moretolove

white

white

perjantai 28. syyskuuta 2012

Perjantai-Jyypi

Muutamat teistä onkin jo kyselleet Jykän perään, joten täältä pesee Jyypiä (ja minua) perjantain kunniaksi kaikille :) 

Syy miksei Jykä ole hetkeen näkynyt blogissa, on yksinkertaisesti se, että jos olen ollut kotona niin ollaan oltu joko ulkona lenkillä (pimeessä) tai muhjotettu sohvassa sisällä (pimeessä). Matti ikuistikin sohvasta tällä viikolla yhden meidän halailusession, tuo poika kun tuppaa olemaan melkonen sylikoira! Ihan hullua kuinka nopeesti aika menee, vastahan se meille tuli ja nyt siitä on jo yli vuosi! On herra hieman kasvanut vuodessa, nyt tuli hillitön ikävä tuota ihan pikkuruista mopsivauvaa...

Jykä on hieno mies, se tykkää pölliä hiuspompuloita ja tiputtaa kaikki tyynyt alas sohvalta. Jos tärkeitä papereita saattuu olemaan sohvalla, niin Jykä arkistoi pikkutassuillaan ne välittömästi. Lempipuuhaa on myös piilotella pankin avainlukulistat erinäisiin paikkoihin. Jos Jyrki ei saa tarpeeks huomioo niin se tulee makamaan läppärin päälle ja sitten on pidettävä halailutauko. Päivisin Jykä kalastelee etenkin kyniä olohuoneen pöydältä ja pysähtyy paikalleen, kun sille sanoo ODOTA :D Jykällä on aina paha tapa hiippailla yläkertaan, jonne ei olisi lupa mennä ja varastaa sieltä tavaroita. Jyrki tosin jää yleensä yläkerrassa kiinni, kun kynsien tipsutus kuuluu laminaatilla, tästä hän onkin saanut miehisen lempinimen Tipsu :D . Jykän lemppari-lelu on Pasi-nalle jota etitään aina porukalla ja myös muovipulloilla on tosi kiva leikkiä, välillä tosin menee ymmärryksestä yli miksi pulloa ei saa varastaa kesken kaiken. Jykä myös saalistaa ja väijyy Angry Birds-lintuja ja possuja, etteivät ne vaan huomaa, että hän on tulossa... :D

Minun paheena puolestaan on ostaa Jykälle kaikkea kivaa niin E-baysta kuin eläinkaupoistakin :D Niin ja onhan se aikamoinen sankari välillä, sulattaa nimittäin sydämen alta aikayksikön, vaikka olisi tuhmuuksia tehnytkin...
 











Nyt pakataan myös Jykä autoon ja lähdetään mökille itärajan tuntumaan, nimittäin Parikkalaan. 

Paljon rakkautta muillekin karvakorville sinne! Minkälaisia turrukoita sieltä muuten löytyy? :)

17 kommenttia:

  1. Vooi kun Jykä on sulonen ! Ja sä Mimmi oot kaunis !(: Kyllä huomaa, että Jykä nauttii olostaan sun kanssa(: Loistavaa syksyn jatkoa sulle ja Mimmille (ja Jykälle, tottakai) !

    VastaaPoista
  2. Ihana toi tokavika kuva :D Ja meiltä löytyy Shetlannin lammaskoira. Välillä sekin tunkee kuononsa näpppäimisön päälle. Siskon koira tosin vielä pahempi huomion hakija.

    VastaaPoista
  3. Täältä suunnasta löytyy kaksi mopsipoikaa. Toinen on 5-vuotias rauhallinen tapaus ja toinen 1-vuotias adhd-tapaus. Hieman eri kastia nämä yksilöt. Molemmat rakastavat rapsutusta ja ovat todella hellyydenkipeitä :)

    VastaaPoista
  4. Täältä ainakin löytyy kaksi maailman ihaninta kollia. <3 ja toinen on vasta ihan vauva. Mamman kullat.

    VastaaPoista
  5. Täältä ei valitettavasti löydy yhtään karvaturria, tulevaisuudessa sitten. Haluan hauvavauvoja! :) Jykä on kyllä niiiiiin valloittava!<3

    VastaaPoista
  6. Mopsit on mahtavia kun ne näyttää aina sellasilta: hei pliiis, tiiän että oon ihana mutta leave me alone!!! Haha huippuja<3

    VastaaPoista
  7. Munkin suvulla on mökki Parikkalan lähellä, Niukkalassa. Meidän mökki tosin on vielä enemmän kuin itärajan tuntumassa, se on ihan rajavyöhykkeellä ja Venäjä on kivenheiton päässä :)

    VastaaPoista
  8. Ihana hauva, mopsit on niiiiin hellyyttäviä <3 uskomatonta, oon aina tienny että Parikkala ja etenkin Uukuniemi ovat mökkiläisten ja lomailijoiden suosiossa, mutta en arvannut, että siekin vietät täällä aikaa :) Kiva, että täällä meillä käy myös useampiakin julkkiksia, jos näin saan tituleerata sinua :)

    VastaaPoista
  9. Yybersöpö Jykä! <3

    Meiltä (taino, mun äidin tyköä, mutta melkeen naapurista kuitenkin!) löytyy armasrakas tassusankari Ruusa. Rotu on cairninterrieri ja ikää kohtapuoliin kaks vuotta. Se turrikka on kyllä mullistanut sekä omistajiensa että lähipiirin elämän ihan totaalisesti, vaikka vannoivat mokomat ettei koiraa tuu ennen eläkevuosia....noh, vaan 15vee etuajassa! :-D

    Ruusalla on sellaset satamiljoonaa lempinimeä (Ruskapulla, agentti Rusovitz, Karvalaukku (tää on äidin....), Nassukka, Ruusukaali, Pumpuli, Riesa, Russunmussun yms :-D) ja se diggailee kanssa noita ponnareita, jos istut sohvalla tukka kiinni niin ihan varmasti tulee vartin sisään kököttämään sinne selkänojalle ja nakertamaan kampauksen pilalle.

    VastaaPoista
  10. Toi vika kuva on vain niin hellyyttävä, että sydämeen ihan koskee! <3

    Meillä on kotona erilainen karvaturri, nimittäin kissa. Itse olen henkeen ja vereen kissaihminen mutta kyllä myös pidän koirista. Meillä on aina kotona ollut kissoja, enemmän tai vähemmän. Tämän hetkinen kissa, Kalle on ollut nyt meillä kuusi vuotta. Muistan vieläkin sen päivän, kun Kalle tuli meille. :) äiti on kuitenkin hemmotellut piloille koko kissan! :D se nukkuu useimmat yöt äitin ja iskän keskellä sängyssä. Joskus äiti kertoo, että hänen täytyy mennä toiseen huoneeseen nukkumaan kun kissa ja mies vie kaiken tilan ja kuorsaavat vielä kaupan päälle. :D

    VastaaPoista
  11. Meillä täällä mopsukka myös, tyttö ja fawn-värinen. Koira on kyllä arjen ilo, nauretaan sen tempauksille melkein joka päivä, kun millon se tippuu mistäkii. Tytteli on saanut lempinimen "kipusikapusi" koska se kiipeilee kaikkialle - huonolla menestyksellä aika usein, mutta se ei lopeta yrittämistä. Lisäksi typyä on helppo huijata, joten ilkeänä äitinä sitä teen koko ajan :DDD

    VastaaPoista
  12. JYRKI!siis eikää! mistä tää nimivalinta? aivan huikee nimi, oikeesti!!!! :) Mun sydän kirjaimellisesti suli kun näin nää kuvat. awwwwwws. <3 rakkautta!

    VastaaPoista
  13. Vanhempani ovat aina vannoneet mopsien nimeen (heidän ensimmäinen koiransa oli pieni fawn tyttömopsi Tutu). Oma ensimmäinen koirani oli myös mopsi, olin itse vielä pikkutyttö (4v?) ja halusin kovasti koiran ja Noppi-mopsi olikin kerran auton takapenkillä odottamassa kun isi haki mut tarhasta. Tätä rakkautta kesti 12 vuotta <3 Vieläkin ikävä, vaikka poisnukkumisesta on aikaa jo melkein 8 vuotta. Ja eihän ilman mopsia voi elää ja siitä todisteena vanhempieni luona tepastelevat mustat mopsukkaiset Pontus (7v. poika) ja Lola (5v. tyttö). Lola on linssilude ja sylikoira, joka tykkää haukkua tv:lle varsinkin jos siellä näkyy muita eläimiä. Pontus räyhää pihalla kaikille (ja kaikelle), mutta sisällä on niin kiltti ja vauva, että oksat pois :) Itsellä myös suunnitelmissa joskus mopsi (tällähetkellä kaksi kissaa, jotka pelkäävät koiria, hieman arveluttaa kun mopsien silmät ovat vähän onnettomuusalttiita...).

    Mopsit vaan on niin <3

    VastaaPoista
  14. Oi miten hauska lukea koirajuttuja, ihania kuvia *_* Itselläni on karvavauvana kahdeksan kuukautta vanha shetlanninlammaskoirapoika, jolla riittää energiaa ja kaikki pitäisi syödä mitä näkee. Olen kanssa kova hemmottelemaan sitä tilailemalla ja ostelemalla kaikkea, sekä leluja että herkkuja. Joka aamu saan herätyksen naamanuolemisella vaikka tahtoisin aina vielä vähän nukkua :D Mutta ei siinä pysty kun toinen pyörii pään ympäri kieli viuhtoen milloin nenässä ja milloin korvassa <3

    Ennen meillä on ollut kissoja ja oonkin pitänyt itseäni kissaihmisenä, mutta kaverini hankki itselleen koiran ja siinä sitä sitten mentiin... :)

    VastaaPoista
  15. Voii, ihana tuo teidän turre :) <3 Pienet koirat on ehlkä söpöimpiä :)
    Täälläpäin pieni persikan värinen puudeli ja hänen pikkuinen schipperke-herransa :)

    ps. Teidän blogia on muuten tuhat kertaa kivempi lukea kuin muita ns. muotiblogeja. Ei elämä ole niin vakavaa :) Kiitos kaikesta innostavista kirjoituksista :)

    VastaaPoista
  16. Moikka, mä olen esitellyt minun turrukoitani tässä -> http://fuksianpunainenlanka.blogspot.fi/2012/09/kissani-mun.html

    VastaaPoista

Hellurei ja hellät tunteet! KIITOS jo etukäteen kommentistasi!

Hey you! Please, leave a comment. We would really appreciate that! :)

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.