moretolove

white

white

tiistai 4. syyskuuta 2012

Berliinin vinkki 3 : Retki Sachsenhausenin keskitysleirille

Berliinipäivien viimeinen ja ehdottomasti raskain reissu, josta haluan teille kuitenkin vielä vinkata, tehtiin Sachsenhausenin keskitysleirille. Ne astetta kevyemmät reissuvinkit, joista olen jo kertonut voi vilkaista täältä ja täältä.

Otettiin ensin juna Berliinistä Oranieburgiin, matka kesti n. 45min. Junassa oli aikaa lueskella vähän kohteesta ja alkoipa tuo lähestyvä paikka jo sopivasti selkäpiitä karmimaan...

Tekohymyt?

Juna-asemalta itse keskitysleirille oli parin kilometrin kävely ja pitkin matkaa oli faktatauluja leiristä.


Kuoleman marssi

Leirin pohjapiirros. Tuota samaa nerokasta ja hyväksi havaittua kolmiomuotoa on käytetty muillakin keskitysleireillä.

Sisäänkäynti keskitysleirille

Työ vapauttaa

Näkymät muurien sisällä olivat melko vaikuttavat, kuvat puhukoon puolestaan.










Polttouunit

Ruumishuone

Kaiken kaikkiaan aivan kamala paikka ja viimeistään tuolla ihmiskohtaloita lueskellessa ja ruumishuoneissa ja kellareissa kierrellessä alkoi ahdistamaan ihan toden teolla. Lisää Sachsenhausenin meiningistä voi lukaista vaikka täältä. Minulla tämä oli elämäni ensimmäinen vierailu keskitysleirillä ja nytkin tätä kirjoittaessa alkaa se viha tuota älytöntä ja sairasta ideologiaa kohtaan nousemaan pintaan. Ajatus siitä sadastatuhannesta ihmisestä jotka tuolla on murhattu ja kuinka vähän aikaa tuosta loppupeleissä onkaan on jotain järkyttävää.

Leirille ei ole pääsymaksua, mutta suosittelen ottamaan opastuksen (joka tulee mielenkiintoisen näköisestä kuulolaitteesta) tai mahdollisesti varaamaan reissun ammattioppaan kanssa jo Berliinistä. Meillä mukana oli Maiski, joka oli jo aiemmin leirillä oppaan kanssa vieraillut, joten kuultiin paljon tietoa joka ilman opasta olisi jäänyt varmasti kuulematta. Suosittelen myös ottamaan mukaan evästä ja etenkin juomista, tuolla on todella kuuma, kun aurinko porottaa suoraan ja mitään kioskeja ei ole (siinä voikin sitten miettiä miltä tuntui työskennellä tuossa kelissä). Niin ja syömään ne eväät ennen tuonne leirille astumista, se tunne ruumishuoneella kiertäneestä muffinssista on kuvottava... Hyvät kengät ovat tietysti myös plussaa, sillä kävelyä tulee, tosin ihan hyvin selvisin Havaianaseillakin :) Kannattaa varata matkojen lisäksi aikaa kiertelyyn ainakin se pari tuntia, aika nimittäin hujahtaa tuolla ihmetellessä asioita museoissa, joissa muuten ei saa sisällä kuvata. 

Kaikenkaikkiaan kovasti ajatuksia herättävä paikka, kuka muu on vieraillut keskitysleirillä ja mitä ajatuksia nämä teissä herättävät?

19 kommenttia:

  1. Liiankin hyvin tuli tästä mieleen vierailu Dachaun keskitysleirillä Munchenin lähellä. Kamala kokemus.

    VastaaPoista
  2. ihan kauheeta ); jotain niin julmaa mitä ei sais olla tapahtunu tuo keskitysleiri !!

    VastaaPoista
  3. Olen käynyt tuolla kesällä 2008 ja mun matkakuvista löytyy tismalleen samoista paikoista otettuja kuvia kun noi sun. Ihan mielettömän vaikuttava kokemus, jota en varmasti unohda ikinä. Käytiin myös muissa paikoissa lähellä Berliiniä mutta ei ne jääneet samalla tavalla mieleen kuin tämä keskitysleiri, siellä asioita oikeasti mietti ja ajatteli. Nousee vieläkin karvat pystyyn! Meillä ei muistaakseni ollut opastusta mutta mukana ollut vetäjä oli käynyt aiemminkin ja kertoi juttuja ja käytettiin myös aikaa kaikkien niiden taulujen lukemiseen (vaikka osasta se tuntui puuduttavalta kun eivät osanneet englantia..) Mutta suosittelen muitakin käymään jos on kiinnostusta ja sattuu lomailemaan lähellä näitä paikkoja, saapa ainakin vähän vastapainoa normaalille lomariehumiselle!

    VastaaPoista
  4. Itse kävin vuonna 2012 saksassa dachaun keskitysleirillä ja aikalaklla samanlainenhan se oli kun tuokin. Ja nimenomaan koskettava ja ajatuksia herättävä. Kamalaa miten ihmisiä on aikoinaan kohdeltu :o mutta mäkin ehdottomasti suosittelen tälläista vierailua.

    VastaaPoista
  5. Samalla viikolla käytiin tuolla kuin tekin ja samat kuvat tuli otettua. Mutta muillakin keskitysleireillä käyneenä voisin sanoa, että tuo oli kyllä niin siistiksi siistitty, että ei siitä ihan kauheasti irti saanut. Valitettavasti. Sen sijaan Berliinin tekniikanmuseosta löytyi tämmöinen junanvaunu, jolla väkeä on kuljetettu leireille. Se oli kamala ja siitä aisti ne kaikki kauheudet.

    VastaaPoista
  6. Auschwitzissa käyty useamman kerran, kuvista päätellen tuo on vielä pahempi vaikka sanotaan että A on pahin. Olen pari dokumenttia nähnyt, kuinka esim. äidit ja pienet lapset tapettiin - se on aivan järkyttävää. Samoin kuin heidän käyttö sadististen kokeilujen koekaniineina.

    VastaaPoista
  7. Oon kans käyny tuolla Sachsenhausenissa ja kyllä veti hiljaiseksi...

    VastaaPoista
  8. Kylmät väreet tuli kun katselin kuvia, sillä on muutama tunti tullut vietettyä juuri samassa paikassa kaksi vuotta sitten. Huhhuh, sanattomaksi se paikka vetää!

    VastaaPoista
  9. Hei tehän ootte Miss mix:istä! :D Tosi kiva et löysin teijän blogin, jään ehdottomasti seuraileen! :)

    VastaaPoista
  10. Tiesittekö sitä että erään tietyn uskonnollisen ryhmän jäseniä myös vietiin Sachenhauseniin ja kuolemanmarssilla kaikki selviytyivät elossa, sillä he pitivät toisistaan huolta Sachenhausenin kuolemanmarssilla. Ryhmä tunnettiin violetista kolmiosta ja ovat tällä hetkellä muistaakseni Suomen kasvavin uskonto, käytännössä mukaan tulee joka vuosi lisää, myös muualla maailmassa. Jos siis joku tulee koputtelemaan ovelle tai pysäyttää kadulla, kannattaa kysellä uskonnon historiasta ja esim. natsivainoista, sillä nämä ihmiset mielellään kertovat siitä. Taisitte arvata jo jengin ;)

    VastaaPoista
  11. Itse kävin tuolla Sachsenhausenissa vajaa vuosi sitten ja kokemus oli todella aika mykistävä. Tosin meille sattui kylmä ja tuulinen sää ja koko porukka paleli ihan hulluna, mikä teki vierailusta vieläkin hyisemmän... Toinen aika läheisesti näihin liittyvä vierailukohde Berliinissä on juutalaisten muistomerkin alla sijaitseva museo. En muista onko sillä muistomerkillä jotain erikoisempaa nimeä, mutta se on siis sellainen alue täynnä kivisiä laatikoita (kuulostaa ehkä tylsältä, mutta nekin on oikeesti hienoja ;)) Ja siellä jossain niiden kivien lomassa menee tie sinne maan alle. Sinne museoon pitää muuten mennä turvatarkastuksen läpi, mutta ainakin omasta mielestäni se oli sen arvoista. Sieltä(kään) lähtiessä ei ehkä ole mikään kovin iloinen fiilis, mutta kyllä se pistää ajattelemaan.

    VastaaPoista
  12. Aina kun katson kuvia keskitysleireiltä tai luen holokaustista kertovia kirjoja, mieleen tulee aina vaan se, että miten ihmeessä aikakauden ihmiset ovat voineet antaneet tuon tapahtua? En voi tajuta.



    VastaaPoista
  13. Kyllä, aihe koskettaa monestakin syystä, eikä vähiten siksi että kaulassani roikkuu Daavidin tähti -riipus mummini vuoksi...

    Leireistä järkyttävimpiä oli Treblinka II, jossa murhattiin ainakin 800 000 ihmistä reilussa vuodessa. Leirin ainoa tarkoitus oli murhaaminen mahdollisimman tehokkaasti, jopa yli 10 000 ihmistä vuorokaudessa. Leiri naamioitiin työleiriksi paniikin välttämiseksi. Vankeja odotti uuden oloinen juna-asema, jonka lokeroihin jätettiin nimetyt arvotavarat mukamas säilytykseen. Sitten käskettiin riisuutua ja juosta äkkiä suihkuun; vartijat jopa hoputtivat sanomalla, että kuuma vesi loppuu kohta. Kuolleiden uhrien hävittäminen oli tehtävään valittujen juutalaisvankien osa.

    Uskomattominta oli kuitenkin se, että juuri nämä työhön määrätyt vangit lopulta kapinoivat onnistuneesti: elokuussa 1943 rakennukset sytytettiin palamaan ja 600 vankia karkasi. Leiri oli vielä jonkin aikaa auki, mutta kaasuttamisia ei enää tapahtunut. Itse asiassa alueelle istutettiin runsaasti lupiineja - toki natsihirviöiden toimesta mutta kuitenkin.

    Näitä hirvityksiä lukiessani ajattelen sittenkin: entäs jos aina onkin toivoa? Entä jos ei tarvitsekaan suostua myönnytyksiin ja pikkuhiljaa huomata, että maailma onkin muuttunut painajaiseksi? Entä jos muutaman ihmisen rohkeus on sittenkin tarpeeksi muutokseen? Mitä meillä on, jos ei toivoa paremmasta?

    VastaaPoista
  14. Hei,
    olen käynyt tuolla DDR:n aikaan ja kerran sen jälkeenkin. Ahdistava paikka!
    Lukekaapa kirja "Poika vihreässä pyjamassa", siitä on tehty myös elokuva. Todella vaikuttava kirja ja elokuva!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pienenä korjauksena: kirjan nimi on poika raidallisessa pyjamassa. Sekä kirja että elokuva ovat todella koskettavia ja hyviä! :)

      Poista
  15. Minne jäivät liittoutuneet, kun he tiesivät tasan tarkkaan keskitysleireistä ja mitä juutalaisille käy? Ehkä heidän apu olisi todellakin pelastanut tuhansien juutalaisten henget, mutta ei, ei se ollut heillä tärkeää, kun keskitysleirit eivät olleet uhka heille. Herää vain hieman kysymyksiä.

    Ja mielestäni ihmiset eivät muutu melkein lainkaan. Ihmiset kehittyy teknlogiassa yms, mutta ihmisluonto säilyy raakana. Ihmiset kauhistelee keskitysleirejä, se on ymmärrettävää ja silti ihmisiä kuolee sodissa joko sotilaina tai siviileinä - se ei silti vaikuta melkein kehenkään, ei ainakaan meille pohjoismaalaisille.
    Ja miten keskitysleirit voivat olla toisiaan pahempia paikkoja? Kaikki ovat yhtä pahoja, eikä niitä mielestäni pitäisi verrata asteikolla "pahimmasta pahimpaan."

    VastaaPoista
  16. Itse olen käynyt samaisessa paikassa viime syksynä. Ahdistavaa oli kaiken kaikkiaan, ahdistavimmat yksityiskohdat olivat eristyssellien seinillä olleet vankien kuvat, polttouunit ja "lääkärin" parakki, etenkin testikammio. Itku ei ollut kaukana kirjoitettuja tekstinpätkiä lukiessa.

    Silmät avaava kokemus oli kaiken kaikkiaan, pisti jälleen elämän tärkeysjärjestystä uusiksi.

    VastaaPoista
  17. Rippileirini Puolassa nyt tänä kuluneena kesänä sai mut tajuumaan miten kamalia nuo keskitysleirit ovat, sillä kävimme Auschwitsin keskitysleirillä ja Auschwitz 2 eli Birkenaun tuhoamisleirillä.

    Päivä kului vedet silmissä kulkiessa kun näki ympärillä ihmisiä joista osa itki. Se tunne oli niin vahva että se tarttui melkein itseenkin. Itse olen vasta 15 vuotias nuori tyttönen ja en osannut kuvitella kovin hyvin noille keskitysleireille niitä ihmisiä vaikka hyvin tiesin mitä kaikkea siellä oli tapahtunut.

    Oli kyllä todellinen kokemus käydä rippileirillä noissa kyseisissä paikoissa. Onneksi nuo kamalat ajat ovat takanapäin vaikka ei siitä tosiaan olekkaan niin hirveen pitkää aikaa.

    VastaaPoista
  18. I live in Poland! In Poland, there were many German concentration camps: (

    [*]

    VastaaPoista

Hellurei ja hellät tunteet! KIITOS jo etukäteen kommentistasi!

Hey you! Please, leave a comment. We would really appreciate that! :)

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.