tag:blogger.com,1999:blog-8047598681502366545.post2184821210229502700..comments2012-02-22T20:59:49.195+02:00More To Love!-Mimmihttp://www.blogger.com/profile/08267555669009421686noreply@blogger.comBlogger62125tag:blogger.com,1999:blog-8047598681502366545.post-23424258335030848072012-02-22T20:52:21.573+02:002012-02-22T20:52:21.573+02:00Erosin 2,5 vuotta kestäneestä suhteesta viime kesänä. Ero tuli minun aloitteestani, koska koin olevani yksinäinen vaikka olinkin suhteessa.<br /><br />Erosta lähtien näimme monta kertaa viikossa. Kavereina. Pari kuukautta eron jälkeen alkoi tuntumaan, että olin tehnyt väärän valinnan. Että ei olisikaan pitänyt ehkä erota. Oltaisiinko voitu saada hommat toimimaan, jos en vain olisi jättänyt häntä? <br /><br />Otin asian puheeksi hänen kanssaan ja sanoin, että haluaisin palata yhteen. Hän sanoi sen olevan maailman paras asia. Suhde ei kuitenkaan kestänyt kuin kaksi viikkoa. Sen jälkeen hän sanoi, ettei asiat tunnu samalta kuin ennen. Että olenkin hänelle vain pelkkä kaveri. Sydämeni särkyi. (Olemme molemmat jo aikuisia ihmisiä) Muut sanovat, että mies on vain sekaisin tunteissaan, mutta minulle se on aivan sama. En saa olla hänen kanssaan. Tiedän mitä rakkaus on. Olen oppinut sen tämän menetyksen kautta. <br /><br />Rakkaus on maailman paras asia. Se on sitä siitäkin huolimatta että se satuttaa joskus niin että makaa vain sängyssä ja itkeä vollottaa niin lujaa ja niin kauan, että naapuri soittaa poliisille.<br /><br />Olen treffannut eron jälkeen muutaman erityisen mukavan miehen kanssa, mutta jotenkin en pysty ajattelemaan, että alkaisin vakavempaan heidän kanssaan. Mutta sen olen tehnyt heille myös selväksi. Tunteilla leikkiminen ei kuulu tapoihini, nykykulttuurista huolimatta.<br /><br />Kiitos Peppi tästä tekstistä.<br /><br />RAKASTAKAA TOISIANNE JA OLKAA AITOJA ! &lt;3Tyttö Pohjoisestanoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-8047598681502366545.post-91178947097701944912012-02-03T13:42:14.861+02:002012-02-03T13:42:14.861+02:00Kommenteissa pohdittiin sitä, että mistä tää &quot;Katellaan&quot;-kulttuuri syntyy. En nyt tiedä kiinnostaako ketään mun analyysi mutta teen sen silti. :D<br /><br />Yksi syy on ainakin matkapuhelimet, kaiken voi perua niin helposti ja ilmottaa että nyt tulikin esteitä. Ennen matkapuhelimia oli vaan yksinkertaisesti PAKKO sopia asioista sitovasti, monta päivää etukäteen. Eihän toista voinut jättää pakkaseen odottamaan. :D<br /><br />Ja sitten toinen pointti. Nykyihmisillä on yksinkertaisesti liikaa vaihtoehtoja kaiken suhteen. Me nähdään telkkarissa, miten Sinkkuelämäässä Carriella on miljoona miestä, ja se on niin kaunis ja COOL. Me halutaan itekin olla sellasia! Ja leffoissa on täydellisiä, komeita, hauskoja, upeita miehiä. Kai mullekin löytyy jostain tollainen, kun tässä leffassakin tolla on?<br /><br />Ihmiset kuitenkin syvällä sisimmässään haluaa löytää sen oikean ja kestävän rakkauden. Mutta sitten vaikka sen löytääkin, nykyihminen miettii, että &quot;Onko tuolla jossain ulkona jotain parempaa?&quot; ja sitten ahdistuu siitä ettei ole kokeillut kaikkia maailman miehiä, jos vaikka sattuis löytyy vielä joku parempi.<br /><br />Heh. Ei mulla muuta. :D<br /><br />Rakkaus rulaa.Anonymousnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-8047598681502366545.post-3252665331474220372012-02-02T19:47:30.639+02:002012-02-02T19:47:30.639+02:00Se tapa, jolla kirjoitat, tulee sydämestäsi, kokemuksestasi, aidosta ihmisestä. <br /><br />Veti ihan hiljaseks taas sun syvällisempi kirjotus. <br /><br />Paljon rakkautta sinne!Anonymousnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-8047598681502366545.post-56171583560818570472012-02-02T19:38:46.160+02:002012-02-02T19:38:46.160+02:00wow! kaveri kehu tätä blogia mulle mutten tajunnu että tää on näin loistavan mahtavan ihmeellinen! aivan uskomattoman totta tää postaus! ja kiitos teille, inspiroiduin tästä blogista todella :)Neahttp://www.blogger.com/profile/08806772851079276938noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-8047598681502366545.post-15559788904282519002012-02-02T17:50:14.952+02:002012-02-02T17:50:14.952+02:00Oon monta kertaa miettinyt samaa, miksi pitää esittää jotain tai yrittää miellyttää jotakuta, jotta kelpaisi. Ihmiset eivät uskalla olla omia itsejään ja näyttää tunteitaan. Kyyneleet silmissä luin tätä.Anonymousnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-8047598681502366545.post-33662689607470701822012-02-02T17:41:59.589+02:002012-02-02T17:41:59.589+02:00♥Anonymousnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-8047598681502366545.post-81129742448626342842012-02-02T17:27:59.668+02:002012-02-02T17:27:59.668+02:00Vaatii suurta nöyryyttä ja rohkeutta antaa itsestään niin paljon, että voi rakastaa. Toisaalta rakastaminen antaa kaiken vaatimansa takaisin moninkertaisena. Eikä ikinä pidä olla pahoillaan rakkaudesta tai katua jotain rakkaudesta tekemäänsä! Mikään maailmassa ei tee enemmän hyvää kuin rakkaus: opiskelen kätilöksi ja juuri tänään kuulin, miten äidin ja vauvan ihokontakti on parasta mitä kumpikaan voi toiselta saada. Ehkä siksi meillä on aikuisenakin niin kova kaipuu päästä takaisin toisen iholle? No, pointtini oli kuitenkin se, että romantikko ei ole koskaan toivoton vaan aina täynnä toiveikkuutta. Vaaleanpunaiset lasit tekee maailmasta paljon kauniimman.Anonymousnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-8047598681502366545.post-59537697293632896502012-02-02T15:11:40.762+02:002012-02-02T15:11:40.762+02:00mulla tuli näitä kommentteja lukiessa mieleen ihan john legendin this timen lyriikat :)<br />&quot;This time I want it all<br />Showing you all the cards<br />Giving you all my heart<br />This time I’ll take the chance<br />This time I’ll be your man<br />I can be all you need<br />This time it&#39;s all of me&quot;Anonymousnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-8047598681502366545.post-40234494743084415762012-02-02T12:47:24.041+02:002012-02-02T12:47:24.041+02:00Minusta joku joskus tiivisti kaiken oleellisen rakkaudesta:<br /><br />&quot;Rakkaus on mielestäni urheinta, mihin ihminen pystyy. Sillä me tiedämme, että se loppuu aina, kestipä se sitten päivän tai vanhuuteen, toisen kuollessa. Rakastamatta jättäminen olisi kuitenkin suurempi virhe kuin rakastaminen, sillä jos teet sen vilpittömästi, täysin sydämin ja urheana, et voi kuin saada&quot;<br /><br />Minä olen joskus sanonut miehelleni, että rakastan sinua niin polttavasti, että sydämeni tuntuu murtuvan pelkästä ajatuksesta. En voi luvata, että rakastan sinua ikuisesti tai edes huomenna, mutta tänään minä rakastan sinua ja teen sen koko sydämestäni. Sen on riitettävä, sillä enempää minä en voi antaa. Ja se on riittänyt.Anonymousnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-8047598681502366545.post-23487109244277648322012-02-02T12:36:08.843+02:002012-02-02T12:36:08.843+02:00Todella ihanaa oli lukea tuota tekstiä. Olen läpi käynyt ja käyn yhäkin samaisia tunteita.. On ollut särkynyt sydän ja taas saanut kokea suuren rakastamisen tunteen. Se on niin sykähdyttävä ja ihana tunne. Tapauksessani on vain yli 1000 kilometrin välimatka ja se raastaa minua koko ajan.. Vaikkei sitä ajattelisi. Rakastan poikaystävääni ja rakkauteni vain kasvaa ja kasvaa kasvamistaan. Pahinta on vain se, että kun avaat silmäsi, hän ei olekaan siinä. Hän on jossain muualla ja ajattelee samoin kuin minä. Tätä on kestänyt jo kaksi vuotta, mutta: &quot;The truth is, everyone is going to hurt you. You just got to find the ones worth suffering for.&quot; Odotan, että jonain päivänä voimme jakaa arkiset ilot joka päivä koko loppuelämämme ajan.. Aion vain odottaa.. Jonain päivänä sitten.. :) Ja minulla on yhä läpikäymättä oppia hyväksymään itseni sellaisena kuin olen. Itsetuntoni on nollassa ja vihaan kehoani ja välillä tapojani ajatella asioita. Tiedän kaiken johtuvan siitä mitä on aiemmin tapahtunut.. Pitäisi vain osata hyväksyä lopullisesti se, että se on tapahtunut mitä on tapahtunut. Se on välillä turhauttavaa.. Mutta nyt minulla on syy rakastaa ja olla onnellinen. Toivon, että jonain päivänä osaan rakastaa myös itseäni. Kiitos sinulle ajatuksia ja tunteita nostattavasta kirjoituksesta! Olette ihania!Annanoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-8047598681502366545.post-2273201554756357082012-02-02T12:32:37.437+02:002012-02-02T12:32:37.437+02:00Kiitos avautumisesta Peppi!<br /><br />Rakkautta on monessa muodossa koko ajan ympärillämme. On ehdotonta - ja ehdollista rakkautta. Oman elämänkokemukseni, varsinkin avioliittoni ja äitiyteni kautta olen oppinut rakkauden eri muotoja. Opin vielä, koko ajan, joka päivä. Suurin oivallukseni on ollut: &quot;If you LOVE someone, set them free&quot;. Ketään ei voi omistaa. <br /><br />Etsikkoaikoina olisin säästynyt monilta kyyneleiltä, jos olisin tiennyt/oivaltanut/myöntänyt itselleni SATC&#39;in Mirandan USKOMATTOMAN TODELLISEN kommentin: &quot;he&#39;s just not that in to you&quot;... <br />Yksinäisinä hetkinä rakastin esim. parvekkeella kasvavia auringonkukkia. Olin itsestäni ylpeä kun olin osannut kasvattaa siemenestä niinkin hienot kukat, olin onnellinen siitä että ne toi kaupunkiasuntooni väriä, eloa ja kauneutta. <br /><br />Olemme rakkauden kehässä, jos uskallamme uskoa siihen. Rakkaus löytää sinut, jos uskot olevasi sen arvoinen. Jokainen rakkaus on erilainen, älä odota samaa rakkautta muilta mitä itse annat. Parasta on olla odottamatta mitään - helppo :-). <br />Ja sitten se asian ydin: Rakasta itseäsi! <br /><br />&lt;3 kaikille,<br />Suvi <br /><br />http://lovehandles-suvi.blogspot.comSuvihttp://www.blogger.com/profile/08189657212525388825noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-8047598681502366545.post-81204373279239856452012-02-02T11:08:21.664+02:002012-02-02T11:08:21.664+02:00Hyvä ja ajatuksia herättävä kirjoitus!<br /><br />Olen itse miettinyt paljon tuota &quot;täytyy rakastaa itseään ennen kuin voi rakastaa muita&quot;-ajatusta. Mielestäni sillä on myös toinen puolensa: täytyy saada osakseen rakkautta ennen kuin voi rakastaa muita. Pieni lapsikaan ei selviä ilman rakkautta ja huolenpitoa, joten rakastetuksi tuleminen on aivan välttämätöntä. Rakkautta, rakastamista ja rakastetuksi tulemista saisi tässä maailmassa olla enemmän, mielellään loputtoman paljon!<br /><br />Minulla on sydämessä monta naarmua, mutta seuraava ajatus on aika lohduttava: &quot;jokainen arpi sydämessäsi muistuttaa sinua siitä että joskus joku sai sydämesi sykkimään nopeammin, ja arpi on muistona niistä rakkauden tunteista, joita silloin koit&quot;. Arvet sydämessä kertovat siitä, että elämässä on oikeasti tullut elettyä eikä vain oltua hengissä. :)Joanoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-8047598681502366545.post-493627187895938402012-02-02T09:02:32.738+02:002012-02-02T09:02:32.738+02:00Kiitos koskettavasta postauksesta, Peppi!<br /><br />Ainakin itselläni voimakas sääntöihin takertuminen on epätoivoinen yritys ylläpitää kontrollin tunnetta. Ehkäpä sama pätee deittalusääntöihin takertujiinkin? Deittaillessa ihminen on aina vaarassa saada siipeensä, eikä vilpittömyys ole silloin helppoa. Ja varsinkin, kun ikää tulee lisää, pelissä on aina vain enemmän - toisaalta iän myötä osaa ehkä tunnistaa paremmin juuri itselle sopivantuntuiset kumppaniehdokkaat.<br /><br />Tsemppiä, Peppi! Olen varma, että löydät vielä rinnallesi arvoisesi kumppanin. Ja olet varmasti oikeassa siinä, että rakkaus toisiin alkaa itsensä rakastamisesta. :)Johannanoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-8047598681502366545.post-26619587236423550012012-02-02T02:19:14.591+02:002012-02-02T02:19:14.591+02:00&quot;Mä oon useasti miettiny tuota, että miksei Suomessa uskalleta deittailla oikeasti ja tavallaan niin, että ei heti sitouduta siihen yhteen vaan odotetaan rauhassa sitä oikeaa joka kolahtaa TÄYSILLÄ.&quot;<br /><br />Siksi, että täällä on - luojan kiitos - vielä sellaisia arvoja ripaus jäljellä kuin sitoutuminen, lojaalius ja halua katsoa yksi kortti kerrallaan. Minusta se ei kuulosta kovinkaan väärältä, kun taas tuo rumasti sanottuna ihmiskauppadeittailu välineellistää mielestäni ihmisiä äärimmäisen julmalla tavalla.<br /><br />Eikä täälläkään tarvitse sitoutua väärään, mutta haaremia täällä ei onneksi pidä kaikki vielä yllä. Sen verran pitää jokaisen uskaltaa sulkea ovia takanaan, ettei tarvitse koko kavalkadia kerätä ja sitten vasta valita.<br /><br />Saattaa toki olla, että ymmärsin pointtisi väärin; ehkä tarkoitit jenkkityylisen hc-deittailun sijaan sitä, että ihmiset tyytyvät mielestäsi vääriin ihmisiin? Sitten yllä olevan voi unohtaa :) Ymmärsin kuitenkin, että jossain määrin aktiivisempaa deittikulttuuria havittelet ja sitä en kyllä itse kaipaa, koska se tuo noita Pepin mainitsemia ongelmia mukanaan.Anonymousnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-8047598681502366545.post-85439889271347969962012-02-01T23:50:07.325+02:002012-02-01T23:50:07.325+02:00Kiitos ihan superpaljon tästä tekstistä &lt;3 Musta tuntuu etten osaa sanoo mitään järkevää, mutta oikeesti sait mut tajuamaan että niinpä, miks muka on niin paljon kaikkia tyhmiä deittailusääntöjä? Jos mä ihastun johonki ihmiseen nii miksen vois näyttää sitä, ei kukaan muu saa mulle määritellä mikä on noloa ja mikä ei! Just nyt oon ihastunu ja pelkään koko ajan että apua apua mitä jos se tajuaa että oon siitä kiinnostunu. Tää teksti sai mut tajuamaan, että hetkonen, sehän ois vaan mahtava asia jos se tajuais sen! :D Koska sitte jos seki on musta kiinnostunu nii ihanaa, ja jos ei oo nii sitte ei oo ja sille ei vaan voi mitään:D Kiitoskiitoskiitos et oikeesti usko miten paljon tää helpotti &lt;3Noopihttp://www.blogger.com/profile/16209751908934725825noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-8047598681502366545.post-72898306914131554792012-02-01T23:44:06.748+02:002012-02-01T23:44:06.748+02:00Ihana postaus.<br /><br />En ole koskaan kommentoinut blogiinne, mutta nyt on pakko. Lukiessani tätä &#39;&#39;soutaahuopaa&#39;&#39;-kappaletta aloin ITKEÄ. Ihan oikeasti. Tämä on niin omasta elämästäni. &#39;&#39;Päivä kerrallaan kattellaan&#39;&#39; kuulostaa jääkylmän sitoutumiskammoiselta. <br /><br />-HeiniAnonymousnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-8047598681502366545.post-29888174687043392312012-02-01T22:27:26.756+02:002012-02-01T22:27:26.756+02:00Ihana teksti, kiitos Peppi!<br />Itselläni on viimeisen kuukauden ollut pään sisällä niin suuri hirmumyrsky ja tunteiden sekamelska että oksat pois ja puolet rungosta. Parhaasta ystävästäni paljastui uusia puolia ja en uskalla yrittää muuta kuin kaveruutta minulle erittäin tärkeän ihmisen kanssa. Nämä ihanan rakkauteen uskovat postaukset tuovat todella selkeyttä pään sisälle ja saavat minutkin uskomaan rakkauteen! Kiitos Peppi, olet ykkösinspiroijani (:Anonymousnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-8047598681502366545.post-40234702439639336682012-02-01T22:03:11.734+02:002012-02-01T22:03:11.734+02:00Tosi ihanasti kirjoitettu rakkaudesta :) Love it!maijaahttp://www.blogger.com/profile/05000170078520283865noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-8047598681502366545.post-80744459317598665612012-02-01T21:21:27.491+02:002012-02-01T21:21:27.491+02:00Voi, kiva kirjoitus ja oikeasti ajateltavaa. Olet ihanan suorasukainen ja avoin. Mä olen hiljattain sinkkuuntunut 42-vuotias päivästä riippuen vanha paska ämmä/upea nelikymppinen nainen... Ja usko rakkauteen on tällä hetkellä noin miinus tuhat.<br /><br />Mä oon useasti miettiny tuota, että miksei Suomessa uskalleta deittailla oikeasti ja tavallaan niin, että ei heti sitouduta siihen yhteen vaan odotetaan rauhassa sitä oikeaa joka kolahtaa TÄYSILLÄ.<br /><br />Ehkä, EHKÄ mä vielä joskus löydän jonkun kolahtavan. Tää kirjoitus antoi siihen uskoa :)))Aliisanoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-8047598681502366545.post-32376835274641209122012-02-01T21:04:19.295+02:002012-02-01T21:04:19.295+02:00Ihana postaus, niin ihana ja vaikea aihe.<br /><br />Rakkaus on ihanaa. Minulla on elämässäni paljon rakkaita ihmisiä, mutta silti se jokin puuttuu. En ole ikinä seurustellut, enkä ole lainkaan deittailevaa tyyppiä. Olen ujo ja arkakin ihminen, joka kaipaa elämäänsä sitä todellista rakkautta. En tiedä miltä tuntuu käpertyä rakastamansa ihmisen kainaloon, mutta silti kaipaan sitä tunnetta lähes joka ilta kun kömmin yksin nukkumaan. Entistä vaikeamman tilanteestani tekee se, että eräs ihminen on kertonut rakastavansa minua. Hän on kertonut minulle aivoimesti kaikista tunteistaan, niin hyvistä kuin pahoista. Hän on sanonut, että olen maailman kaunein nainen. Hän on sanonut haluavansa minut vaimokseen ja lastensa äidiksi. Mutta se ei ole sitä, mitä minä haluan. Haluaisin todella jonakin päivänä olla jonkun vaimo ja yhtä kovasti haluaisin olla jonakin päivänä jonkun äiti. Mutten ole ollenkaan varma, että haluan sitä juuri tämän ihmisen kanssa. Toisaalta en tiedä mitä tehdä, toisaalta tiedän tarkalleen mitä pitäisi tehdä. Tuntuu järjettömältä &quot;heittää hukkaan&quot; tämän ihmisen rakkaus minua kohtaan. Pelkään, ettei kukaan ikinä rakastu minuun kuten hän, eikä kukaan ikinä kerro minulle niin kauniita asioita kuin hän on kertonut. Kuitenkin, minun tunteeni ovat vain kaverillisia. Siltikään en tiedä mitä tehdä. En kai kuitenkaan voi pakottaa itseäni tuntemaan jotain mitä en tunne? Joskus tuntuu, ettei rakkaudessa ole mitään järkeä.<br /><br />Nyt tuntuu, ettei tässä kommentissanikaan ole mitään järkeä. Postauksesi kuitenkin herätti minut taas pohtimaan aihetta ja tekstiä vain alkoi syntyä. &quot;Loppujen lopuksi jokainen haluaa vain rakastaa ja tulla rakastetuksi.&quot; Ja niinhän se on &lt;3 Toivotaan, että mekin (sinä ja minä) saamme vielä jonain päivänä kokea rakkautta niin kumppaniamme kuin lastammekin kohtaan.elppinoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-8047598681502366545.post-25246131983345287412012-02-01T20:15:16.716+02:002012-02-01T20:15:16.716+02:00Huh olipas mahtava kirjoitus, kaikki niin totta! Pitää vielä tohon pelaamiseen, soutamiseen ja huopaamisen lisätä se, että kaikki ei edes voi ääneen sanoa haluavansa elämäänsä rakkautta. Vaikka varmasti kaikki sitä haluavat...Pranssin Amaliahttp://www.blogger.com/profile/03952369104113323455noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-8047598681502366545.post-44289639731064943732012-02-01T19:59:29.141+02:002012-02-01T19:59:29.141+02:00Täältä ilmottautuu myös yksi totaalinen romantikko. Ihastun aika helposti mutten onneksi enää niin äkkipäätä kuin nuorempana. Ihastuminen on ihanaa mutta toisaalta se voi myös olla kamalaa.<br /><br />Yleensä kuvio menee, että ihastun mutten uskalla tehdä asian eteen mitään. Jään vain miettimään tätä henkilöä. Pelkään liikaa. En vain voi ymmärtää, että miksi pelkään liikaa, koska mitä sitten jos toinen ei halua jutella sun kanssa sen syvempiä. Äh. Ehken ole vain vielä löytänyt sitä ihmistä, johon haluaisin heti tutustua paljon paremmin. <br /><br />Ystävänpäivä. Se jotenkin ahistaa mua jo niin paljon etukäteen.<br /><br />Toivon kuitenkin kaikille ihanan lämpöisiä hetkiä. Ehkä kaikille löytyy se oma mussukka.miukkisnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-8047598681502366545.post-30334480342563352452012-02-01T19:06:15.730+02:002012-02-01T19:06:15.730+02:00Olen itsekin ollut nyt Jenkeissä vaihdossa elokuusta asti ja olen huomannut saman deittailukulttuurin. Itselläni kävi uskomaton tuuri, ennen kuin lähdin tänne erosin neljän vuoden seurustelusuhteesta. Lähes samantien kun saavuin tänne tapasin tämänhetkisen poikaystäväni. Hirvittää vaan ajatus Suomeen palaamisesta toukokuussa ja tämän suhteen tulevaisuudesta...<br /><br />Uskon, että kaikelle löytyy ratkaisu ajan kanssa. Kyllä se rakkaus osuu kohdalle varmasti jossain vaiheessa, ainakin niin haluan uskoa. Silloin kun sitä vähiten odottaa... :)Tnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-8047598681502366545.post-55799351816705051572012-02-01T18:59:06.422+02:002012-02-01T18:59:06.422+02:00oooooo aivan ihanasti oot kirjottanu !!! :------)Anonymousnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-8047598681502366545.post-86641162860954996152012-02-01T18:43:53.508+02:002012-02-01T18:43:53.508+02:00GO GO PEPPER!!!!! Piitkästä aikaa mielettömän hieno ja ajatuksia herättävä bloggaus joka yksinkertaisuudessaan laittaa sut ajattelemaan omaa suhtautumistasi rakkauteen...Anonymousnoreply@blogger.com