moretolove

white

white

tiistai 13. joulukuuta 2011

On lottovoitto syntyä Suomeen.

Paljon matkustelleena ja maailmaa nähneenä sitä tutkailee asioita nykyään melko kriittisesti. Kun ihan oikeasti näkee niitä kadulla kuolevia ihmisiä tai kilometreittäin slummia, ei sitä vääryyttä vaan haluaisi millään hyväksyä. Eikä sitä tarvitsekaan. Se nyt vaan on kuitenkin aika monen ihmisen karua arkea tässä maailmassa. Voisin vannoa, että tuskin kuitenkaan monikaan täältä tietokoneen äärestä valittamasta olisi valmis vaihtamaan paikkoja vaikkapa sen intialaisen kodittoman kanssa, ei edes viikoksi, vaikka kuinka pääsisi sinne lämpimään täältä niin masentavasta loskasta ja rikastuisi kertaheitolla.

Monesti jo ihan Euroopassa, Sloveniassa vaihdossa ollessani tuli joissain tilanteissa mietittyä, että ihan hyvä, ettette tiedä minkälaisista oloista me suomalaiset ihan oikeasti tullaan. Meillähän täällä Suomessa on nimittäin kaikkea ja vähän enemmänkin ja kun vaikkapa oma tutor ylpeänä esitteli "tiluksiaan" niin sitä siinä salaa mielessään mietti, että no meillä on asiat vielä paremmin, mutta älysi kuitenkin pitää mölyt mahassaan ja iloita siitä mitä heillä siellä oli. Samoin kyllä oppi että muiden opiskelijoiden kanssa rahasta puhuttaessa kannatti pitää suu kiinni. Korotetulla opintotuella eleli Sloveniassa varsin leveästi, ketkään muut (ei edes ruotsalaiset) eivät nauttineet samanlaisista valtion tarjoamista etuuksista (ilmaista rahaa), kuin me pienistä asioista aina valittavat suomalaiset.

Mielestäni meillä suomalaisilla on aina tosi kova uho vähän asiaan kuin asiaan, mutta toteutus monesti ontuu. Kaikki lähtee mielestäni kuitenkin niistä pienistä arjen valinnoista. Sytytänkö sen savukkeen, lorotanko vettä samalla kun pesen hampaita/hiuksia, tuenko luomua/reilua kauppaa, käytänkö taksia vaiko julkisia, sammutanko valot, ostanko kestävää vai halpaa jne. Jokainen pystyy omilla valinnoillaan arjessa vaikuttamaan. Kyse on siitä, haluaako näin kuitenkaan tehdä, sillä usein näiden asioiden eteen joutuu tinkimään edes hieman siitä "omasta hyvinvoinnistaan" (hermosavut rauhoittaa, luomu on kallista, ei ole aikaa, pimeys ahdistaa jne.) Jos nämä perusasiat eivät toteudu, ovat muutkin "haihatukset" vähän turhia.

Tieto lisää tuskaa-sanonta jos mikä pitää paikkansa. Ihminen havittelee kokoajan parempaa ja parempaa, ja ellei tietoa paremmasta ole, osaa nauttia huomattavasti enemmän siitä mitä on tarjolla. Ainakin minut on pienestä pitäen opetettu siihen että "hyvä antaa vähästään, paha ei paljostaankaan" ja tätä oon noudattanut ihan tähän päivään saakka. Moni siellä ruudun toisella puolella tuntuu usein unohtavan, että ihan yhtälailla minä olen ollut tähän asti se "köyhä opiskelija" joka elelee niukasti, että voi ostaa jotain muuta, vaikkapa sen design-esineen kotiin, josta tietää nauttivansa seuraavat 20 vuotta ja joista toivottavasti joku jatkaa nauttimista vielä minun jälkeenkin. Eikä se minusta ole milläänlailla väärin.

Oon semmonen ihminen, että minun mielestä asioista ei tarvii vouhkata ympäriinsä tehdäkseen itselleen se "parempi omatunto". Samana päivänä voin toivoo itelleni design-lehtitelinettä ja käydä viemässä paketin Joulupuu-keräykseen tai lähettää rahaa Afrikan lapsille. Ei asioista tarvitse tehdä mitenkään erikseen hillitöntä numeroa. Mielestäni on ihmeellistä, miten joidenkin mielestä nämä asiat sulkevat automaattisesti toisensa pois. Moni julkisuudenhenkilö antaa omista miljoonistaan hyväntekeväisyyteen ja saa näin kunnioitusta ja ihailua osakseen. Olisin tekopyhä, jos julistaisin täällä blogissa, etten halua asioita vaan mieluummin ne rahat joita noihin lahjoihini käytettäisiin sijoitettaisiin vaikkapa hyväntekeväisyyteen. Siinä tapauksessa hankkisin kuitenkin ne haluamani tavarat itse, miksen siis sijoittaisi samaa summaa sitten ihan itse sinne hyväntekeväisyyteen, jolloin homma lopulta pysyy vakiona? Järki käteen ihmiset. Ja mitä tuohon "julkisuuteen" tulee, minkätakia minun lahjatoiveet ovat jotenkin vähäpätöisempiä kuin jonkun "tavallisen ihmisen" lahjatoiveet? Ihan vinkkinä kaikille, Suomessa pelkällä julkisuudella ei rikastu.

Tulossa on ensi viikolla 28. jouluni ja valehtelematta joka joulu olen saanut lahjoja, jotka ovat jääneet vähäiselle käytölle. Rehellisesti sanottuna eniten olen arjessani nauttinut niistä lahjoista, joita olen itse toivonut, oli kyseessä sitten lapsena toivottu Barbie-nukke, tai aikuisena toivottu design-lamppu. Ne lahjat ovat tulleet varmasti ihan aidosti arkikäyttöön. Lahjalistan idea ei siis ollut väheksyä sitä yhteisen ajan merkitystä, päinvastoin. Tiedän saavani tänäkin vuonna myös niitä fyysisiä joululahjoja (vinkkejä niihin juuri perheessäni minulta kyseltiin, jonka takia tein aiheesta postauksen) ja olipa niistä yksikään tuolta listalta toivomani tai ei, kornia tai lapsellista, joulu on silti ehdottomasti minulle vuoden paras ja kaikista merkityksellisin juhla.

Ps. Joulupuu-keräys vastaanottaa paketteja mm. kauppakeskus Forumissa 20.12 saakka.

10 kommenttia:

  1. Tulleepa diippiä staffia nyt kerralla oikein useamman postauksen mitalla! :) Tämä hyvä, jatkakaa samaan malliin.

    VastaaPoista
  2. Ja vaikka sitä olisi minkälainen julkisuuden henkilö tahansa, niin luultavasti(!) heilläkin on vanhemmat/puolisot/isovanhemmat/ystävät ja ties ketkä, jotka haluaa ostaa niitä lahjoja, ja nimenomaan sellaisia, jotka on saajalle mieluisia. Silloin on ihan asiallista kertoa, mitä toivoo ja mille on käyttöä :)

    VastaaPoista
  3. Asiasta poiketen, minkä kokoiset onepiecit teillä on/oli ? Muistaakseni Pepillä ainakin oli ja itellekkin kun olen hankkimassa ja samaa kokoluokkaa Pepin kanssa niin mikä koko sinulla oli ? Meinaan, että mahtuu sitten varmasti päälle, eikä purista mahan kohdalta :D

    VastaaPoista
  4. Anonyymille.
    Mulla OnePiece kokoa L. Niissä on lähinnä se pituus se juttu. Kaikki on ympärysmitaltaan melko samankokoisia. Itse 172 cm pitkä ja painoa...no, paljon.

    VastaaPoista
  5. Ömmm, ei sitä tarvitse ulkomaille mennä nähdäkseen kurjuutta. Suomessa yhtälailla on "metsien miehiä" ja paljon. Heitä kuolee vuosittain nälkään ja paleltumiseen paljon, sekä tulee varmasti vielä kuolemaanki tulevaisuudessa, onneksi tosin helsingissä on asunto ensin projekti menossa ja miehet saadaan lämpimään.

    VastaaPoista
  6. Ihan mahtava kirjoitus Mimmi! Kiitos siitä! Myös Pepin edellinen postaus oli loistava! Näitä teidän juttuja on vaan aina niin mukavaa lukea välillä sopivasti asiaa ja välillä ihania joululahjalistoja, joista voi poimia itselleenkin sopivia toiveita, joita ei välttämättä muuten olisi keksinyt. Jatkakaa samaan malliin, mä tykkään!

    VastaaPoista
  7. Jotenkin teki mieli kommentoida,useaa kotimaista sisustus-muoti-lifestyle-blogia päivittäin lukevana,tätä lahjatoive-keskustelua. Ties kuinka moni bloggaaja on tehnyt viikon sisällä toivelistojaan ties mistä haluamastaan tuotteesta. Heitä ei kritisoida, tai niitä kommentteja ei julkaista. Jälleen kerran, hienoa, että MTL julkaisee kaiken tämänkin. Itsellänikin, 36-v mammalla, on omat toiveeni, vaikka en oikeasti niitä saa (just, se ihana timanttisormus..tai se kaunis luksuslaukku...). Hauskaa joulua kaikille ja löysentäkää sitä pipoa!!;)

    Marja

    VastaaPoista
  8. Kyllä meillä ainakin vanhemmat on hankkinut aina jtn kalliimpaa joululahjaksi lapsilleen.

    Ja sanoiko Mimmi, että ois halunnut noi kaikki jouluna? Ei! Siinä on vain ideoita joista poimia.

    VastaaPoista
  9. Moi! Pakko inistä täältä ruudun takaa,vaikka oma valintani olisikin säästää 20e/kk jos en nettiä käyttäisi. On kurjuutta suomessakin,jos osaa katsoa. Voisin viikoksi vaihtaakin paikkoja kodittoman intialaisen kanssa,mutta vain viikoksi.
    Mitä 20eurolla kaupasta saa? Jos tahtoo terveellisesti syödä niin ei sillä paljoa mitään saa. Makarooni yms täyteruokia joskus säästämisen toivossa syöneenä voin taata,että energiataso laskee sekä lihoaa.
    Entä terveydenhuolto? Oletetaan että olet työssäkäyvä,pienituloinen ihminen, eli maksat itse terveyskeskusmaksusi. Asian hoitamiseen kunnallisella voi mennä 5-6kertaa,joka olisi jo yhden yksityisen lääkärikäynnin verran rahaa. Palkasta ei paljon käteen jää,kun ainoat 'ylimääräiset tulot' voivat mennä tommoisiin. Eli teet töitä,olet elossa, mutta ei paljoa muuta.
    Yritän vain sanoa että ei ole aina lottovoittoa asua suomessa,vaikka täällä asiat olisivat Keskiarvollisesti hyvin, on porsaanreikiä minne ihmiset tippuvat.
    Hyviä juhlapyhiä silti,tykkään teidän blogista :)

    VastaaPoista

Hellurei ja hellät tunteet! KIITOS jo etukäteen kommentistasi!

Hey you! Please, leave a comment. We would really appreciate that! :)

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.