Meidän asukuvissa yleensä lukee mistä ne ostettu ja koot myöskin! :) Rohkeasti vain kaupoille!

    VastaaPoista
  30. Mulla on ollut Fidan kautta kummilapsi kohta kuuden vuoden ajan Bangkokissa. Tyttö oli seitsemän kun hänestä tuli kummityttöni ja on ollut ihana seurata vuosi vuodelta hänen kasvuaan kuvien välityksellä ja lukea hänen kirjeitään. Olen toivonut monet vuodet että tapaisin hänet jonain päivänä. Vuonna 2010 tyttö kirjoitti minulle kansallisen vesisotajuhlan aikana että hän toivoisi että olisin hänen kanssaan vesisotaa siellä. Itkin ihan mielettömästi ja vannoin että vaikka se olisi minun viimeinen tekoni niin minä olen 2011 huhtikuussa Bangkokissa ja tapaan kummityttöni. No, se ei ollut suinkaan viimeinen tekoni mutta 17.4 kuluvaa vuotta minä sain tavata tuon suloisen tytön ja hänen isoäitinsä (hänen vanhemmat eivät ole kuvioissa ja köyhä isoäiti pitää hänestä huolta). Voitteko kuvitella miltä tuntui kun tuon tytön mummo sanoi että kiitos? Tai kun tuo tyttö selaili silmät loistaen valokuvia joita olin tuonut tuliaiseksi Suomesta? Tänä jouluna kirjoittaessani korttia tuolle tytölle ja laittaessani mukaan meidän yhteiskuvia tuosta tapaamisesta tiesin että mikään joululahja jota ostan läheisilleni tänä vuonna ei tule olemaan yhtä merkityksellinen.

    Rahaa on mennyt kuuden vuoden aikana hieman alle 1500 euroa tuolle järjestölle.

    Ei varmaan tarvitse kertoa erikseen että ne ovat parhaiten ikinä käyttämäni rahat.

    VastaaPoista
  31. Voin suositella lämpimästi World Visionin kummilapsitoimintaa. Minulla on 11-vuotias kummipoika Intiassa ja sieltä on aina kiva kuulla uutisia ja seurata hänen kasvua ja oppimista. Rahat menevät siellä koko yhteisön hyväksi.

    VastaaPoista

Hellurei ja hellät tunteet! KIITOS jo etukäteen kommentistasi!

Hey you! Please, leave a comment. We would really appreciate that! :)

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.