moretolove

white

white

lauantai 15. syyskuuta 2012

More To Loven harjoittelija Tiina

Ajattelin kertoa teille hieman itsestäni, koska kuitenkin tulen olemaan tiiviisti mukanan MTL-jutuissa työharjoittelijan ominaisuudessa jouluun asti.

Olen siis 24-vuotias opiskelija/harjoittelija/ilta- & viikonlopputöitä tekevä nuori nainen Helsingistä. Asustelen tällä hetkellä Töölössä hurmaavan poikakumppanini kanssa. Opiskelen HAAGA-HELIA:n ammattikorkeakoulussa ja suuntautumisenani on myynti ja markkinointi. Aiempana koulutustaustana on lukio sekä taloushallinnon merkonomin opinnot. Opiskelujen ohessa olen tehnyt ilta- ja viikonlopputöitä Sport-muodin myyjänä n. 15 tuntia viikossa kohta melkein kahden vuoden ajan.

Juuri ennen harjoittelun alkua piti käydä Bulgariassa latautumassa syksyä varten.

Aloitin opiskelun HAAGA-HELIA:ssa tammikuussa 2010 ja valmistun toivottavasti ensi keväänä tradenomiksi. Valmistumisen esteenä on vielä kaksi suorittamatonta kurssia, perustyöharjoittelun raportti, syventävä työharjoittelu (jota siis nyt suoritan) sekä opinnäytetyö. Kaikki asiat ovat ainakin jossain määrin työn alla, joten saisi tapahtua jotain hyvin merkillistä jos en ensi keväänä valmistuisikaan.

Opiskelut ja työ vievät suuren osan ajastani, joten vapaa-aikaa tuntuu välillä olevan niukasti. Kun sitä kuitenkin löytyy, niin aika vierähtää mm. blogeja seuraillen sekä tv-sarjojen parissa. En katso televisiota juurikaan, mutta tiettyjä sarjoja seuraan joko netin kautta tai kokonaisina tuotantokausina. Tällä hetkellä Modern Familya on tullut katsottua joka ilta muutama jakso. Paras sarja pitkään aikaan! Salilla tulee myös piipahdettua ajoittain ja ryhmätunneista etenkin hot jooga on yksi lemppereistani.

More To Loven työharjoittelijaksi päädyin vastaamalla tyttöjen hakemukseen. En siis ollut tavannut Mimmiä ja Peppiä koskaan aikaisemmin. Nähdessäni Facebookissa, että MTL etsii harjoittelijaa, olin muistaakseni juuri matkalla koululta kotiin. Tuli muuten pikkasen kiire lähettämään sähköpostia, koska tämä vaikutti sellaiselta unelmien harjoittelupaikalta. Hakemusmeilin väsäsin suhteellisen nopeasti ja siitä tuli melko virallisen oloinen. En uskaltanut vielä revitellä, koska kyseessä oli kuitenkin tavallaan työhakemus. Kerroin vähän opiskelu- ja työtaustoistani sekä minkälaisia projekteja olen koulussa viime aikoina työstänyt. Liitteenä oli CV. Lähetettyäni sähköpostin alkoi odottaminen. Mietin että tuliko hakemuksesta kuitenkin liian virallinen ja ettei persoonani erottuisi sen kautta tarpeeksi.

Muutaman päivän päästä Facebookiin tuli kaveripyyntö Mimmi More To Lovelta ja aavistelin sen lupailevan hyvää. Pian Mimmiltä tulikin jo viestiä, että vaikutan sopivalta tyypiltä ja he haluaisivat Pepin kanssa tavata minut. Tapaaminen sujui hyvin ja sovittiin, että kesän jälkeen aloitan harjoittelijana heille. Tässä sitä nyt ollaan. Tämä ei varmasti ole se kaikista perinteisin tapa suorittaa työharjoittelua, mutta mielestäni tämän harjoittelun kautta saan todella hyvät valmiudet työelämään alalla. Harva pääsee suoraan keskelle kaikkea häppeninkiä ja tekemään töitä laidasta laitaan. Olen jo nyt päässyt tekemään yhteistyötä useiden merkittävien yritysten kanssa ja tavannut monia, suhteiden luomisenkin kannalta, tärkeitä ihmisiä. Kun ensi keväänä valmistun ja lähden etsimään vakituista työpaikkaa, olen varmasti tyytyväinen CV:ni kattavuuteen.

Suosittelenkin kaikille työharjoittelua suunnitteleville, että pyrkikää löytämään sellainen paikka, jossa pääsee tekemään mahdollisimman erityyppisiä juttuja. Ainakin omassa koulutussuuntautumisessani hyväksytään lähes mikä tahansa asiakaspalveluun liittyvä työtehtävä jopa syventäväksi harjoitteluksi. Tämä toki helpottaa harjoittelupaikan löytämistä merkittävästi, mutta kannattaa miettiä asiaa tuleveisuuden kannalta. Itse en ainakaan olisi saanut nykyisestä ilta-/viikonlopputyöstäni oppimisen kannalta mitään uutta irti, vaikka olisinkin voinut varmaan suorittaa harjoitteluni siellä. Olen todella tyytyväinen etten tyytynyt helppoon ratkaisuun, vaan kokeilin jotain täysin uutta ja erilaista. Pitää uskaltaa uskaltaa! :)

Minkälaisia harjoittelupaikkoja teillä on ollut ja onko niistä ollut hyötyä myöhemmin työelämässä? Tai jos työharjoittelu on vasta edessä, niin minkälainen olisi unelmien harjoittelupaikka?

Terkuin: Tiina

15 kommenttia:

  1. Mä opiskelen viimeistä vuotta (voi luoja että tuntuu hyvältä sanoa se :D) HUMAKissa nuorisotyön ja kansalaistoiminnan koulutusohjelmaa eli musta tulee yhteisöpedagogi. Oon tehnyt nyt kaks harjoittelua ja teen vielä kolmannen mun kotilippukunnalle, partiojuttuja siis. Ensin ajattelin että teen ne vaan siksi, että ei tarvii käyä säännöllisessä päivätyössä vaan voi olla kotona (mulla on kohta vuoden ikäinen vauva), mutta nyt kaks harjoittelua onkin osoittaneet että näistä on saanut tosi paljon irti! Mun harjoitteluohjaaja eli meiän lpkj on tosi vaativa, ja oikeasti haluaa että mä paitsi valmistun, myös pääsen kehittään omaa ammattitaitoa mahollisimman hyvin. En oo missään kurssilla ikinä oppinu koulussa niin paljon kuin viime kesän harjoittelussa :) Ihan huippua. Mun kokemuksen mukaan harjoittelun vaativuus ja sitä kautta hyöty tulevaisuuteen nähden on tosi paljon kiinni paitsi itsestä, myös harjoittelupaikasta. Jotkut paikat tuntuu nakittavan opiskelijoille vaan kaikki maholliset paskahommat, riippumatta siitä mitä siellä harjottelussa oikeasti pitäis oppia ja tehä. Ja sit vastapainona on nää joissa tunnit paukkuu yli ja oma ammattitaito kasvaa kohisten!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hienoa että olet jaksanut puurtaa opintoja eteenpäin äitiyden tuomista haasteista huolimatta! Partiotoiminta on mun mielestä nuorisotyötä parhaimmillaan. Sitä kautta annetaan hyviä eväitä elämään ja kiva että sinä olet saanut siitä työnäkin paljon irti.

      Poista
  2. Kannatan kaikkien koulusta valmistuvien hankkimaan kunnon harjoittelupaikat opiskelun aikana. Itse en löytänyt omien opiskelujeni aikana kunnon harjoittelupaikkoja enkä siten hyötynyt niistä valmistumisen jälkeen. Monella opiskelukaverillani kävi niin hyvä säkä että he pääsivät valmistumisen jälkeen suoraan töihin harjoittelupaikkaansa. Itse en päässyt, eikä harjoitteluista ollut niin suurta hyötyä että olisin muutenkaan työllistynyt niiden ansiosta. Tässä on nyt sitten oltu pätkätöissä ja työttömänä vuorotellen valmistumiseni jälkeen jo 8 vuotta! Ei paljon naurata. :/ Joten panostakaa nuoret siihen, että hankitte kunnon työharjoittelupaikat! Sellaiset missä voisitte kuvitella työskentelevänne jatkossa tai muuten työllistyisitte niiden ansiosta. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Etenkin viime aikoina harjoittelupaikkoja on ollut tarjolla nihkeästi. Tosin paljon on kiinni myös omasta asenteesta, että saako sellaisen harjoittelupaikan josta on myöhemmin hyötyä. Opiskellessani merkonomiksi suoritin harjoitteluni palkattomana samassa paikassa jossa nykyään teen iltatöitä. Harjoittelun ja työnhaun välissä oli useampi vuosi, mutta edelleen pomo muisti minut ja palkkasi samantien. Joskus kannattaa siis vähän uhrautua ja antaa työpanoksensa käyttöön, vaikkei saakaan siitä rahallista vastinetta. Myöhemmin se saattaa palkita. :)

      Poista
    2. Pakko kysäistä uteliaana tällaista: Oletko siis nyt More to Lovella kuitenkin palkallisena, vai ilmaisena harjoittelijana?

      Itse vastustan ilmaistyötä. Nojoo, alussa ei toki kuulukaan saada täyttä palkkaa ammattilaiseen verrattun., Mutta ei myöskään elää orjapalkalla tai ilmaiseksi. (Etenkin, kun meillä nuo harjoittelut pitää suorittaa kesällä ja ruokaakin olisi saatava.)

      Poista
    3. En saa työstäni rahallista korvausta. Tämän tyyppisessä työssä se on minulle ihan ok, koska saan harjoittelusta muita etuja. Nostan kuitenkin harjoittelun ajalta opintotukea ja vuositulorajani paukkuvat luultavasti yli jo ilman harjoittelupalkkaakin.

      Poista
  3. Olen valmistunut lähihoitajaksi lasten -ja nuorten koulutusohjelmasta. Harjoittelupaikkojani ovat olleet päiväkoti ihan pienempien sekä eskareiden kanssa, ala-asteella kakkosluokassa, myös muissakin luokissa olen ollut, vanhusten kotipalvelussa sekä kehitysvammaisetn työkeskuksessa.

    Kaikissa paikoissa olen tykännyt olla, mutta niistä en siinä mielessä ole hyötynyt, että olisin mihinkään paikoista päässyt töihin. Mutta tällä hetkellä olen ollut kotihoidossa ja vanhusten päivätoiminnassa töissä, joten kokemus vanhusten parista auttoi hiukan minua pääsemään näihin paikkoihin sijaiseksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ainakin olet nähnyt minkälaista eri paikoissa on, joten harjoittelujen kautta on varmaan hahmottunut ajatus siitä mitä oikeasti haluaisit tehdä työksesi. Sijaistaminen on hyvä alku vakkaripaikkaa hakiessa, kun on edes hieman jalka oven välissä. Toivottavasti löydät unelmaduunisi! :)

      Poista
  4. mukava kirjoitus! Olen kuullut että Haaga Helia on hyvätasoinen AMK ja että valmistumisen jälkeen on hyvät yhteydet työelämään!
    tsemppiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen kyllä ollut todella tyytyväinen kouluvalintaani. Toisaalta en malta odottaa päästä sieltä aikanaan myös pois. :)

      Poista
  5. Yläasteella olin työharjoittelussa viikon dementia vanhain kodissa ja 2 viikkoa Tiimarissa. Vanhainjkodissa oli ihan kivaa. Olin porukassa joka liikuttaa vanhuksia. Tiimarista en tykännyt ollenkaan. Kaikkea pientä sälää. Koko harjoitteluni aikana oli Penkojaiset ja voi luoja kun joka ikinen päivä piti kahden pöydän tavarat siirtää paikasta A paikkaan B ja yks sanoo vie pöytään A ja toinen sano että pöytään B ja sitten joku tulee valittamaan kun on väärässä pöydässä. Myös laarien järjestäminen on kammottavaa kun laari sotkeutuu heti ensinmäisen penkojan jälkeen.
    Ammattistartilla olin sitten 2vko Eläinkauppa 4Petsissä ja 3vko Suomalaisessa kirjakaupassa. Rakastan eläimiä ja olisin toivonut siitä jotain mutta häkkien putsaus ja purujen laittaminen oli kamalaaa. Laitoin aina joko liikaa tai liian vähän puruja. Liika tai liian vähän ruokaa... Suosikkini oli sitten Suomalainen Kirjakauppa. Oli mukavaa porukkaa ja koska rakastan kirjoja, tavaroita ulos purkiessa lueskelen samalla taka-kansia ja löysinkin pari uutta kirjaa. myös ihmiset siellä oli kivoja. Työviikon jälkeen sain valita 3 kirjaa. En kehdannut kovakantisia pyytää niin 3 pokkaria sitten. Sinne menisin mielläni uudestaan. Nyt on edessä ensikuussa ensinmäinen ihan kunnon Amiksen työharjoittelu. Ensinmäinen pitää olla tietty paikka eli Kaupukimittaus osasto. Se missä kunnassa sen tekee, ei ole väliä. Itse Helsingissä asuvana en pääse helsinkiin harjoitteluun kun 2 luokkalaistani on ottanut ne paikat. Itse joudun sitten menemään Espooseen mutta onneksi paikka on junaradan vieressä. Jännittää kyllä pikkjuisen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itsekin olen vähän sellainen jännittäjätyyppi, mutta harvoin eteen on tullut tilanteita joista ei olisi jälkikäteen jäänyt hyvä fiilis. Kauppaopiston työharjoittelussa työskentelin myös kirjaosastolla ja se oli aika haastavaa, koska ihmiset yrittivät löytää kirjoja periaatteella "No se sellainen dokkari, jossa tapetaan se yksi tyyppi." Onneksi ajan kanssa sentään oppi vähän tuntemaan valikoimaa. Jos et suorita kirjakaupassa harjoittelua, niin ainakin voit harkita joulu- tai kesäapulaisen paikkaa ja mahdollisesti myöhemmin työllistyäkin sitä kautta.

      Poista
  6. Täällä takana vaatetusompelijan tutkinto! Olen kuitenkin enemmän tuunaaja/värkkääjä/askartelijapaskartelija kuin elegantti ateljeeompelija, joten painotin tutkintoni ajan kaikki mahdolliset harjoittelut ja projektit asiaskaspalvelun puolelle, ehdin siis heilua työssäoppimisjaksojen aikana mm. Halosen ja Jack & Jonesin kassoilla. Vika harkkapaikkani oli KappAhl (valmistuin tän vuoden toukokuussa) josta sain kanssa kesätöitä, nyt sitten on tullut jo arki vastaan eli teen n. 1 vuoron viikossa extraajana ja muuten on sitten työnhaku ankarasti päällä.

    Suosittelen kyllä miettimään niitä harjoittelupaikkoja ihan ajatuksella, eikä vaan tyyliin "kuhanjostakinsaannepisteettaiviikot" etenkin jos tulevaisuudensuunnitelmat on vähänkään selvillä :-) Omien harkkapaikkojeni ansiosta CV:stä löytyy mukava annos asiakaspalvelua ja useamman työnantajan suositukset, joten hyvillä mielin jaksaa naputella hakemuksia päivät pitkät vaikka välillä ketuttaakin. Kyllä minua se oma duunipaikka jossain odottaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaupan ala on nuorille tosi hyvä lähtökohta työnhakuun, koska asiakaspalvelutaito ei mene koskaan hukkaan. Negatiivinen puoli on kuitenkin vakituisen työpaikan saamisen haastavuus. Yritykset mielummin tekevät määräaikaisia sopimuksia, mikä tuo työntekijän elämään haasteita kun ei voi olla varma tulevaisuudesta. Tosin jos on valmis joustamaan työsopimuksen suhteen, niin hyville tyypeille löytyy aina paikka. Niin varmasti myös sinulle! :)

      Poista
  7. Mulla on ollut varmaan miljoona työharjoittelu paikkaa. Peruskoulussahan oli niitä taksvärkkipäiviä jolloin olin mm. koulussa ja isän toimistossa. TETissä olin Prismassa ja kirjastossa. Lukiosta valmistuttani oli työkkärin harjoittelussa kouluavustajana. Amiska aikana oli monessa eri ravintolassa. Yliopistoaikana oli yo:lla harjoittelussa ja yliopiston jälkeen olen ollut työkkärin jälkeen harjoittelemassa MLL:llä ja tutkimuslaitoksessa. Nyt pitäisi kevääksi löytää harjoittelupaikka sihteeriopintoihin. Kyllä minä olen palkkaaki saanut, vaikka olen harjoitellutkin paljon :D

    VastaaPoista

Hellurei ja hellät tunteet! KIITOS jo etukäteen kommentistasi!

Hey you! Please, leave a comment. We would really appreciate that! :)

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.